Jätin tänään - ensimmäisen kerran koskaan - pelin kesken kahden erän jälkeen. Näin ei saisi tehdä, mutta jos pelaajia ei kiinnosta, miksi minunkaan pitäisi? Etenkin, koska se olen minä, joka on osaltaan kyseisten herrojen palkkojen maksajan roolissa.
Jo ekassa erässä näki, kuinka joukkue kellahti selälleen Lukon edessä jo pelkästä katseesta. Lukko näki sen ja sai lisää itsevarmuutta. Häviäminen on ok, jos se tehdään taistellen, mutta tässä kamppailussa näkyi se, mistä Patrik Laine suututti puoli Ohiota. Häviäminen juurtuu osaksi kulttuuria, tekemisen normiksi.
En tiedä onko Pennerborn liian lepsu ja varovainen samojen yksilöiden säätäessä pelistä toiseen. Kiekollinen pakki -leima ei velvoita hautomaan kiekkoa ja laitahyökkääjä ei tarkoita sitä, etteikö voisi tarjota pakille syöttöpaikkaa siten, että on a) liikkeessä ja b) nenä kohti hyökkäyssuuntaa.
Voidaan laittaa valmentaja kiertoon, jos syntipukki pitää löytää ja antaa pelaajille synninpäästö ja uusi alku. On silti liian yksinkertaista laittaaa päävalmentaja lankulle ja käynnistää se helvetin prosessi taas alusta.
Koska potkuprosessi on ainoa prosessi, joka JYPissä hallitaan. Odotetaan puikkoihin uutta Messiasta ja toivotaan sen taas johtavan luvattuin maahan. Ehkäpä seuraavaksi tarvitaan puikkoihin kolme itämaan tietäjää, koska nämä länsimaalaiset alkaa olla jo nähty...