Nähtäväksi jää miten kiekollinen pelitapa vaikuttaa erityisesti pakkien loukkaantumisalttiuteen. Arvelen, että osasyy JYPin suht' vähäisiin loukkaantumismääriin "robottikiekon" aikana oli pakkien pyrkimys pelata safety-lätkää. Kultaako aika muistot vai tekikö sattuma JYPille kepposet, mutta en muista lähivuosilta kautta jossa etenkin pakit olisivat ottaneet osumaa samalla tavoin kuin viime kaudella.
Jos kiekko on pelissä vallan väline, tekee se haltijastaan myös taklauskohteen. Toisin kuin jalkapallossa, lätkässähän on myös luvallista taklata pelaajaa joka on hetki aiemmin luopunut kiekosta. Joten oletukseni on seuraava: kiekkoa hallussa pitävä joukkue joutuu etenkin pienessä kaukalossa taklausten kohteeksi. OK, on joustokaukalot ja varusteet, mutta taklaustilanteessa voi sattua monenlaista. Esimerkiksi käsi, jalka tai nivunen voi ottaa osumaa.
Tietenkin jos kiekko liikkuu mieheltä miehelle kuin taskumatti kesähäiden aikaan, tekee se taklaamisesta hankalampaa ja pelitavan edut voittavat huonot puolet. Pahoin pelkään, että näin ei tule käymään. Pakit pitävät kiekkoa hallussa entistä enemmän ja ottavat enemmän taklauksia vastaan, koska pelitavan sisäistäminen on edelleen puolinaista. Siten se hyöty mikä "karvausjuoksemisen" lopettamisessa mahdollisesti säästetään, se loukkaantumisissa menetetään.
Hyvää pohdintaa jälleen kerran Huerzolta. Monta erinomaista pointtia, joten jatketaan samaa mietintää.
Turvakaukaloiden lisääntyminen nostanee taklausten määrää per peli. Tämä siksi ettei pelaajat enää ihan niin paljon mieti taklatako vaiko eikö, sillä turvakaukalot antavat suojaa taklattavalle. Siksi taklaajan ei tarvitse ihan niin paljon pelätä että vastustaja satuttaisi itsensä. Avojään pommit ovat asia erikseen. Tästä päästäänkin tähän kiekolliseen pelaamiseen.
Näin ulkomuistista suurin osa loukkaantuneista pakeista olivat vähän hitaampia luistelijoita eli tarkoittaa sitä etteivät kerenneet alta pois kun taklaus tuli vastaan. En nyt kuitenkaan sano että jokainen loukkaantunut pelaaja olisi loukkaantunut taklaustilanteessa, mutta osa oli tälläisessä tilanteessa loukkaantunut. Mainittavaa on se, että jalalla nopeammat pelaajat eivät niin paljoa ollut poissa (pois lukien Auvitu). He kerkesivät luopua kiekosta ajoissa ja tai kykenivät harhauttamaan karvaajan ja luistelemaan tilanteesta pois useammin kuin jäivät taklauksen kohteeksi. Näkyvä tälläisestä pelaajasta malliesimerkki ja hän pelasikin eniten pelejä JYPin pakeista viime kaudella. Näkyvällä tosin oli muita ongelmia, joista suurin oli viivapelaaminen ylivoimalla. Hän joko laukoi päin ensimmäistä karvaajaa tai syötön vastaanottaminen oli hänelle välillä yllättävän vaikeaa.
Mitä tämä tarkoittaa ensi kaudella joukkueen rakentamisen osalta? No sitä, että JYPin pitää keskittyä erityisesti pelin avaamiseen. Pakki joka joko luopuu kiekosta helpolla syötöllä omille tai pääsee jaloillaan pois taklaustilanteesta on vahvoilla. Otetaan esimerkiksi Luoma. Olen edelleen sitä mieltä, että Luoma pelasi viime kaudella väärässä roolissa. Häntä peluutettiin tai hän halusi pelata kiekollisen pakin roolissa johon hän on auttamatta liian hidas. Sen sijaan hänen pitäisi pelata peruspakin roolissa jossa hänen vahvuutensa tällä hetkellä ovat. Nopea perussyöttö omille ja kiekottomana hyvää sijoittumista jossa Luoma on liigatasolla hyvä. JYP menetti Auvitun ja Näkyvän jotka olivat JYPin pakistosta selkeästi parhaimpia luistelijoita. Nyt kun katsoo paperilta JYPin pakistoa, on se paperilta katsottuna aika kankea. Salonen nyt on kohtuullisen nopea eikä minulla ole selkeää käsitystä siitä millaisia pelaajia Niku ja Kemiläinen ovat, mutta muuten ei ole puolustus nopeudella pilattu. Jos JYP puolustajan tai pari vielä hankkii (Tynin kommenteista poiketen), pitää hankintalistalla olla joko hyvä jalalla tai kiekollisesti älykäs pelaaja (kuten esimerkiksi Skrbek joka vaikuttaa tässä vaiheessa utopistiselta JYPin tulevan kauden hankinnaksi). Nuorien pakkien ongelma on heiveröisyys. Riski on siinä että loukkaantumisia tulee ihan pelkästään siitä että nuorten pelaajien lihakset eivät vielä ole tarpeeksi vahvat ottamaan taklauksia vastaan tai eivät vielä omaa kokemusta tarpeeksi pysyäkseen poissa kovien pommien vastaanottamiseen johtuvista tilanteista.
Hyökkääjien osalta tilanne ei ole läheskään yhtä huolestuttava. Sieltä löytyy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sellaisia pelaajia jotka pystyvät toteuttamaan kiekollista pelitapaa kunhan suunta on kohti vastustajan maalia eikä alaspäin jätön jätön jättöä. Suoraviivaisuus on edelleen se miten minä näen menestyvän kiekon olevan. Kyllä, se vaatii kuntoa ja se voi olla kuluttavaa pidemmän päälle mutta kun lyö painetta vastustajan kiekolliseen pelaajaan (sitä tekevät vastustajat myös JYPin pakeille) ja pyrkii kiekollisenä nopeaan liikkeeseen ja hyvään syöttöpeliin, on se vastustajalle myrkkyä. Älykkyyttä meidän hyökkääjiltä löytyy ja jonkin verran niitä jalkojakin tarvittavaan nopeuteen kiekollisena sekä kiekottomana. Boyce tuo tarvittavaa kovuutta hyökkäykseen ja Perriniltäkin odotan viime kautta aktiivisempaa taklauspelaamista. Tuoreessa muistissa on vielä Perrinin paluun ensimmäinen vaihto jossa heti Eki ajoi kunnolla vastustajaa muutama sekunti jäälle tulonsa jälkeen. Sellaista pelaamista lisää! Pileltäkin toivon agressiivisempaa pelaamista jos vaan jalka riittää.
Jos hyökkääjä ulkopuolelta hankitaan, toivon kyseisen pelaajan olevan selkeä tulospelaaja ja tulitukea Perrinille ja muille kärkimiehille. Toivon kuitenkin myös Hubacekin jatkoa.