Keskialue pyrittiin pystysyötöillä suoraviivaisesti ylittämään nopeasti ja yleensä punaviivan jälkeen tilanteesta riippuen kiekko lyötiin päätyyn, useasti ristikulmaan johon lähin hyökkääjä (useimmiten toinen LH) meni rajusti taklaten pyrkien saamaan kiekon haltuun tai ainakin kiekonriistoon jos vastustajan puolustaja kerkesi siihen ensimmäisenä.
Ja tämähän sitten osoittautui isoksi syyksi siihen, miksi koko pelitapa hapantui käsiin. Pelin evoluutio johti siihen, että luotiin liikkuvammat ja liikevoimaisemmat puolustussapluunat ja liikkeellä ja kiekonhallinnalla pakotettiin vastustaja juoksemaan perässä, kunnes oli viisikko säpäleinä puolustussuuntaan. Tähän muutokseen kulminoituu se posmennukseni sen keskialueen pelin merkityksestä, sen voittamiseen on useita tapoja, mutta viisikkoa vaarantamatta sen ylittämiseen ei kannata ryhtyä ns. pystysuunnan kiekon tavoin.
Ehkä juuri tuon opetteleminen on JYPille erityisen vaikeaa, mutta avaimet siihen pitää löytää, koska hyökkäyspeli, niin kuin puolustuspelikin syntyy keskialueella viivojen välisellä alueella. Tämän johdosta kannattaa niissä tilastoinneissa tuijottaa muutakin kuin kiekon hallintaa. Hyökkäysten määrä ja hyökkäysalueella vietetty aika kertoo aika hyvin sen kuinka sinne alueelle on onnistuttu murtautumaan, mitä huonommin, sitä pidempi aika hyökkäysalueella tuloksetta, koska vastustaja on sinne ehtinyt organisoitumaan ja viemään pelin kulmiin. Tuo ei tarkoita, että kiekonhallinta olisi samantekevää, vaan sitä, että kannattaa seurata, mitä sillä kiekonhallinnalla ja hyökkäysten määrällä saa aikaan.
Nykyään homma ei voi perustua nopeuteen vaan kiekolliseen osaamiseen ja virheettömyyteen kovassa tempossa, kiekko kun tekee työn aina nopeammin kuin jalka, jos sen osaa.
Mielenkiintoista on nähdä mitä keittoa Rautakorpi JYPille peli - identiteetiksi keksii tarjota, toivotaan, että nuo pystysuunnan traktori, ym hurrikaaniprässit on vaan Nemon pr horinoita ja luovat sinne oikeasti kilpailukykyistä pelitapaa, jolla voi haastaa niitä miljoona kerholaisiakin aidosti.