Tiivistetysti kolme asiaa vaikutti lopputulokseen ratkaisevasti. 1) TPS:n hyvä puolustuspelaaminen, 2) JYPin täydellinen saamattomuus hyökkäyspäässä ja 3) Kruusin käsittämätön puppelointi, joka edelsi TPS:n toista maalia.
1) Samanlainen TPS kun edelliselläkin kerralla. Vauhdikasta, terävää ja rauhallista pelaamista ilman turhaa hötkyilyä. Koko porukka puolusti hyvällä asenteella, jopa Nurminen ja Eloranta. Ja ennen kaikkea, paikoista tekivät maaleja hyvällä prosentilla.
2) JYPin hyökkäykset pysähtyivät järjestäen TPS:n siniviivalle. Kun kukaan ei hae paikkaa tai ylipäätään koeta luistella, kiekollinen mies joutuu roiskaisemaan kiekon päätyyn ja vieläpä useimmiten siihen kulmaan, johon omat eivät ole edes menossa. Tähän tosin vaikutti osaltaan myös kohta 1), mutta todella saamatonta oli JYPin hyökkääminen silti. Puhtaat paperit antaisin neloskentälle, joka oli joukkueen ehdottomasti pirtein kenttä Tepsiä vastaan. Virtanen jaksoi yrittää, mutta Immonen oli yllättävän vaisu.
3)
Casebookista:
"2 Jos maalivahti torjuu laukauksen kasvoillaan tai päällään erityisesti, jos kyseessä on äärimmäisen kova laukaus, tai jos on vähäisintäkään merkkiä vakavasta loukkaantumisesta, päätuomarin on katkaistava peli välittömästi, ellei kyseessä ole VÄLITÖN maalintekotilanne."
Ja sääntökirjassa:
"234c) Jos maalivahdin kasvosuojukseen osuu kova laukaus, erotuomari katkaisee pelin."
Ja kuten kaikki Hippoksella paikalla olleet - poislukien Kruus - näkivät, kiekko osui siis siniviivalta tulleesta lämäristä Leinosen päähän, meni kulmaukseen, sieltä pelattiin vielä alaspäin ja vasta sen jälkeen maalille. Maalitilanne EI SIIS TODELLAKAAN OLLUT VÄLITÖN! Aivan käsittämätöntä, miten Kruusille voi käydä näin karmea virhe. Olisipa helvetin hauska kuulla oma näkemys herralta, mutta niitähän ei jäädä ikinä kertomaan. Toisaalta mieltä lämmitti kuulla koko Hippoksen seisovan yhtenä miehenä Kruusia vastaan NUIJA - huudoin.