Olipas mahtava peli ja ansaittu voitto kerta kaikkiaan. Joukkue oli heti alussa hereillä ja edes Ilveksen halpa avausmaali ei masentanut.
Kamppailupelaaminen ja oman maalin suojeleminen hyvällä tasolla, luistelu samoin. Maalipaikkoja luotiin usean pelin edestä.
Mutta eniten ilahdutti pelaaminen kohti vastustajan maalia, koska sieltä ne maalit tehdään ja siellä päässä ne omaan maaliin menot estetään. Pahimmat paikat JYPin päähän Ilves sai luotua noista ajoittaisista jätönjätöistä ja niistä seuranneista paineista ja kiekonriistoista. Omaan silmään pelirytmissä oli kuitenkin sallittu uusi vaihde, eli nopeat käännöt vastaan.
Myös kiekoton viisikkopeli oli ottanut askeleen eteenpäin. Kärkikarvaajien lähellä oli muitakin. Omassa päässä viivaan jätettiin tilaa, mutta samalla oman maalin edessä oli ainakin yksi koko ajan.
Hyvä viisikkopeli antoi yksilöiden loistaa, Siikanen etunenässä. Posia silti koko jengille, pakkipäässä annettiin runtua Suomelle ja Meskaselle, hyökkäyspäässä uskallettiin pitää kiekkoa ja haastaa. Salminen tietty viimeisenä lukkona. Erityismaininta vielä Perssonin taistelulle vikalla minuutilla.
Tämä oli ehdottomasti kauden parasta JYPiä. Ehkä siinä ekassa tokassa KalPa-pelissä oltiin samoilla leveleillä.
Perjantaina todellinen koitos: pysyykö joukkueen tiikerinsilmä tiukkana myös "helppoa" vastustajaa vastaan? Saako joukkue jatkaa peliliikettä pystysuunnan kiekkoa kohti vai oliko tämä väärin voitettu?
Ja kolmanneksi, saadaanko (vaikkei edellisen pelin perusteella tarvita) apuja sairastuvalta? Puustinen siellä lienee lähimpänä tervehtymistä. Samalla toivon Vainion ja Jormakan ihmeparantumisia ja sitä, ettei Jonsson loukannut itseään pahasti.
Naatitaan nyt näistä parista päivästä, kun on voinut katseen kääntää sarjataulukossa ylöspäin eikä alaspäin.