JYP-identiteetti – historia, nykytila ja tulevaisuuden toivo

[spaceman]

Itse olen pyrkinyt kaikessa tekemisessä aina huomioimaan sen, että en lähde korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki. Edellisissä viesteissä tätä ajatusta on hyvin pohjustettu. Jos jossain kohdassa on pientä vikaa niin korjaa se pieni vika eikä koko isoa kokonaisuutta. Jos minulla on katossa yksi vuotava ruuvi niin en minä sen takia koko kattoa vaihda tai taloa pura.

Joku JYPin aikaisemmista nokkamiehistä (Seppänen tai Tyni?) sanoi, että huipulle nouseminen on vaikeaa, mutta siellä pysyminen on vielä vaikeampaa. JYPissä se huipulla pysyminen romutettiin itse väärillä ratkaisuilla ja valinnoilla (alkaen Veltsun pikaisista potkuista), minkä jälkeen nuo ratkaisut yritettiin korjata vielä enemmän väärillä valinnoilla (kuten viimeisenä Rautakorven & co potkut) ja nyt ollaankin aivan pohjamudissa.

Älä ikinä lähde korjaamaan sellaista, mikä ei ole täysin rikki. Siitä on seurannut tässä tapauksessa jo monen vuoden painajainen.

Naulan kantaan.

JYPillä oli 2000-luvulla sekä seura- että pelillinen identiteetti, menestystä, selkeät arvot ja jyppiläisyys, jota vaalittiin pestaamalla entisiä jyppiläisiä.

Mutta kuten sanottua, se vedettiin vessanpöntöstä alas totaalisen rebuildin kautta.

Mutta eteenpäin. Jahka itse voitan sen eurojaskan ja ostan koko paskan, paalutan asiat näin:

Seuraidentiteetti ja arvot

Näissä itse asiassa nykyinen strategia on ihan hyvä ja oikealla tiellä (urheilu, digi, uusi Hippos).

Identiteetin ja arvojen osalta korostaisin:

• Keskisuomalainen seura ja omia junnuja mukaan (kuten nyt) mutta ei ihan niin kunnianhimoisesti kuin nyt (50% -> 25%)
• DNA:ssa peritty Jyppiläisyys kunniaan = jos hankittava pelaaja tai hänen serkun kummin kaimansa ovat paikallisia tai jopa jonkun ikonipelaajien jälkeläisiä, niin se painaa vaakakupissa enemmän kuin varsinainen osaaminen
• Suoraselkäisyys kaikessa toiminnassa. Mielestäni tämä on toteutunut hyvin tähänkin asti. On esim. annettu potkut ratista kärähtäneille tähtipelaajille saman tien

Pelillinen identiteetti

Tässä on enemmän korjattavaa nykyiseen verrattuna.

• Urheilullinen - kaiken perusta. Kun pelaajalta kysytään missä tahansa ja milloin tahansa, että treenattiinko kovempaa kuin koskaan niin vastaus ei tule hymähtäen vaan henkeä vetäen tyyliin: "huhhhuh, ootass, hhhhh, huhh, joo treenatt.... ei saakeli pitää jatkaa juoksemista moi!"
• Taisteleva ja hyvin liikkuva - ei jätetä vajaaksi peleissä missään kohtaa.
• Pystysuunnan NHL-tyylinen jääkiekko - jätönjättö veks ja vietetään enemmän aikaa poissa omalta alueelta.

Ei kiinnosta pätkän vertaa, miten voitto otetaan, kunhan se otetaan.

 

[Baldrick]

DNA:ssa peritty Jyppiläisyys kunniaan = jos hankittava pelaaja tai hänen serkun kummin kaimansa ovat paikallisia tai jopa jonkun ikonipelaajien jälkeläisiä, niin se painaa vaakakupissa enemmän kuin varsinainen osaaminen

Muuten hyvä raapustus, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä! Peritty nimi selässä ei saa painaa pätkän vertaa, vaan kaikki pitää ansaita. Toki oikeanlaista asennetta saa arvottaa korkealle ja paikallisuudellakin tasatilanteessa voi pienen edgen antaa, mutta aivan tuhoontuomittu viritys olisi joku kärjistetysti ”Luokkakokous - Lasten vuoro” -projekti.

