JYP-identiteetti – historia, nykytila ja tulevaisuuden toivo

[ToBey]

Myönnän täysin sen että Rautakorpi oli haluttuun identiteettiin väärä mies, mutta väitän että alettiin luoda väkisin seuran puolelta sellaista pelillistä identiteettiä mistä he itsekään ei olleet perillä.

Amen. Tässä se hyvin tiivistettynä. Yritettiin ratkoa ongelmaa nimimiehellä, joka ei kuitenkaan ollut valmis sitoutumaan siihen mitä haluttiin. Jota toki ei varmaan tänäpäivänäkään kukaan tiedä, mitä se oli/on. Tähän olisi pitänyt jo silloin tuoda boksin ulkopuolelta joku, joka olisi myynyt JYPille oman pelisapluunansa. Oli se sitten toimiva tai ei. Siihen pelisapluunaan sitten olisi pitänyt hankkia sopivia palasia noudattamaan sitä. Nyt Pennerborn osittain on juuri tämä boksin ulkopuolelta tuleva naama, mutta onko jo myöhäistä? Sen verran lahjakkaasti kyllä ollaan onnistuttu ripuloimaan kaikki pöntöstä alas, että pitkä on tie Johanilla kulkea.

Lycka till!

 

[veskula]

Veltsun ollessa päävalmentajana Virtanen sanoi mm.”Taklaukset ei enää kuulu nykypäivän jääkiekkoon”.

Toivottavasti on tarkoittanut, että missä tahansa pelitilanteessa ei ole järkevää taklata. Etenkään itseään pihalle tilanteesta ja ääritapauksissa suihkuun. Mitä tulee JYP indentiteettiin jota itse toivon tulevaisuudessa, taklaukset kuuluvat siihen ehdottomasti.

 

[JypFabu]

Seppänen on jo aikoinaan esimerkiksi halunnut avojään taklausten kieltämistä. Veltsun ollessa päävalmentajana Virtanen sanoi mm.”Taklaukset ei enää kuulu nykypäivän jääkiekkoon”.
JYPissä tuntui olevan kova tarve keksiä pyörää uudestaan mutta kukaan ei tiedä tai tiennyt miten se kaikki tehtäisiin.
Ja kun ei sellaiseen kiekkoon kovin moni halua sitoutua, siinä syy miksi JYP niin usein keväisin(vielä sillon kun keväisin pelattiin) palattiin siihen vanhaan pelaajien johdolla.

Tässähän ei vissiin ollut tarkoitus niinkään pelipuolta tangenteerata ja osallistun vain tältä osin, kun lainattu sisältää valtavan ajatusharhan suhteessa todellisuuteen.

Seppänen on lausuessaan ollut aivan 100% oikeassa siitä mihin pelin evoluutio on kulkemassa, eli jargonikielelle käännettynä, millä yltää kannuja tavoittelemaan. Jos ihan sitä kiekkoa tänä päivänä katsoo, tulema sattuu olemaan, että jokainen liigajoukkue kiilaa enemmän kuin taklaa pelitapahtumassa. Sille on helvetin hyvä syy: voitontavoittelu.

Virtanen pakotettiin palaamaan siihen pystysuunnan kiekkoon kun joukkueella oli ymmärtääkseni väylä ylemmäs ohi valmennuksen(tämä on epäily, ei todistettu fakta, siksi joukkue ei siihen muutokseen aidosti ryhtynyt treenaamaan, vaan odotteli paluuta entiseen) ja loi siitä version jonka muistamme nimellä traktoriprässi, jota joukkue jaksoi erän verran puhkua ja kiekollista (on kiekolla järkevästi pelaava joukkue, joka säilyttää liikevoimansa, eikä hukkaa sitä peliä edistämättömään ryskämiseen) joukkuetta vastaan sitten otettiin turpaan. Tähän jästipäisyyteen se JYPin pellillinen identiteetti hukkui, kun olisi pitänyt olla kärsivällisyyttä hyväksyä tulosnotkahdus uuden luomisen tulemana.

Loppukaneettina, minä koen, että taklaaminen kuuluu kiekkoon ja sitä pitää aina olla, mutta sen välinearvo tulokseen on heikentynyt pelin kehittyessä koko ajan. On kuitenkin hetkiä, jossa se tuottaa pelille, niihin minä kannustan pelitavallisesti painottamaan siinä identiteetissä.

