Silmiinpistävintä kolmen pelin perusteella on se ettei tasaviisikoin maalipaikkoja juurikaan synny. Laiturin laukaisupotentiaali menee täysin harakoille kun vetopaikkoja ei vain ole ollut. Onko tämä nyt sitten se merkki keskikaistan puutteista?
Kyllä, kaikessa näkee, mitä on ajateltu ja kaikessa myös, että valmista tai edes sinne päin ei ole. Pelitapa on ihan toinen, kuin mitä se JYP lähihistoriassa on ollut (huoh, viimeinkin, sanoisi joku) ja monelle se on uuden omaksumisen paikka. Se ei auta, vaikka joku porukassa sitä olisi aiemmissa kokoonpanoissaan toteuttanut, koska kaikkien se pitää osata, jotta toteutuu.
Nythän näkee kovin selvästi tuon rytmitetyn lähdön myötä, että noustaan varovasti, että etäisyydet pysyy juuri haluttuina ja kun tullaan hiipien siellä on aina vastassa träppi, jota hitaasti sumppuun ajelemalla ei ohiteta. Toisaalta siinä pelataan myös varman päälle, koska organisointi omiin toteutuu yhtenäisellä viisikolla.
rakentelun vaiheen siis näkee hitaillakin hoksottimilla ja sinne keskialueen peliin on vielä matkaa opetella, sitten kun siihen saadaan oikein ajoitetut sivuttaisliikkeet ja paikan vaihdot ollaan tilanteessa jossa träppi murtuu, tai luodaan rintamahyökkäyksiä siirtosyötöillä sen vauhtiylivoiman hakuun. Nämä ilman, että viisikon tiiveys siitä kärsii. Ristisyötöt painottomalle on toki jo nyt, mutta pelkästään niillä on vaikea hyökkäyksen tehoa nostaa ja on niissä oma riskinsäkin, ellei ole riittävän huolellinen.
Kaikesta kuitenkin näkee, että ihan oikeilla jäljillä valmennus pelitavan valmistamisen suhteen on, se ei vaan synny tuosta vain ja helposti. Itse en ole lainkaan huolissani juuri siksi, että kaikesta näkee hommassa olevan järkeä viimeinkin, kunhan sitä omaa päätä jaksetaan pelata sitkeästi viisikkona se pelitapa syntyy siitä kokonaiseksi ja riittäväksi kunnon tulokseenkin. Tämä syysaika, ihan niin kuin uumoiltiinkin on vain vaikea ja sielun päälle käyvä. Hinta vaan on maksettava, jotta homma saadaan skulaamaan