Mikko Petman on tilastollisesti yksi tämän sarjan huonoimpia hyökkääjiä peliaikaan suhteutettuna. Hänen antinsa pelin edistämiseen on täysin minimaalista sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.
Kiekollinen tekeminen on aivan sarjan häntäpäätä, ei saa kiekkoa hallitusti hyökkäysalueelle, ei saa luotua hyökkäysalueella itselleen tai muille tilaa, taikka paikkaa. Laukauksesta ei varmasti tarvitse sen enempää mainita, ylivoimalle ei asiaa.
Puolustusalueella Petman edustaa myös ns. kellariosastoa vastaavilla minuuteilla pelaavien kilpailijoiden kanssa, ei loista 5v5, kohtalainen alivoimalla. Maaliodottaman suhdeluku todella heikko.
Siinä seikassa täällä monet ovat oikeassa, että Petman on eittämättä edullinen palkkansa puolesta, mutta nykymaailmassa samalla rahalla saa paljon parempaa, kuten muut joukkueet ovat saaneet. Kyllä joo taklaukset ovat osa peliä, mutta pelaaja, jonka koko profiili koostuu vain ja ainoastaan niistä 20 sekunnin vaihdoista missä haetaan se yksi pommi ja sitten lepäämään ei ole kauheasti hyötyä kokonaiskuvassa.
Vanhemmat katsojat yleensä pitävät erityisen paljon juuri tällaisista Petmanin kaltaisista pelaajista, jotka edustavat juuri sitä miehekästä meininkiä mitä lajilta haluavat, tuomatta juuri minkäänlaista todellista hyötyä itse peliin. Näillä keskustelupalstoilla on yleinen "ilmiö", että juuri nämä faneille viihdyttävät persoonat ja pelaajatyypit olisivat automaattisesti myös hyviä pelaajia, mutta erityisesti Petmanin kohdalla tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Petmania huonompia hyökkääjiä joukkueessa oli vain Heljanko.
Jottei tule suoraan koko sivun mittainen teksti niin Puustinen saa kiekon alueelle säännöllisesti, ylittää oman maaliodottamansa toteutuneen osalta (hyvä laukomaan) ja oikeastaan jopa yllättävän hyvä (pelaajaprofiiliin nähden) antamaan ratkaisevan syötön luodakseen vaarallisen paikan vaarattomasta. Omissa keskivertoa kärkikenttien laitahyökkääjää. Monipuolinen pelaaja ylivoimalla (monta eri pelipaikkaa).
Oman seuran pelaajien arviointi saattaa olla joskus vaikeaa erilaisten tunnesiteiden myötä, mutta näiden ko. herrojen rako on vain niin valtava. Jos joku on kiinnostunut tai joskus ajatellut, että voisi olla mielenkiintoista lähestyä jääkiekkoa ns. analyyttisemmasta näkökulmasta, suosittelen aloittamaan runkosarjassa aivan sattumanvaraisesti valittujen ottelujen parista helpottamaan jo valmiiksi mieleen kehittyneiden ennakkoluulojen ja mielipiteiden vaikuttamista itse varsinaiseen analyysiin. Jääkiekon valmennuksesta ja pelin taktisista ajattelumalleista on myös tehty suomenkielisiä kirjoja, joita löytyy niin Jyväskylän Yliopiston kirjastosta kuin ihan tavallisista kirjakaupoista.