 

[Jarzki]

Itse olen pyrkinyt kaikessa tekemisessä aina huomioimaan sen, että en lähde korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki. Edellisissä viesteissä tätä ajatusta on hyvin pohjustettu. Jos jossain kohdassa on pientä vikaa niin korjaa se pieni vika eikä koko isoa kokonaisuutta. Jos minulla on katossa yksi vuotava ruuvi niin en minä sen takia koko kattoa vaihda tai taloa pura.

Joku JYPin aikaisemmista nokkamiehistä (Seppänen tai Tyni?) sanoi, että huipulle nouseminen on vaikeaa, mutta siellä pysyminen on vielä vaikeampaa. JYPissä se huipulla pysyminen romutettiin itse väärillä ratkaisuilla ja valinnoilla (alkaen Veltsun pikaisista potkuista), minkä jälkeen nuo ratkaisut yritettiin korjata vielä enemmän väärillä valinnoilla (kuten viimeisenä Rautakorven & co potkut) ja nyt ollaankin aivan pohjamudissa.

Älä ikinä lähde korjaamaan sellaista, mikä ei ole täysin rikki. Siitä on seurannut tässä tapauksessa jo monen vuoden painajainen.

 

[JypFabu]

JYPissä se huipulla pysyminen romutettiin itse väärillä ratkaisuilla ja valinnoilla (alkaen Veltsun pikaisista potkuista), minkä jälkeen nuo ratkaisut yritettiin korjata vielä enemmän väärillä valinnoilla (kuten viimeisenä Rautakorven & co potkut) ja nyt ollaankin aivan pohjamudissa.

Näinhän se meni ja taatusti syitä on ollut niin sysissä kuin sepissä ja tarkoitan tällä sitä, että ainakin omaan silmään vaikutti, että yksi osatekijä silloin ammoin oli liudentunut hallinnointi, ei tietäjiä ja päättäviä oli liikaa, kun toteuttajana oli vain yksi: joukkue.

Samalla onhan se omalta osaltakin tunnustettava, että rinta rottingilla on minunkin jälkiviisaana täällä helppo kommentoida, enkä muulta osin kyllä millään tietämisellä kehtaa elvistellä, mutta sen hoksasin kyllä kohtalaisen ajoissa, että kusessa ollaan jos pian ei ryhdytä sitä pelitapaa tosissaan päivittämään ja senkin osasin ennustaa, että jos ei, niin empiriaan pohjaten osasin ennustaa, että mitä pitempään väärä suunta jatkuu, sitä vaikeampaa sieltä on ylös könytä, niin vaikeaa, ettei vapaa ehtoisesti moista tietä kannata koskaan valita.

Mikäli leveilyltä kuulostaa, niin rehellisenä on pakko tunnustaa, että jos asema olisi itsellä ollut, niin veikkaan että aivan samoin olisin minä ryhtynyt viallisen - analyysin pohjalta korjailemaan. Minä voin siis täällä syytellä, se on helppoa, mutta pakko myös tunnustaa, ettei mulla välttämättä olisi ollut yhtään parempaa korjaussarjaa tulille laittaa.

Mutta palaten siihen identiteettiin, josta topikki oikeastaan kyselee, niin ihan hukattukin on aikaa, joka osaltaan muokkaa historian pohjalta sitä JYP identiteettiä, siinä kuin menestyskaudetkin. Erilleen ne mun mielestä vähän kuuluu seuran identiteetti=historian summa ja organisaation identiteetti, johon kuuluu se pelitavallinen kilpailu kyvykkyys (valmennus/pelikirjat), mutta myös sen organisaation kyky hyödyntää sitä entisen summaa hetkessä ja täten luoda sitä summaa lisää siihen mistä ammentaa. Joo, kuulostaa pompöösiltä mutta yksinkertaistettuna voi kiteyttää, että se identiteetti on seuran taikinajuuri, joka auttaa aina uuden taikinan (kausi/joukkue) luomisessa ja osaltaan sitten tuo lisänsä siihen juureen. Se on se, mitä hukata ei pidä, tai savotta on kuin nälkämaan marssi edessä.

 

[veskula]

RD Mestarivalmentajat videossa: Kaikki olivat joukkueen tavoitepalaverissa mukana, ihan kaikki. Kioskinmyyjistä järjestysmiehiin. Samalla vertasi espanjalaisen ihmistornin rakentamiseen, kaikkia tarvitaan. Aika hienoa identiteetin rakennusta. Lompakolla ei voi oikaista määräänsä enempää.