 

[spaceman]

Muuten hyvä raapustus, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä! Peritty nimi selässä ei saa painaa pätkän vertaa, vaan kaikki pitää ansaita. Toki oikeanlaista asennetta saa arvottaa korkealle ja paikallisuudellakin tasatilanteessa voi pienen edgen antaa, mutta aivan tuhoontuomittu viritys olisi joku kärjistetysti ”Luokkakokous - Lasten vuoro” -projekti.

Fair enough :)

Ehkä kaipasin sellaista pysyvyyttä JYPiin, että se taikinajuuri, millä pullat leivottiin 2010-luvulla, olisi mukana vielä tällä kirotulla 2020-luvullakin.

Mutta nyt taikinajuuren rippeitä edustaa parhaiten Espoo-taustainen Patrik Siikanen, joka pelaa (tai ”pelaa”) jo 8. kauttaa seurassa ja on täten nykyrosterin vanhin jyppiläinen.

Lassila toisaalta on erinomainen esimerkki siitä uudesta, mutta perinteisestä jyppiläisyydestä, mitä haluan nähdä joukkueen identiteettiä luomassa (ja vaalimassa).

 

[Baldrick]

Fair enough :)

Ehkä kaipasin sellaista pysyvyyttä JYPiin, että se taikinajuuri, millä pullat leivottiin 2010-luvulla, olisi mukana vielä tällä kirotulla 2020-luvullakin.

Mutta nyt taikinajuuren rippeitä edustaa parhaiten Espoo-taustainen Patrik Siikanen, joka pelaa (tai ”pelaa”) jo 8. kauttaa seurassa ja on täten nykyrosterin vanhin jyppiläinen.

Lassila toisaalta on erinomainen esimerkki siitä uudesta, mutta perinteisestä jyppiläisyydestä, mitä haluan nähdä joukkueen identiteettiä luomassa (ja vaalimassa).

Taikinanjuuri pitää aloittaa alustaa Lassiloilla, Pertuilla ja kumppaneilla. Ei Louhivaara, Tuppurainen, Immonen, Sipiläinen, Riska etc. myöskään ole omia poikia ja nimetkin tehtiin ihan itse. Annetaan sama mahdollisuus jatkossakin ulkopuolisille ansaita paikkansa ja jättää jälkensä jyppiläisyyteen samalla tavalla kuin omillekin pojille.

 

[Timeout]

Jypillä oli aivan loistava identiteetti, pelitapa ja jo junnuille iskostettiin malli hyvin päähän. Hurrikaaniprässi, kova karvaus, ekat 10 minuuttia ja peli saattoi olla ratkaistu. Pystysuunnan yksinkertainen jääkiekko, jota ilmensi meidän logokin.

Tuo pelitapa ei vain enää toiminut, ainakaan optimaalisesti. Kiekkokontrolliin perustuva pelitapa ajoi ohi. Siksi on mentävä eteenpäin ja kehittää jotain muuta.

 

[Zen]

Jypillä oli aivan loistava identiteetti, pelitapa ja jo junnuille iskostettiin malli hyvin päähän. Hurrikaaniprässi, kova karvaus, ekat 10 minuuttia ja peli saattoi olla ratkaistu.

Tämän voisi laittaa myös peliin valmistautuminen ketjuun...

Tämä oli helvetin hyvä kun laitettiin kaikki paukut ekaan erään. Usein tuli tulosta ja vaikka ei tullutkaan heti, niin usein jaksettiin taistella myös loppu peli, kun asenne oli jo kunnossa. Toisin kun yritettäisiin saada 30 min jälkeen rytmistä kiinni ja lisätä taistelutahtoa.

