Ensimmäinen erä oli molemmilta joukkueilta tasaväkistä pelaamista, ja etenkin JYP yllätti minut fyysisyydellään. Myös liike oli tasaväkistä. Edessä näyttikin olevan tasaväkinen ottelu, ja Marttisen maali nostatti odotuksia. Mutta sitten peli notkahti - mielestäni Satosaaren olisi pitänyt torjua ainakin toinen Bluesin maaleista, sillä vedot eivät olleet kovia ja lähtivät pienestä kulmasta. Tosin toisen erän rankkarilla olisi ollut mahdollisuus päästä tasoihin, mutta tänään ei käynyt tuuri.
Kun edes Haakanan hölmöllä taklauksellaan tarjoilemaa pitkää ylivoimaa ei saatu pyörimään, niin ei voi olla kuin pettynyt. Myös oma havainto tukee Koivun mainittua lausuntoa, että selkäranka katkesi Bluesin toiseen maaliin. Usko loppui ja tilalle tuli motorinen pelaaminen, jossa kiekosta näennäisesti taisteltiin ja pelailtiin.
Mutta myös Bluesia täytyy kehua. Tänään suurin ero joukkueiden välillä oli nimen omaan puolustuspelissä - esimerkiksi Eskelisen ottaisin ilomielin joukkueeseen. Meikäläisten pakit sortuivat toistuvasti viivyttelyyn pelin avaamisessa, mitä toisaalta auttoi Bluesin keskikentän tiivis pelaaminen. Kun syöttöpaikkaa ei löytynyt, seisahtui peli ja Blues pääsi karvaaman kiekon pois.
Eli Blues pelasi myös erittäin vahvasti. Peli näytti erittäin valmiilta ja johdonmukaiselta. Aiempiin Blues-joukkueisiin verrattuna nykyinen ryhmä oli määrätietoinen, taklaava ja hyvin liikkuva. Poissa oli perinteinen sooloilu ja virkamiesmäisyys. Ei ole kaukana vertaus fyysisempään ja suoraviivaisempaan versioon Oulun Kärpistä. Tuolla pelillä ollaan pitkällä ensi keväänä.
On huolestuttavaa, jos taisteluilme katkeaa kotiyleisön edessä nähdyllä tavalla. OK, ehkä maalivahtipelin epävarmuus vaikutti, mutta se ei saisi olla syy. Tästä ei voi kuin parantaa. Onnittelut Wallinheimolle juniorin syntymisestä!