Toivon todella, että tuollainen puhuri vielä joskus pyyhkäisee.

 

[Marcus Juslin]

Aika hienoa identiteetin rakennusta.

Ei identiteettiä rakenneta. Identiteetti muotoutuu kaiken mahdollisen tekemisen kautta. Milloin itse rakensit identiteettisi ja kuinka päämäärätietoista puuhastelua se oli? Pelitavan (JYPissä = "strategia") ja imagon rakentaminen ovat eri juttuja, mutta identiteettiä ei voi oikein rakentaa.

 

[Nelfor]

Ei identiteettiä rakenneta. Identiteetti muotoutuu kaiken mahdollisen tekemisen kautta. Milloin itse rakensit identiteettisi ja kuinka päämäärätietoista puuhastelua se oli? Pelitavan (JYPissä = "strategia") ja imagon rakentaminen ovat eri juttuja, mutta identiteettiä ei voi oikein rakentaa.

Kyllä identiteettiä voi rakentaa. Yleensä ei rakenneta ja se muodostuu muuten vain tekemisten mukaan, mutta jos tarkoituksellisesti haluaa rakentaa identiteettiä, niin sehän tarkoittaa nimenomaan sitä, että tekemistä muutetaan tuon halutun identiteetin mukaisesti.

Imagon rakentaminen ei ole tästä kaukainen asia, koska rakennettu imago alkaa hiljalleen muovautumaan identiteetiksi, jos siinä onnistutaan. Lisäksi imago ja identiteetti ovat lopulta lähes sama asia. Eivät täysin, mutta lähes. Imago on tavallaan se ulospäin näkyvä osa identiteetistä.

 

[JypFabu]

Ei identiteettiä rakenneta. Identiteetti muotoutuu kaiken mahdollisen tekemisen kautta. Milloin itse rakensit identiteettisi ja kuinka päämäärätietoista puuhastelua se oli? Pelitavan (JYPissä = "strategia") ja imagon rakentaminen ovat eri juttuja, mutta identiteettiä ei voi oikein rakentaa.

Kyllä, silti voi kaiketi sanoa, että sitä myös rakennetaan, vaikka lopulta kaikkien mutkien pohjalta se rakentuu. Sillä rakentamisella ja rakentumisella on siis synergia lopulta. Missään nimessä sitä ei niin rakenneta, että vain onnistumiset kirjataan ja niiden päälle työstetään, se kestävä siis rakentuu kaikesta.

 

[Ciccarelli]

Kyllähän identiteettiin, pelitapaan ja koko seuran imagoon vaikuttaa nuo kaikki asiat yhdessä.
Esimerkkinä nyt vaikka tämä meidän JYP vuosina kun menestyttiin.
Nostettiin esille ”traktorikiekko”.
Se peilasi pääsponsoria, toi esille mistä ollaan ja JYP oli Keski-Suomessa yhteinen asia.
Pelitapa tunnettiin pitkin valtakuntaa traktorikiekkona ja jollain tapaa ”maalaisuudesta” oltiin myös ylpeitä.
Se vaikutti siihen millaisia pelaajia tuli esille, pelitavan ja imagon.

 

[veskula]

Ei identiteettiä rakenneta. Identiteetti muotoutuu kaiken mahdollisen tekemisen kautta. Milloin itse rakensit identiteettisi ja kuinka päämäärätietoista puuhastelua se oli? Pelitavan (JYPissä = "strategia") ja imagon rakentaminen ovat eri juttuja, mutta identiteettiä ei voi oikein rakentaa.

Okei, saatat hyvin olla terminologisesti oikeassa. Jos sanon sanon vaikka ojankaivuu-porukan kick offissa:
”Haluan että meidän porukka tunnetaan siitä, että kaikki kaivavat ojaa äärimmäisellä innolla joka ikinen päivä.”

Haluanko ensisijaisesti sitä, että ojaa syntyy vauhdikkaasti, vai sitä että meidän porukka tunnetaan tästä ominaisuudesta? Mikä on se termi, johon tuo porukan tapa toimia asettuu? En kinaa, vaan kysyn vilpittömästi.

Voiko ojankaivaja sanoa, että meidän porukan identiteettiin kuuluu, että kaivamme joka päivä innolla ojaa? Etenkin jos tuo into on näkynyt päivittäisessä tekemisessä.

Itse ajattelen niin, että jos identiteetti muodostuu kaiken mahdollisen tekemisen kautta, eikö tavoitteiden tai suuntien asettaminen tekemiselle ole tavallaan suunnitelmallista identiteetin rakentamista?

