Mediataito on siis sitä, että osataan rakentaa ja sen jälkeen ylläpitää asiallinen suhde toimittajiin. Halla-aho ei taida tätä ihan vielä osata.
Olisin voinut vastata moneen muuhunkin Designerin väitteeseen ja pilkkoa viestin, mutta otin vain ylläolevan ihan esimerkkinä.
Halla-aho on raikas poikkeus suomalaisessa poliittisessa eliitissä, koska hän ei tarvitse valtamediaa. 15000 helsinkiläistä äänestäjää on valtava määrä, ajatellen että Halla-aho ei ole flirttaillut isojen medioiden kanssa, ei esitellyt asuntoaan, vaimoaan, lapsiaan ja keikaillut Linnanjuhlissa, vaan lähinnä vittuillut Hesarille, YLElle ja Iltasanomille. Kaikki varmasti muistavat hänen julkiset boikotit eri medioita vastaan ja jopa nimettyjä toimittajia vastaan. Hän on vain kirjoitellut "viha"kirjoituksiaan blogissa ja silloin tällöin laittanut vittumaisen nasevia kommentteja Facebookissa. Se +50k€ lahjoituksia yksityishenkilöiltä vaalikassaan eduskuntavaaleissa on itseasiassa valtava määrä rahaa kaikesta median parjauksesta huolimatta.
Valtamediahan inhoaa häntä, sillä se ei saa häntä tekemään mitään, mitä se on oppinut saamaan normipoliitikoilta.
Voi oikeastaan kysyä mikä vitun mediataito ja miksi sellaista pitää olla? Miksi pitää olla asiallinen suhde (valta)median toimittajaan? Ylläoleva lainaus viittaa siihen, että politiikko on tekemässä politiikka medialle/toimittajalle, ei niinkään äänestäjälle.
Nykyinen valtamedia on niin omantunnonarvoista toimittamista, että ainakin meikäläistä suorastaan oksettaa. Tehdään uutisia tyhjänpäiväisyyksista, sensaatioista ja odotetaan, että se puhuva pää jälleen kerran sanoo sen saman liturgian.
Missä on se oikea uutisjournalismi, joka tutkii, joskus jopa hutkii ja ennenkaikkea ei juokse itsestään selvien lausuntojen perässä?