Tässä on nyt ainakin puoli vuotta tullut oltua enemmän tai vähemmän (lähinnä enemmän) huolestunut JYPistä ja kaikesta mitä sen sisällä on tapahtunut. En jaksa enää. Rakastan tätä joukkuetta haluan uskoa siihen mitä meillä on, vaikkei se (pelaajisto, valmentajisto ja joukkueen johto) olekaan ihan sitä mitä lähtökohtaisesti haluaisin.
Haluan antaa Virtaselle mahdollisuuden, koska uskon ettei hän ole läpeensä paska valmentaja, vaan piilevä kyky, jonka kokeilu meni ensimmäisen päävalmentajakauden osalta pahasti pieleen. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki toivo on menetetty.
Pelaajiston osalta heikentymistä tapahtuu, mutta turha siihen on keskittyä. Keskitytään ennemmin siihen mitä meillä on ja iloitaan esimerkiksi siitä, että meiltä löytyy useita nuoria, joilla on huimasti potentiaalia nousta aina liigan parhaimpien pelaajien joukkoon (Nenonen, Salmio, Ikonen, Auvinen, Hietanen jne.). Milloin viimeksi on ollut näin lahjakasta nuoriso-osastoa tarjolla? Niinpä.
Joukkueen johto on tehnyt isoja virheitä ja siellä suunnalla ovatkin koko organisaation suurimmat ongelmat. Tästä en osaa sanoa oikein mitään positiivista, mutta uskon ja toivon että siellä on oppittu virheistä, sekä tiedetään mitä tehdään.
Tämän viestin pääpointti on tuoda hieman tasapainottavaa ja virkeämpää näkökulmaa JYPin tämän hetken tilanteeseen. Tilanne ei ole helppo, mutta tämä on edelleen se MEIDÄN JYP, jota me rakastamme. Tässä joukkueessa on edelleen potentiaalia, vaikkei hankintoja enää merkittävästi tulisikaan. Uskotaan siihen, mitä meillä on!