Hyvää keskustelua identiteetin ja muiden samaan kategoriaan kuuluvien asioiden parissa.

Kevennyksenä loppuun: olisi kovin suuri vaara saada ammattiliitot kimppuun tuolla kick offissa lausutulla tavoitteella.

 

[Timeout]

Todella hyvää keskustelua ja pohdintaa. Hienoa kyllä lukea näitä ajatuksia.

 

[rahor]

Todella hyvää keskustelua ja pohdintaa. Hienoa kyllä lukea näitä ajatuksia.

Kyllä. Nyt on tullut historiasta hyviä nostoja. Nykytilasta ei oikein ole noussut juuri mitään ja päällimmäinen ajatus monilla lienee, että nykytila on lähinnä sekava. Siihen kun ei voida jäädä, niin nyt pitäisi kirkastaa se tulevaisuuden tila, jotta saataisiin tekemiselle tavoite ja suunta. Toimistollahan lukevat näitä, joten laitetaas visioiden.

 

[Nelfor]

Kyllä. Nyt on tullut historiasta hyviä nostoja. Nykytilasta ei oikein ole noussut juuri mitään ja päällimmäinen ajatus monilla lienee, että nykytila on lähinnä sekava. Siihen kun ei voida jäädä, niin nyt pitäisi kirkastaa se tulevaisuuden tila, jotta saataisiin tekemiselle tavoite ja suunta. Toimistollahan lukevat näitä, joten laitetaas visioiden.

Toisaalta pelillinen identiteetti on se, joka on sekavassa tilassa. En usko, että ulkopuolisten visiot edesauttavat asiaa, kun seuran sisältä vääristä paikoista tulleet visiot eivät ole myöskään olleet kovin hyödyllisiä.

 

[veskula]

Kyllä. Nyt on tullut historiasta hyviä nostoja. Nykytilasta ei oikein ole noussut juuri mitään ja päällimmäinen ajatus monilla lienee, että nykytila on lähinnä sekava. Siihen kun ei voida jäädä, niin nyt pitäisi kirkastaa se tulevaisuuden tila, jotta saataisiin tekemiselle tavoite ja suunta. Toimistollahan lukevat näitä, joten laitetaas visioiden.

Tämä oli yksi motiiveistani tuoda ajatukset julki. Monta kertaa kuulee, että yleisöllehän tätä hommaa tehdään. Jos näin on, miksi emme helpottaisi toimiston työtä kertomalla miltä haluamme seuran näyttävän tulevaisuudessa.

Asioiden suuntautuessa jälleen terveelle, kiinnostavalle pohjalle sarjataulukko tulee sieltä kyllä perässä. Voivottelu ei oikeastaan auta mitään. Toki sillekin paikkansa ja aikansa on.

Jos katsotaan kokonaisuutena JYPin historiaa liigassa, sehän on ollut menestystarina. Nyt vaan aallonpohjasta taas ylös Ja eteenpäin.

 

[JypFabu]

Kyllä. Nyt on tullut historiasta hyviä nostoja. Nykytilasta ei oikein ole noussut juuri mitään ja päällimmäinen ajatus monilla lienee, että nykytila on lähinnä sekava. Siihen kun ei voida jäädä, niin nyt pitäisi kirkastaa se tulevaisuuden tila, jotta saataisiin tekemiselle tavoite ja suunta. Toimistollahan lukevat näitä, joten laitetaas visioiden.

Oikeastaan tuo tuo mieleen sen ensimmäisen nousun prosessin menestykseen, nimellä missio. Väittämättä lainkaan, että nytkin on näin ja historia toistaa itseään, ei me ulkopuoliset kehitystä oikeen nähty pariin kauteen ja nauru oli suunnilleen samaa luokka kuin "pelipaikaton" nykypäivänä. Sekava ja epäuskottava tila oli silloinkin.

Kuten kirjasin en ole vallassa väittää yhtään mitään mikä nykyhetken kehitys potentiaali on. Mutta ainakin nyt kon koossa pari asiaa joiden kautta katsoa. Valmennus on muutosvalmennusta suorittamassa ja samaa toitottaa myös organisaatio ja niin vaikuttaa, että muutos on suunnaltaan yhteneväinen kaikkien päättävien kesken, niinpä, nämä tunnusmerkit antavat aihion pieneen optimismiin, mutta vähän tässä on samaa, kuin Schnarrin kehiin odottamisessa. Tulossa, mutta kenelläkään ei ole aavistusta milloin.