 

[veskula]

Tämä oli helvetin hyvä kun laitettiin kaikki paukut ekaan erään. Usein tuli tulosta ja vaikka ei tullutkaan heti, niin usein jaksettiin taistella myös loppu peli, kun asenne oli jo kunnossa. Toisin kun yritettäisiin saada 30 min jälkeen rytmistä kiinni ja lisätä taistelutahtoa.

Tämän voisi laittaa nostalgia(?) -ketjuun:

Aikoinaan, oliko RD:n aikaan, jos JYP teki avausmaalin sai huoletta lähteä nurmikon leikkuuseen. Varma voitto.

 

[ToBey]

Tämän voisi laittaa nostalgia(?) -ketjuun:

Aikoinaan, oliko RD:n aikaan, jos JYP teki avausmaalin sai huoletta lähteä nurmikon leikkuuseen. Varma voitto.

Oi niitä aikoja. Sillon ei käyny pienessä mielessäkään, että tappio tulis kun JYP teki 1-0 johtomaalin. Nykyään ei riitä enää edes 5-1 johto.

 

[Yonkmani]

Täytynee itselläkin osallistua keskusteluun ja heittää oma lusikka soppaan. Nyt kun päässyt tiiviimmin seuraamaan joukkueen touhua, niin jotenkin näyttäytyy ulospäin oudolta touhu pelaajien kesken. Kaikilla aamujäillä millä oon käynyt, niin uusi kapteenimme on viikatetta ja poikkaria tarjonnut tilanteiden jälkeen prospekteille voimakkaan räksytyksen kera. Tänään oli Perttu & Huovila mankelissa.. Toivon, että joskus saan olla väärässä ja herrat kiittävät kapteenin marinaadia, mutta jotenkin epäilyttää toimintamalli, että niinköhän palvelee nuoria uralla eteenpäin. Lisäksi minun mielestä konkari-osaston peli-esitykset ei tällä hetkellä palvele nuorta joukkuetta. Meillä on nuoria lupaavia pelaajia, joilla on taitoa, nopeutta, peliälyä. Miten nämä piirteet saisi parhaiten esille? Itse ehkä hakisin joukkueeseen jonkun Riska -tyyppisen työmyyrän edustamaan konkari-osastoa, joka painaa pelin ekaan vaihtoon muutaman tiukan taklauksen ja sytyttää joukkueen aistit eloon. Nuorta joukkuetta peleissä ei tällä hetkellä minun mielestä sytytä entinen snaipperi tai entinen viivaklinikan pyörittäjä. Lassilalle C rintaan ja konkari-osastolle Yonkman & Riska -tyyppiset hankinnat ja vanha kunnon rumputuli pystyyn Ois edelleenkin mahtavaa olla väärässä ja syödä metri Erosen mailantuppea tähän mielipiteeseeni..

 

[Nelfor]

Täytynee itselläkin osallistua keskusteluun ja heittää oma lusikka soppaan. Nyt kun päässyt tiiviimmin seuraamaan joukkueen touhua, niin jotenkin näyttäytyy ulospäin oudolta touhu pelaajien kesken. Kaikilla aamujäillä millä oon käynyt, niin uusi kapteenimme on viikatetta ja poikkaria tarjonnut tilanteiden jälkeen prospekteille voimakkaan räksytyksen kera. Tänään oli Perttu & Huovila mankelissa.. Toivon, että joskus saan olla väärässä ja herrat kiittävät kapteenin marinaadia, mutta jotenkin epäilyttää toimintamalli, että niinköhän palvelee nuoria uralla eteenpäin. Lisäksi minun mielestä konkari-osaston peli-esitykset ei tällä hetkellä palvele nuorta joukkuetta. Meillä on nuoria lupaavia pelaajia, joilla on taitoa, nopeutta, peliälyä. Miten nämä piirteet saisi parhaiten esille? Itse ehkä hakisin joukkueeseen jonkun Riska -tyyppisen työmyyrän edustamaan konkari-osastoa, joka painaa pelin ekaan vaihtoon muutaman tiukan taklauksen ja sytyttää joukkueen aistit eloon. Nuorta joukkuetta peleissä ei tällä hetkellä minun mielestä sytytä entinen snaipperi tai entinen viivaklinikan pyörittäjä. Lassilalle C rintaan ja konkari-osastolle Yonkman & Riska -tyyppiset hankinnat ja vanha kunnon rumputuli pystyyn Ois edelleenkin mahtavaa olla väärässä ja syödä metri Erosen mailantuppea tähän mielipiteeseeni..

