Kun katsoin playoff-kiekkoa puolivärierätasolla, niin oikein hirvitti ajatusleikki asettaa JYPin tämän kauden puolustus taistelemaan irtokiekoista ja elintilasta oman maalin edustalla tai kulmissa.
Samoja pelejä jokaiselta joukkueelta katselin. En saanut ihan tuommoista tuntemusta. Mutta on sulla pointtikin. Ensi kautta ja pakistoa ajatellen ollaan jännän päällä siinä, että osataanko nuorukaisten voimatasojen nosto hukkaamatta aerobisia kykyjä, siinä on se avain.
Taitotasosta JYP nuoret ei jää kiinni verrattaessa, mutta voimatasoissa sitten syntyy gäppi. Osansa tietysti tekee vajaa viisikkopelaaminen, joka ei tue pakiston pelaamista riittävästi. Eväät ihan tasapäiseen kamppailuun on, kysymysmerkin heittää, onnistuuko valmennus riittävästi luomaan nuorille valmiuksia pärjätä, toki se on myös kiinni heidän omasta motivaatiostaan ja halustaan kehittyä myös.
Ihanne tilanteessa (lompakon paksuus) varmaan tuonne tarviisi pari kokenutta riittävän kovatasoista peluria tasoa nostamaan, mutta sillä on silakat ostettava mitä lompakossa on. Tilanne ei siis ole pakiston osalta varsinaisesti huono, vaan kyse on enemmän onnistuuko riittävä määrä nuoria tasoaan riittävästi parantamaan jo ensi kauteen. Jokaisella kun polku ja kehitys on yksilöllistä, eikä kenelläkään käyrä ihan lineaarinen ole.
Tuo voimatasojen riittämättömyys ei kuitenkaan koske yksin pakistoa, joskin siellä tietty näkyy dramaattisemmin, sama ongelma on koko nuorella joukkueella ja ensi kausi tulokseltaan on kiinni aika paljon valmennuksen osaamisesta edelleen kehittää pelaajia yksilö ominaisuuksiltaan riittävän hyviksi toteuttamaan pelitapoja fyysisten, niin voima-, kuin aerobisten avulla. Silti, kyse on maratonista jossa pikavoitot on bonusta, ei päämäärä, eli fokus siitä rakentamisesta ja sen ymmärtämisestä ei soisi hukkuvan pikavoittojen perään haikailusta.