Edes sitä en osaa arvioida, kumpi näkyy ensin kentällä rakentamisen tulos vai Schnarr, näin hirtehisesti, mutta korostaen samalla, että noinhan se on, meille ulkona kurkkiville asiat monesti näkyy sekavana ja päämäärättömänä kun koko kuva ei meille näy ja siitä alkaa salapoliisi duuni arpomaan eri johtolankojen kautta missä mennään, optimistit näkee optimistisia viittauksia ja pessimistit pessimistisiä viittauksia ja sitten kumpainenkin luo johtopäätelmänsä luontonsa mukaan ja alkaa eri alustoilla, somesta kahvihuoneeseen päättymätön vänkyy siitä kuka on oikeassa, ja lopulta historian armollisessa laveudessa lopulta molemmat olivat oikeassa joskin eri hetkessä.

 

[Ciccarelli]

Jotenkin luulen että ensimmäinen askel strategiassa tai siinä mitä toivottiin JYPin tulevaisuuteen, nähtiin 2020 kun Viitanen haali joukkueeseen Lambertin, Lahtisen, Heleniuksen, Jurmon, Puistolan, Ottavaisen ja Lambosin.
Tässähän annettiin selkeä suunta että muualta tulleilla nuorilla aletaan tehdä kasvattajarahaa jolla paikataan sitä että KHL ei enää seuralle rahaa tuonut.
Pelilliseen identiteettiin Lahtinen, Lambert ja Puistola tuli poikkeuksellisen taitavina pelaajina tuomaan erityisosaamista ja kun vielä seuraavalle kaudelle valmentamaan otettiin nuorten pelaajien kehittäjänä tunnettu Ahvenjärvi ja seurasta pistettiin kylmästi ulos konkarit niin näytti aika selvältä että JYP pyrkii pelaamaan taitavien yksilöiden värittämää kiekkoa.
Eli identiteetti olisi sitä että muualta nuoret haluaa tulla tänne ja kehittyä ja käyntikorttina voidaan näyttää että kuinka monta jätkää meiltä lähtee NHL:ään.

Nuoria taitavia yksilöitä ja edullisesti ulkomailta hakuja kuten Gardiner ja BC.
No vituiksihan se sitten meni.
Homma räjähti niin nopeasti käsiin jo 2021 syksyllä että pitikin keksiä uusi tapa luoda sitä identiteettiä.
Tuo 2020 luotu tapa olisi voinut toimiakkin mutta pelaajistossa oli aivan liian monta liian isoa egoa ja heikko valmennus.
Sitten se ajatus heitettiin heti romukoppaan.

Ahvenjärvellä ei mitään mahdollisuutta olisi ollut jatkaa mutta kuten huhuttu niin Olli Jokistakin tänne tarjottiin. Kun katsoo miten Jukurit sapluunansa loi viime kausien aikana niin jälki olisi voinut olla aika kovaa täällä ja identiteetti olisi valmis nyt vaikka Jokinen jo isomissa ympyröissä onkin.

 

[JypFabu]

Jotenkin luulen että ensimmäinen askel strategiassa tai siinä mitä toivottiin JYPin tulevaisuuteen, nähtiin 2020 kun Viitanen haali joukkueeseen Lambertin, Lahtisen, Heleniuksen, Jurmon, Puistolan, Ottavaisen ja Lambosin.
Tässähän annettiin selkeä suunta että muualta tulleilla nuorilla aletaan tehdä kasvattajarahaa jolla paikataan sitä että KHL ei enää seuralle rahaa tuonut.
Pelilliseen identiteettiin Lahtinen, Lambert ja Puistola tuli poikkeuksellisen taitavina pelaajina tuomaan erityisosaamista ja kun vielä seuraavalle kaudelle valmentamaan otettiin nuorten pelaajien kehittäjänä tunnettu Ahvenjärvi ja seurasta pistettiin kylmästi ulos konkarit niin näytti aika selvältä että JYP pyrkii pelaamaan taitavien yksilöiden värittämää kiekkoa.
Eli identiteetti olisi sitä että muualta nuoret haluaa tulla tänne ja kehittyä ja käyntikorttina voidaan näyttää että kuinka monta jätkää meiltä lähtee NHL:ään.

Tähän tekee mieli laittaa, että samaa mieltä ja näet oikein (ihan kun olisin kukaan moista sanomaan), mutta entäs jos...