Vahva eri tähän. Erosella on kyllä välillä kovat otteet, mutta muu pelaajisto on siihen tottunut ja noilla otteilla pelaajisto pysyy oikeasti kurissa. Ei se kuitenkaan mitään jatkuvaa raippaa ole, vaan ajoittain nuoria pelaajia totutetaan siihen, mitä heiltä vaaditaan.

Eronen on ollut tämän alkukauden ajan joukkueen paras pakki ja tärkein pelaaja. Muulla konkariosastolla on parantamisen varaa, mutta niin on nuorillakin. Ei tämä touhu todellakaan sillä tavoin parane, että heitetään kokeneet pelaajat pois ja peluutetaan lähes pelkästään nuoria.

 

[veskula]

Kaikilla aamujäillä millä oon käynyt, niin uusi kapteenimme on viikatetta ja poikkaria tarjonnut tilanteiden jälkeen prospekteille voimakkaan räksytyksen kera.

Hienoa että kirjoitat tänne kuulumisia treeneistä. Se miten pelaaja reagoi tuohon puutavaraan ja räksytykseen on kaikista oleellisinta. Treeneissä pitää mennä kovaa kun sen paikka on. Nykynuoret eivät enää ole varsinaisia kyykytyksen kohteita luonnostaan.

Taas nostalgiaa, mutta RD:n, Ahon aikaan esim. mentiin kuulemma niin kovaa, että treeneistä selviäminen tarkoitti että pelit olivat "lasten leikkiä". Näin ne mestarivalmentajat muistelivat ja kuulemma muutamat pelaajatkin. Saattaa olla toki kermaa hiukan kakun päällä.

 

[Timeout]

Tämän voisi laittaa myös peliin valmistautuminen ketjuun...

Tämä oli helvetin hyvä kun laitettiin kaikki paukut ekaan erään. Usein tuli tulosta ja vaikka ei tullutkaan heti, niin usein jaksettiin taistella myös loppu peli, kun asenne oli jo kunnossa. Toisin kun yritettäisiin saada 30 min jälkeen rytmistä kiinni ja lisätä taistelutahtoa.

Joo, siis kotipelissä se oli mahtavaa, kun joukke tuli jäälle, niin tiesi, että JYP tulee kovaa ja kunnon mylly päälle. Vähän liiankin rajusti joskus innostuttiin taklaamaan jne. Mutta oli hienoa katsella sitä "konetta", joka jauhoi.

No mutta nyt vaan uutta rakentamaan sitten. Nyt ollaan kyllä vähän hukassa ja jos joku ymmärtää mitä nyt Pennerborn yrittää ajaa sisään, niin saa kertoa. Itse en vielä tiedä, mutta varmasti sillä ajatuksia on.

 

[spaceman]

Jypillä oli aivan loistava identiteetti, pelitapa ja jo junnuille iskostettiin malli hyvin päähän. Hurrikaaniprässi, kova karvaus, ekat 10 minuuttia ja peli saattoi olla ratkaistu. Pystysuunnan yksinkertainen jääkiekko, jota ilmensi meidän logokin.

Tuo pelitapa ei vain enää toiminut, ainakaan optimaalisesti. Kiekkokontrolliin perustuva pelitapa ajoi ohi. Siksi on mentävä eteenpäin ja kehittää jotain muuta.

