Olisihan se mukava ajatella tällä "juudas"-mallilla esim. tapausta Tähtinen. Niinhän sitä tulee toisinaan näin lätkäfanina ajateltuakin. Vituttaahan se, jos oman porukan tähtipelaaja vaihtaakin päälleen kilpailijan värit. Mutta jos ajattelee asiaa pelaajan kannalta, on asia aivan toisenlainen. Pitää nyt kuitenkin muistaa se, että pelaajat palaavat sitä kiekkoa ihan oikeasti työkseen ja tekevät sillä elantonsa. Tämä ei liene kenellekään epäselvää?
Asiaa voi verrata siis ihan tavalliseen työelämään. Päivänselvä juttu on se, että kuka tahansa meistä olisi valmis vaihtamaan firmaa, mikäli edessä olisi mojova palkankorotus. Ei se silti välttämättä tarkoita sitä, että sille vanhalle firmalle jotenkin persettä näytettäisiin. Kivempaahan se on tehdä töitä puolet kovemmalla liksalla jossain muualla. Ja varsinkin kun jääkiekkoilijan ura on lyhyenpuoleinen ja työsopimukset määräaikaisia, ottaa joka jannu kiinni siihen rahakkaimpaan tarjoukseen, joka eteen kannetaan.
Onhan seurauskollisuus kaunis sana, ja aivan varmasti esim. Tähtisen mielestä Ässät on edelleen se ykkösseura hänelle. Mutta duunit jatkuu nyt vaan toistaiseksi toisessa puulaakissa. Ja vaikka kuinka Toivola olisi kertonut jossain tyhjänpäiväisessä nettihaastattelussa, ettei koskaan valmenna Raumalla, niin kylläpäs vaan valmentaa, mikäli sieltä sopivan tarjouksen saa. Älkää nyt hyvät ihmiset ottako tuollaista pilke silmäkulmassa heitettyä läppää liian tosissanne.
Tämä oikeiden "juudasten" aikakausi taisi oikeasti loppua tuohon Mölli Keinoseen. Ainakin minun mielestäni. Siitä ajasta on tultu paljon eteenpäin ja nykyään joka ainoa pelaaja liigassa on täysverinen ammattilainen, eikä makkarapalkalla päivätyönsä ohessa kiekkoa pelaileva duunari.
Ja tottakai pelaajat fanejaan ajattelevat. Onhan se varmasti kivaa, kun pidetään kovinkin hyvänä ihmisenä tyyppiä, joka kuitenkin on vain jääkiekon pelaaja. Joka on hieman eri asia kuin esim. lääkäri tai palomies. Mutta eivät ne fanit paljoa kupissa paina, mikäli kilpaileva seura sanoo maksavansa pelaajalle huomattavasti parempaa palkkaa, mikäli tämä seuraa vaihtaa. Ja onhan niitä samanlaisia faneja siellä uudessakin seurassa. Me nyt vaan ollaan sellainen kiva pikku lisä, mutta fyrkkaa pelaajat eivät meiltä saa latiakaan.
Ei siinä mitään, sanotaan vaan "juudaksiksi" näitä meidän takinkääntäjiä. Kyllä minäkin sanon, mutta ei liian tosissaan, eihän..:)
Ps. Tulipas noista Helsingin seudun kommenteista mieleen, että kyllä sitä osataan sielläkin päässä. Muistuupa mieleen eräskin Ville Peltonen, jonka yht´äkkiä huomattiinkin pelailevan naapuriseuran puulaakiporukassa. Voi sitä itkuraivarien määrää... Eli tällaistahan tämä taitaa olla vähän joka leirissä. Eikä se mitään haittaa. Sillä kyllähän tunnetta pitää olla.
