Veltsun ollessa päävalmentajana Virtanen sanoi mm.”Taklaukset ei enää kuulu nykypäivän jääkiekkoon”.
Tässä jo muutaman vuoden taaperruksen aikana on ollut kaksi varsinaista toistuvaa turhautumisen huippukohtaa:
yksi on kun tuomari jättää viheltämättä vastustajalle
selvän jäähyn ja Jypille tehdään maali, koska liigassa ei ole ollut Toronton tilannehuonetta ja sääntöä siitä, että jäähytilanteet voidaan tarkastaa - tälläkin kaudella yhden pelin 3. erässä vastustajan maila tuli Jypin pakin naamaan ja tuomari näytti vain, että "ylös ylös" ja sitten Jyp hävisi maalilla. Kyllä taas tunsi sijoittaneensa rahansa fiksuun viihteeseen, kun pelissä ja varsinkin hidastuksessa tilanne oli päivän selvä eikä kyseessä ole tulkinnnanvarainen rike. Tuomarien töppäilyyn eivät pelaajat voi kuitenkaan vaikuttaa eikä valmentajakaan paljoa. Sen sijaan
toinen asia ovat ne tilanteet, kun Jypin pelaajalla olisi omalla kenttäpuoliskolla ollut mahdollisuus ajaa kunnon niitti vastustajaan sääntöjen puitteissa, mutta jostain hempeilysyystä näin ei tapahtunut, ja sitten tämä kyseinen taklaukselta säästynyt pelaaja syöttää tai tekee maalin. Ei vain sappi jaksa kestää noita tilanteita, enkä ymmärrä miksi niitä ei saa kitkettyä pois Jypin pelistä? Penkille tai poppareille äijät miettimään jos ei taklaa ja tulee maali omiin? Treeneissä peli heti seis, kun joku lusmuaa taklausvaateesta, ja kaikki punnertaa niin tulee pavlovilainen oppiminen eikä kukaan edes odota, että kaveri antaa löysää vaan pyrkii valmistautumaan taklaukseen aina? Valmennus tästä pavlovilaisesta ehdollistamisesta vastaa suuremmilta osin.
"Jos on paikka, niin aja" pitäisi olla motto. Onneksi nyt tuli Pulli kehiin, joten pakkienkin "lepuuttaminen" on mahdollista, jos fokus ei kestä.
”Haluan että meidän porukka tunnetaan siitä, että kaikki kaivavat ojaa äärimmäisellä innolla joka ikinen päivä.”
Olis kiva, jos tällä kaudella kaivettaisi tosiaan ojaa ulos allikosta, eikä omaa kuoppaa kuten viime kaudella.
EDIT: Kuinkahan paljon seuraan tulevia rookieta ja muita indoktrinoidaan Jypin historiaan ja identiteettiin? Katsovatko historiallisia pelejä ja kuulevat alumnien kertomuksia siitä, miten Jyp nousi liigaan, pelasi ekan liigapelinsä, oli finaaleissa ja mitalipeleissä, sitten kynti, kunnes voitti 1. mestaruuden RD:n kanssa, voitti 2. kun RD lähti, ja sitten Euroopan mestaruuden? Tietävätkö seuran merkkipelaajat ja ihmiset kaukalon ulkopuolella? Voisi helpottaa ei-jyväskyläläisten osalta oman identiteetin rakentumista osana seuraa jos olisi tuo jaetun tietoisuuden pohja taustalla, kuten Montrealissa. Lähes jokaisella pelaajanumerolla on historia ja pelaajan kuuluu tietää, ketkä ovat kantaneet samaa numeroa kuin hän ja jatkaa samaa historiaa kovalla työllä.
Eikä mitään "tultiin landelle ottamaan fyffet pois, kunnes saan paremman diilin. Until then, I could donk all day."