Muuten olen 100% samaa mieltä, paitsi viimeinen lause voisi olla muodossa "ja kehittää olemassa olevaa pelitapaa."

Tässä on ajettu lujaa seinään sen osalta, että kaikki toimiva tuhottiin ja takamatka on valtava, kun yritetään rääpiä identiteetin ja pelin palasia lähes nollasta.

Kiekkokontrolli oli kova juttu 10 vuotta sitten. Nyt kun seuraa miten esim. Tappara pelaa (ja menestyy) niin kappas, siellähän on repertuaarissa kova prässi vastustajan päässä alusta asti. Sillä sitten parin maalin johtoon kunnes hieman höllätään kaasua lopussa ja sumputetaan oman maalin edusta.

Mutta. Jälkimmäistä KalPa-voittoa vieläkin fiilistellen alan uskoa, että JYP on löytämässä sen kultaisen keskitien joka A. kelpaa yrityksen johdolle ja B. voitetaan pelejäkin.

 

[Timeout]

Muuten olen 100% samaa mieltä, paitsi viimeinen lause voisi olla muodossa "ja kehittää olemassa olevaa pelitapaa."

Tässä on ajettu lujaa seinään sen osalta, että kaikki toimiva tuhottiin ja takamatka on valtava, kun yritetään rääpiä identiteetin ja pelin palasia lähes nollasta.

Kiekkokontrolli oli kova juttu 10 vuotta sitten. Nyt kun seuraa miten esim. Tappara pelaa (ja menestyy) niin kappas, siellähän on repertuaarissa kova prässi vastustajan päässä alusta asti. Sillä sitten parin maalin johtoon kunnes hieman höllätään kaasua lopussa ja sumputetaan oman maalin edusta.

Mutta. Jälkimmäistä KalPa-voittoa vieläkin fiilistellen alan uskoa, että JYP on löytämässä sen kultaisen keskitien joka A. kelpaa yrityksen johdolle ja B. voitetaan pelejäkin.

Joo, siis totta kai monella tapaa voi pärjätä ja on eri variaatioita. Viime vuonna vieraspeli HIFKiä vastaan. JYP pelasi alussa hienoa jääkiekkoa ja HIFK oli pulassa. Kiekko liikkui, miehet liikkuivat, viisikko pysyi kasassa ja kiekolla mentiin ylös. JYP purki paineen pois omalla alueella lyhytsyöttöpelillä. Jänne ei vain kestänyt ja JYP muistaakseni hävisi pelin, mutta on siellä välähdyksiä ollut.

 

[Yonkmani]

Niinkun sanoin, niin mielelläni syön mielipiteeni ja olen todella väärässä tämän suhteen. :) Ajattelin tilannetta omalle kontolleni kun isossa kuvassa kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä ja jos koulutus on se, että revitään visiiristä ja toinen antaa viikatetta & räksyttää koko joukkueen edessä niin ei toimis. Kun taas uus päävalkku otti jatkuvasti prospekteja kainaloon treenien aikana ja keskusteli tilanteita läpi, siitä olin positiivisesti yllättynyt! :)

 

[Marcus Juslin]

uusi kapteenimme on viikatetta ja poikkaria tarjonnut tilanteiden jälkeen prospekteille voimakkaan räksytyksen kera. Tänään oli Perttu & Huovila mankelissa.. Toivon, että joskus saan olla väärässä ja herrat kiittävät kapteenin marinaadia, mutta jotenkin epäilyttää toimintamalli, että niinköhän palvelee nuoria uralla eteenpäin.

Jos lapset on kurittomia, niin selkäänhän niille pitää antaa. Se on niiden omaksi parhaaksi. Ja selkään kannattaa antaa muutenkin aina välillä, että muistavat, ettei kannata olla kurittomia.