Tuo onkin osatotuus ja todellinen alkupiste jollekin pidempi kaariselle kehityskaarelle? Alkupiste, koska jotenkin on asiat laitettava liikkeelle. tuo olisi monessa suhteessa hyvä ja looginen alku. Samaan jatkumoon istuu ne välitilan lopetukset ja prosessit. Se, että matkaan on tullut virheitä ja epäonnistumisia voi olla myös merkki siitä, että helppoja ja yksinkertaisia asioita ei käsillä oleva ole ja ehkä myös asioina sellaisia, joille pitää olla jo oletuksissa, että joutuu työstämään myös yritä ja erehdy metodilla ja tietenkään ei tehdä taloa, eikä harjakaisia jollain päivämäärällä tule, ellei pidä sellaisina edistymisen tuomia tuloksia, pleijaripaikka, välieräpaikka, mitalipelit, finaalipaikka ja lopulta ... Taikauskoisena en tuota sanaa koskaan sano tai kirjoita kun se on JYP nimen yhteydessä, mutta ymmärrätte varmaan kumminkin.

Siinä osaan kuvitella tietyn prosessin kulkevan poissa näköpiiristä aikansa kunnes kasvaa, jotta tulee näkyväksi, ihan kuten kävi sen missionkin kanssa, moni ruumiillistaa sen Duffan tuloon ja osansa laadullaan herralla olikin, mutta konetta oli rakenneltu parikin kautta tuottamaan mahdollinen Duffan kanssa ja opeilla. Niin se menee varmaan nytkin, ainakin joitain merkkejä tuosta on.

Sitten taas palstankin nuorten kohdalla, joilla ei ole mahdollisuutta tämmöistä historiaa ja sen samankaltaisuuksia tunnistaa, voi varmaan touhu vaikuttaa vieläkin sekavammalta ja päämäärättömältä, kuin meille konkareille.

 

[Hurraa]

Muistan lukeneeni jonkinlaisesta KalPa-kateudesta, kun heillä tämä savolainen väkkäräkiekko ollut selkeä osa identiteettiä. Hyi helvetti. En kyllä Kuopion suuntaan haluaisi ikinä olla kateellinen. Siellähän kuuleman mukaan jo 80-luvulta opetettu junnuille jäähyjen kalastamista, ihan konkreettisten kaatuilureenien muodossa. Kunnon jyppiläinen pysyköön aina pystyssä päin!

Tietenkin jokin tunnistettavuus joukkueen pelityylistä lajiniilojen keskuudessa on kiva lisä, mutta pitää ymmärtää marssijärjestys mikä on tärkeintä ja mikä muuten vain kivaa. Pelatkoon muut ja olkoon muut mitä lystäävät. Keskityttäisiin vain omaan juttuun.

Sivuille on hyvä vilkuilla. Mutta jos sinne jää tuijottamaan, sitä ajaa nokkakolarin.

 

[veskula]

Tietenkin jokin tunnistettavuus joukkueen pelityylistä lajiniilojen keskuudessa on kiva lisä, mutta pitää ymmärtää marssijärjestys mikä on tärkeintä ja mikä muuten vain kivaa. Pelatkoon muut ja olkoon muut mitä lystäävät. Keskityttäisiin vain omaan juttuun.

Joo, ei nyt sentään kateutta ole päässyt muodostumaan. Sen verran toki pitää isossa kuvassa naapuria kehaista, että ovat tainneet vain kerran käydä hakemassa vauhtia alemmalta tasolta Liigaan tulon jälkeen.

 

[Valajas]

Ihan fiilispohjalta (mikä perustuu Seppäsen&Viitasen julkisiin ulostuloihin viime vuosina ja omin silmin kentällä nähtyyn) sanon, että taistelu on korvattu tai yritetään korvata jonkinlaisella muita älykkäämmällä pelaamisella. Seurauksena se, että taistelut hävitään ja sitä parempaa älykkyyttä ei ole löytynyt.

