Kyllä siellä saa puolustajat hyökätä ja hyökkääjät puolustaa jossain määrin, mutta sen paikkaamisen pitää toimia! Eikä niinkuin viime vuosina, että pakki nousee, mutta sitten kukaan ei oikein lähde paikkaamaan. Ei ihme, että JYP viime aikoina on tehnyt ihan hyvin maaleja, mutta päästänyt sitäkin enemmän. Voittavaa tuollainen puulaakilätkä ei kuitenkaan.
Jos palataan loistovuosiin, niin kyllä siellä Vatasen, Välivaaran tai kumppaneiden noustessa aina oli nimestä riippumatta Pihlmanit, Pesoset, Louhivaarat ja muut ”ykkösketjun veljet” löytäneet paikkansa viivasta. Kaikella rakkaudella Turkulaisia ja muita viime aikojen kärkijätkiä kohtaan, mutta harvoin sieltä riitti nöyryys vain jäädä pelin ulkopuolelle pitämään painotonta puolta viivan tuntumassa, kun pakkirotaatio lähti käyntiin. Gardiner on ainut, joka jäi mieleen viime kaudella säännöllisesti paikkaamassa viivaa, vaikka ei hänkään aina siihen taipunut. Sitten viime vuosina mm. Niku ja Honka välillä toki nousi hyökkäyspäähän pörräämään aivan turhaan ollakseen mukana actionissa, aiheuttaen turhan ja hitaasti paikattavan (jos ollenkaan) miesvajeen viivaan, ollen samalla myöhässä ollakseen hyödyllinen paineen antamisessa.
Tässä vaan korostuu se, että pitää olla selvät pelimerkit milloin pakin kannattaa nousta ja samalla hyökkääjän on tunnistettava paikkausvastuunsa hyvissä ajoin ollakseen hereillä jäämään/menemään viivaan sijaistamaan. Eli ensin pelikirjaa kuntoon ja käytäntöön. Sitten voidaan harkita niitä luonnonlapsilätkän tilanteen tarjoamia vapauksia. Toivon mukaan syys-lokakuussa vedetään jopa liian kurinalaisesti omaa peliä, joskin tämä lienee turha toivo ottaen huomioon seurajohdon halut ja Pb on kaiketi valmentajana myös jotain sen suuntaista.