 

[Nelfor]

Niinkun sanoin, niin mielelläni syön mielipiteeni ja olen todella väärässä tämän suhteen. :) Ajattelin tilannetta omalle kontolleni kun isossa kuvassa kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä ja jos koulutus on se, että revitään visiiristä ja toinen antaa viikatetta & räksyttää koko joukkueen edessä niin ei toimis. Kun taas uus päävalkku otti jatkuvasti prospekteja kainaloon treenien aikana ja keskusteli tilanteita läpi, siitä olin positiivisesti yllättynyt! :)

Kyse on juurikin siitä, että tarvitaan molempia. Ei nuoria voi jatkuvasti kohdella silkkihansikkain, vaan välillä täytyy tehdä selväksi mitä heiltä vaaditaan. Toisaalta pelkkää raippaakaan ei voi antaa, vaan tarvitaan myös pehmeämpää otetta.

 

[JypFabu]

siellähän on repertuaarissa kova prässi vastustajan päässä alusta asti.

Sillä erotuksella entiseen, että jos meinaa sen prässin olevan pitävä, siihen pitää osallistua koko viisikon ja en todellakaan tarkoita mitään ylipelaamista tai sinkoilua, vaan kykyä lukea peliä muutenkin kuin yksilönä. Siihenhän nyky prässi perustuu ja siitä on aina jatkumo keskialueelle (alueiden täyttö) tai vaikka tarpeen mukaan omiin viisikkona. Niin se nykyään pelaa jos sen osaa.

 

[Yonkmani]

Jos lapset on kurittomia, niin selkäänhän niille pitää antaa. Se on niiden omaksi parhaaksi. Ja selkään kannattaa antaa muutenkin aina välillä, että muistavat, ettei kannata olla kurittomia.

Sitä soli sillon ku oltii nuoria.. Lauantai-sauna oli selkäsauna ja aamulla rapsuteltii tukka lattiasta irti ku oli jäätyny siihen kiinni. Luulen, että Rauhala / Friman / Lehterä -akselin ei tarvi ripittää poikia! Karisma is a bitch

 

[veskula]

Vielä ajatus tähän "kouluttamiseen" harjoituksissa. Korkea vaatimustaso on varmasti yksi osa-alue identiteettiä. Kuitenkin se on mielestäni vain osa sitä, koska korkea vaatimustaso pitää olla korkeimmalla sarjatasolla perusasia. Jos harjoituksissa ei altistu tilanteille joita on peleissä odotettavissa, toistot voi laskea karkeasti pelimäärän mukaan.

Yksi tapa vaatia valmentajan taholta on Olli Jokisen Timrån koppipuheessan ennen kautta kertoma, joka meni jotenkin näin:

En halua että teistä yksikään harjoituksissa laittaa toisen polven jäähän, ellette ole kuuntelemassa valmennusta. Jos laitatte sen muussa tilanteessa, se on merkki että ette jaksa ja silloin on parempi poistua harjoituksista lepäämään ja tulla sitten palautuneena seuraaviin.

Lienekö käyttänyt tuota Jukureissa, mene ja tiedä. Samalla on hyvä sanoa, että samainen valmentaja jää harjoituttamaan loukkaantuneita pelaajia treenien jälkeen. Ei ihme että häntä arvostetaan. Asia joka hiukan itseäni tökkii, on tuo jatkuva fakkingfaketi-fak. Hänen auktoriteetti, pelaajahistoria ja sitoutuminen ei tarvitse sitä. Vaikutus voi olla jopa päinvastainen. Toki se otetaan jo käsittääkseni Timrån suunnalla enempi huumorilla kuin varsinaisesti eteenpäin piiskaavana voimana.

Mutta se OJ:sta. Pieni sivupolku harjoitusten vaatimustasosta.

 

[Timeout]

Vielä ajatus tähän "kouluttamiseen" harjoituksissa. Korkea vaatimustaso on varmasti yksi osa-alue identiteettiä. Kuitenkin se on mielestäni vain osa sitä, koska korkea vaatimustaso pitää olla korkeimmalla sarjatasolla perusasia. Jos harjoituksissa ei altistu tilanteille joita on peleissä odotettavissa, toistot voi laskea karkeasti pelimäärän mukaan.