Tästä tulikin mieleen eräs kaukalopalloseura 90-luvulla, kun kyseinen laji oli vielä voimissaan. Seurassa oli käytetty paljon aikaa sen miettimiseen, miten kaukalopalloa kannattaisi taktisesti pelata ja erityisesti miten taktiikat eroavat jääkiekosta. Suurin osa kaukiksen pelaajistahan tuli kiekkopuolelta ja pelasivat lätkästä opitulla tavalla, vaikka pelin säännöissä oli huomattavia poikkeamia lätkästä (mm. pitkä kiekko). Seurassa pyrittiin pelaamaan aivan eri tavalla, eräänlaista shakkia jäällä. Peli oli hidasta ja perustui kentän laajaan täyttöön ja pitkien syöttöjen hyväksikäyttöön. Tällä tavalla seura menestyi tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun vastaan tuli joukkueita, joissa oli lätkän liigaseurojen a-junnupudokkaita, nämä luistelivat seuran pelaajilta totaalisesti jalat alta. Seuralla ei ollut mitään jakoa tällaisia joukkueita vastaan, vaikka vastakkain olivat kaukiksen "erikoismiehet" hiottuine taktiikoineen ja lätkää ikänsä pelanneet pudokkaat. Opetus: Mikään ei korvaa liikettä ja kaksinkamppailuja.

Tältähän se on viime vuodet näyttänyt. On yritetty oikoa ja olla edelläkävijöitä pienen keskisuomalaisen kaupungin resursseilla, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jääkiekko on tyhmien miesten simppeli peli ja viimeistään keväisin se aina nähdään että samoilla lainalaisuuksilla ne pelit voitetaan tai hävitään. JYPissä tämä pelin kehittäminen on ollut yli 10 vuoden ajan pakkomielle, joka lopulta ajoi seuran täydellisiin pohjamutiin.

 

[Kiuru]

Muistan lukeneeni jonkinlaisesta KalPa-kateudesta, kun heillä tämä savolainen väkkäräkiekko ollut selkeä osa identiteettiä. Hyi helvetti. En kyllä Kuopion suuntaan haluaisi ikinä olla kateellinen. Siellähän kuuleman mukaan jo 80-luvulta opetettu junnuille jäähyjen kalastamista, ihan konkreettisten kaatuilureenien muodossa. Kunnon jyppiläinen pysyköön aina pystyssä päin!

Tietenkin jokin tunnistettavuus joukkueen pelityylistä lajiniilojen keskuudessa on kiva lisä, mutta pitää ymmärtää marssijärjestys mikä on tärkeintä ja mikä muuten vain kivaa. Pelatkoon muut ja olkoon muut mitä lystäävät. Keskityttäisiin vain omaan juttuun.

Sivuille on hyvä vilkuilla. Mutta jos sinne jää tuijottamaan, sitä ajaa nokkakolarin.

Niin, kuten itsekin monesti sanonut minusta tärkeintä ei ole tyyli vaan lopputulos, eli voittaminen. Voitoista ja mestaruudestahan tässä pelataan, tyylipisteitä ei anneta (poislukien eräät asiantuntijat ja kannattajat)

Joten itselle sikäli se ja sama, mikä on pelityyli kunhan se on tuottoisa.

 

[Timeout]

Sellainen tuli mieleen tähän pelitapaan, että muistaakseni osa pelaajista ei halunnut enää pelata pystysuunnan kiekkoa. En kyllä muista mistä sen luin. Mutta Ville Nieminen sanoi jossain haastattelussa, että ovat nyt löytäneet pelitavan JYPille, jota on kiva pelata jne.

Samaa kuulin, että jotkut sitä Tapparan trap-kiekkoa muutama vuosi sitten arvostelivat.

 

[Viljasen Saab96]

Veltsun ollessa päävalmentajana Virtanen sanoi mm.”Taklaukset ei enää kuulu nykypäivän jääkiekkoon”.

