Täytyy kyllä sanoa, että HIFK on ainakin itselleni se kaikkein mieluisin vierailija Hippokselle. Kyseinen ottelu tarjosi kyllä vastinetta koko rahalle: vauhdikasta peliä, pari maalia, taklauksia ja melkinpä kaikkea muutakin mitä voi toivoa. Vielä kun HIFK on ollut tällä kaudella JYP:lle tämmöinen pisteautomaatti (ei herneitä), niin hyvvee tekee.
Ehkä eniten voiton lisäksi ilahdutti se, että JYP ei ainakaan jälkeen jäänyt fyysisyydessä, vaan taklauksia riitti. Oltiin ehkä askel edelläkin. Parhaiten mieleen jäi tietenkin Kovasen niitti ensimmäisessä erässä, josta pleksitkin päreiksi...
Wallinheimon 40 torjuntaa kielii helposti selkeästä HIFK:n hallinnasta. Vieraat kuitenkin hallitsivat peliä korkeintaan vain hienokseltaan. Käytännössä Sinkku ei joutunut tekemään yhtään ns. haamutorjuntaa. Suurin osa vieraiden laukauksista tuli kaukaa tai laidoista varsin pienestä kulmasta, jotka Sinkku poimi helpon oloisesti. Muutamasta hyvästä maalipaikasta taas HIFK:n pelaajat yleensä tuhrivat kiekon päätyplekseihin.
Oikeastaan ainut selkeä miinus JYP:n otteissa oli edelleen ne aloitukset. Montakohan aloitusta tässäkin pelissä voitettiin? Ehkä keskiarvolla yksi per erä... Lisäksi yv ei oikein taaskaan toiminut. Yksi maali toki saatiin, joskin se oli lähinnä Männikön loistavan henkilökohtaisen suorituksen ansiota.
Lopuksi täytyy antaa todella isot propsit HIFK:n kannattajille, etenkin siellä istumakatsomon (A1:kö se oli?) yläreunassa huutaneille, osa taas istui aika hiljaisen näköisesti. Kateeksi ihan käy tuollaista kannustusta, nyt tosiaan itsekin ymmärtää sen jos siellä päin ei noista rummuista pidetä. Aaltoja ja äänekkäitä kannustuslauluja, todellakin fanikulttuuria parhaimmillaan.
Melkein pistää kyllä hävettämään, kun oma joukkue pelaa loistavaa jääkiekkoa, eikä yleisö lähde mukaan kuin aika-ajoin. Mikähän meille keskisuomalaisille oikein kelpaisi...
Levonen oli ihan ok.