Yksi tapa vaatia valmentajan taholta on Olli Jokisen Timrån koppipuheessan ennen kautta kertoma, joka meni jotenkin näin:

En halua että teistä yksikään harjoituksissa laittaa toisen polven jäähän, ellette ole kuuntelemassa valmennusta. Jos laitatte sen muussa tilanteessa, se on merkki että ette jaksa ja silloin on parempi poistua harjoituksista lepäämään ja tulla sitten palautuneena seuraaviin.

Lienekö käyttänyt tuota Jukureissa, mene ja tiedä. Samalla on hyvä sanoa, että samainen valmentaja jää harjoituttamaan loukkaantuneita pelaajia treenien jälkeen. Ei ihme että häntä arvostetaan. Asia joka hiukan itseäni tökkii, on tuo jatkuva fakkingfaketi-fak. Hänen auktoriteetti, pelaajahistoria ja sitoutuminen ei tarvitse sitä. Vaikutus voi olla jopa päinvastainen. Toki se otetaan jo käsittääkseni Timrån suunnalla enempi huumorilla kuin varsinaisesti eteenpäin piiskaavana voimana.

Mutta se OJ:sta. Pieni sivupolku harjoitusten vaatimustasosta.

Varmaan tuo "räyhääminen" ja kielenkäyttö tulee vähän luonnostaan hänelle. Kokemuksen ja iän karttuessa valmentajat yleensä vähän rauhoittuu.

 

[Herra Espoosta]

Mielenkiintoinen juttu HIFK:n ja Tapparan identiteeteistä.

Menestystarina alkoi 1960-luvun lopulla HIFK:n johdon linjattua seuralle napakasti uuden identiteetin, jossa korostuivat taklaukset, rosoisuus ja ennakkoluulottomuus. HIFK:hon iskostui kaikkien tuntemaa (ja suuren yleisön ihailemaa) kulttuuria.
Voittamisen kulttuuria.
Kuluneen vuosikymmenen aikana mielikuva HIFK:sta on romahtanut. Seuran identiteetti on tätä nykyä sitä, ettei kukaan oikein tiedä, mitä HIFK haluaa tai yrittää olla.
Mainospuheissaan HIFK-väki on yhä elvistellyt, mutta jäällä joukkue on näyttäytynyt petona ilman hampaita.
”HIFK on kadottanut kunnianhimonsa ja intohimonsa. Seurassa ei ole enää takavuosien kaltaista työnteon kulttuuria. Aidon palon puuttuminen heijastuu jäälle. HIFK on pelannut lähinnä virkamieskiekkoa”, HIFK:n taannoisen suuruuden luojiin kuulunut Göran Stubb lataa.

YLTÄKYLLÄISYYS on urheilussa tunteista vaarallisin.
Tähän ansaan lankesi HIFK:n tavoin aiemmin myös Tappara, pian 1980-luvun jättimenestyksensä jälkeen. Kevään 1990 jälkeen seura ei saavuttanut ainuttakaan mitalia ennen vuotta 2001.
Identiteettinsä menetettyään Tapparan oli pakko nöyrtyä ja uusiutua, koska sillä ei ollut HIFK:n veroista tarinaa turvanaan. Kesti kuitenkin yli vuosikymmenen ennen kuin työ realisoitui ja uudenlainen seurakulttuuri puski kestävästi esiin.

Lähde: Jääkiekko | HIFK jää jatkuvasti Tapparan jalkoihin – Göran Stubb ja Hexi Riihiranta arvostelevat rajusti nykyistä menoa

Ehkä tästä voi vetää jotain yhtäläisyysmerkkejä myös Jypiin. Jos seurassa on lähinnä häviämisen kulttuuria ("olemme noiduttuja"), yleisömäärät Jyväskylässä alkavat kakkosella, jokainen kausi on osa paniikkia jne.