Tässä jo muutaman vuoden taaperruksen aikana on ollut kaksi varsinaista toistuvaa turhautumisen huippukohtaa: yksi on kun tuomari jättää viheltämättä vastustajalle selvän jäähyn ja Jypille tehdään maali, koska liigassa ei ole ollut Toronton tilannehuonetta ja sääntöä siitä, että jäähytilanteet voidaan tarkastaa - tälläkin kaudella yhden pelin 3. erässä vastustajan maila tuli Jypin pakin naamaan ja tuomari näytti vain, että "ylös ylös" ja sitten Jyp hävisi maalilla. Kyllä taas tunsi sijoittaneensa rahansa fiksuun viihteeseen, kun pelissä ja varsinkin hidastuksessa tilanne oli päivän selvä eikä kyseessä ole tulkinnnanvarainen rike. Tuomarien töppäilyyn eivät pelaajat voi kuitenkaan vaikuttaa eikä valmentajakaan paljoa. Sen sijaan toinen asia ovat ne tilanteet, kun Jypin pelaajalla olisi omalla kenttäpuoliskolla ollut mahdollisuus ajaa kunnon niitti vastustajaan sääntöjen puitteissa, mutta jostain hempeilysyystä näin ei tapahtunut, ja sitten tämä kyseinen taklaukselta säästynyt pelaaja syöttää tai tekee maalin. Ei vain sappi jaksa kestää noita tilanteita, enkä ymmärrä miksi niitä ei saa kitkettyä pois Jypin pelistä? Penkille tai poppareille äijät miettimään jos ei taklaa ja tulee maali omiin? Treeneissä peli heti seis, kun joku lusmuaa taklausvaateesta, ja kaikki punnertaa niin tulee pavlovilainen oppiminen eikä kukaan edes odota, että kaveri antaa löysää vaan pyrkii valmistautumaan taklaukseen aina? Valmennus tästä pavlovilaisesta ehdollistamisesta vastaa suuremmilta osin.

"Jos on paikka, niin aja" pitäisi olla motto. Onneksi nyt tuli Pulli kehiin, joten pakkienkin "lepuuttaminen" on mahdollista, jos fokus ei kestä.

”Haluan että meidän porukka tunnetaan siitä, että kaikki kaivavat ojaa äärimmäisellä innolla joka ikinen päivä.”

Olis kiva, jos tällä kaudella kaivettaisi tosiaan ojaa ulos allikosta, eikä omaa kuoppaa kuten viime kaudella.

EDIT: Kuinkahan paljon seuraan tulevia rookieta ja muita indoktrinoidaan Jypin historiaan ja identiteettiin? Katsovatko historiallisia pelejä ja kuulevat alumnien kertomuksia siitä, miten Jyp nousi liigaan, pelasi ekan liigapelinsä, oli finaaleissa ja mitalipeleissä, sitten kynti, kunnes voitti 1. mestaruuden RD:n kanssa, voitti 2. kun RD lähti, ja sitten Euroopan mestaruuden? Tietävätkö seuran merkkipelaajat ja ihmiset kaukalon ulkopuolella? Voisi helpottaa ei-jyväskyläläisten osalta oman identiteetin rakentumista osana seuraa jos olisi tuo jaetun tietoisuuden pohja taustalla, kuten Montrealissa. Lähes jokaisella pelaajanumerolla on historia ja pelaajan kuuluu tietää, ketkä ovat kantaneet samaa numeroa kuin hän ja jatkaa samaa historiaa kovalla työllä.

Eikä mitään "tultiin landelle ottamaan fyffet pois, kunnes saan paremman diilin. Until then, I could donk all day."

 

[veskula]

EDIT: Kuinkahan paljon seuraan tulevia rookieta ja muita indoktrinoidaan Jypin historiaan ja identiteettiin? Katsovatko historiallisia pelejä ja kuulevat alumnien kertomuksia siitä, miten Jyp nousi liigaan, pelasi ekan liigapelinsä, oli finaaleissa ja mitalipeleissä, sitten kynti, kunnes voitti 1. mestaruuden RD:n kanssa, voitti 2. kun RD lähti, ja sitten Euroopan mestaruuden? Tietävätkö seuran merkkipelaajat ja ihmiset kaukalon ulkopuolella? Voisi helpottaa ei-jyväskyläläisten osalta oman identiteetin rakentumista osana seuraa jos olisi tuo jaetun tietoisuuden pohja taustalla, kuten Montrealissa. Lähes jokaisella pelaajanumerolla on historia ja pelaajan kuuluu tietää, ketkä ovat kantaneet samaa numeroa kuin hän ja jatkaa samaa historiaa kovalla työllä.

Tuo sanomasi on identiteetin rakentumiselle/rakentamiselle itse asiassa erittäin tärkeä asia. Jos identiteettiin halutaan pitkän aikavälin perinne. Jos pyöröovet käy ja ”hiljaista tietoa” tai seuran DNA:ta* ei saada siirrettyä, se on aika hankalaa. Toki voi kaivella vanhoja kausikirjoja (R.I.P), mutta aika ohuelle se jää. Toki nykyään internetin aikaan aikalaiskertomukset säästyvät ”ikuisesti”. Samalla on tietysti on aina vaara että sortuu konservatismiin.

* tieteellisessä katsannossa yhteisöllä ei voi olla DNA:ta per se.

EDIT: lisätty alaviitteeseen välilyönti.