Jälkilähetyksenä pätkittäin ja osissa molemmat voittopelit väijyneenä, täytyy todeta että Veiniläisen vaikutus lopputulokseen molemmissa on valtava. KalPa-pelissä oltiin enemmän takamatkalla, mutta niin se VV vaan torjunnoilla käänsi pelin. HPK-peliä vietiin kokonaisuudessaan aika vahvasti, mutta ennenkaikkea se rankkaritorjunta ekaan erään huikea suoritus. Ja nollapeli ei aina ihan ilmaiseksi tule. Ei ole mennyt ns. helppoja maaleja ja niiden päälle nippu kunnon gamesavereita. Ei pompi reboundit minne sattuu ja mailapelikin sujuu.
Vehviläinen näyttää korjanneen myös JYPin hyökkäyspelin kertalaakista:
Ylivoimassa tuntuu, että varianssi on lisääntynyt. Niku ampui keskeltä kenttää ja Turkulainenkin löytyi maalin vasemmalta nurkalta. Ja sarjan paras maski/maalineduspelaaja Christoffer pääsi mukaan.
Ja ellen aivan väärin muista, Nikun ja Ottavaisen viivalämärimaalit ovat ensimmäiset JYP-pakkien viivalämärimaalit noin neljään vuoteen..? Aika siistiä.
Maalinteon suhteen näyttää tapahtuneen rohkeampaa maalille menemistä, niin Lassila kuin Christofferkin lapioivat siellä, kun tietävät, että oma pääty on lukossa eikä tarvitse "kolmantena pakkina" varmistaa koko ajan.
No, jos totta puhutaan, ainakin eilen JYP hyökkäsi ja käänsi peliä nopeammin, ainakin johtoa hakiessa ja kasvattaessa. Oman maalin takana käytiin kylässä, ei asuttu siellä. Näin ollen keskialueen ylitys sujui usein repaleista viisikkoa vastaan, alueelle päästiin tehokkaasti ja siellä pyöriminen on ennenkin onnistunut.
Summa summarum: täälläkin toisinaan väheksytty voittavan maalivahdin merkitys on aivan järisyttävän suuri kokonaisuuden kannalta. Rautakorven prosenttikiekko ja viisikon alati parantunut tiiveys ovat olleet näkyvissä jo jonkun aikaa, mutta kun pohja on aina vähän vuotanut tai tihkunut, pistesaldo jäänyt mahdollisuuksia pienemmäksi. Nyt Vehviläinen antaa sellaisen perälaudan prosessille, että voidaan kaivaa virvelit esiin ja nojata taaksepäin, maisemista ja saalista nauttien.
Vehviläinen näyttää korjanneen myös JYPin hyökkäyspelin kertalaakista:
Ylivoimassa tuntuu, että varianssi on lisääntynyt. Niku ampui keskeltä kenttää ja Turkulainenkin löytyi maalin vasemmalta nurkalta. Ja sarjan paras maski/maalineduspelaaja Christoffer pääsi mukaan.
Ja ellen aivan väärin muista, Nikun ja Ottavaisen viivalämärimaalit ovat ensimmäiset JYP-pakkien viivalämärimaalit noin neljään vuoteen..? Aika siistiä.
Maalinteon suhteen näyttää tapahtuneen rohkeampaa maalille menemistä, niin Lassila kuin Christofferkin lapioivat siellä, kun tietävät, että oma pääty on lukossa eikä tarvitse "kolmantena pakkina" varmistaa koko ajan.
No, jos totta puhutaan, ainakin eilen JYP hyökkäsi ja käänsi peliä nopeammin, ainakin johtoa hakiessa ja kasvattaessa. Oman maalin takana käytiin kylässä, ei asuttu siellä. Näin ollen keskialueen ylitys sujui usein repaleista viisikkoa vastaan, alueelle päästiin tehokkaasti ja siellä pyöriminen on ennenkin onnistunut.
Summa summarum: täälläkin toisinaan väheksytty voittavan maalivahdin merkitys on aivan järisyttävän suuri kokonaisuuden kannalta. Rautakorven prosenttikiekko ja viisikon alati parantunut tiiveys ovat olleet näkyvissä jo jonkun aikaa, mutta kun pohja on aina vähän vuotanut tai tihkunut, pistesaldo jäänyt mahdollisuuksia pienemmäksi. Nyt Vehviläinen antaa sellaisen perälaudan prosessille, että voidaan kaivaa virvelit esiin ja nojata taaksepäin, maisemista ja saalista nauttien.