Kumpaankos ryhmään itse kuulut?
Hyvä kysymys. Joskus, kun olen asunut keskisuuressa kaupungissa (varsinaisessa suurkaupungissa en ole koskaan asunut), olen huomannut, että se kiireinen hosuminen tarttuu ja huomaa kiirehtivänsä johonkin metroon vaikka seuraava menee esim. viiden minuutin päästä. Toisaalta suuremmissa kaupungeissa vieraillessa meinaa välillä tulla myös töpeksittyä maalaistollomaisesti.
Toki teen kaikkeni liikkuakseni väentungoksessa määrätietoisesti, mutta rauhallisesti, jotten törmäilisi kanssaihmisiin ärsyttävästi.
Mitä tulee kaupunkilaisuuteen tai maalaisuuteen, niin olen vanhemmiten muuttunut koko ajan enemmän maalaiseksi. Suuriin kaupunkeihin on mukava tutustua, mutta arkea en haluaisi enää niissä viettää: väentungokset ja kiire ärsyttävät. Toki joku lyhyehkö, muutaman kuukauden työkeikka suurkaupungissa voisi yhä vieläkin kiinnostaa.
Helsingissä ja Espoossakin näkee noita. Seuraava menee kolmen minuutin päästä.
En tiedä onko junttia, mutta miksi?
Ylihitaita ja keskelle kaikkien kulkuväylien kerääntyneeseen maalaiskeskittymään on jo turtunut. Ärsyttää, mutta ei ne osaa.
Siinä vaiheessa menee mielestäni juntin puolelle, jos juoksemisen takia törmäilee muihin. Se ei ole huomaavaista ja epähuomaavainen käytös on junttia. Muuten juokseminen taajaan kulkevaan liikennevälineeseen (kuten metroon) on vain kummallista.
Ärsyttävää joukkoliinkenteessä on myös seuraavat asiat:
1. Änkeminen sisään ennen, kuin päästää poisjäävät ulos.
2. Varsinkin ruuhka-aikoihin käytävän puolella istuminen ja ikkunanpuoleisen penkin varaaminen omalle laukulle tai repulle.
Nuo ovat myös junttia käytöstä, koska minä minä minä.
En minä haluaisi jäädä odottelemaan junaa 6 minuutiksi jos on vähän kiirekin. Minulla on jotain tärkeämpääkin tekemistä kuin seistä laiturilla, koska jotkut maalaiset luulivat että liukuportaiden päähän on hyvä pysähtyä tutkimaan karttaa välittämättä siitä että perässä on ihmisiä, joilla on kiire.
No tottahan tämäkin on, mutta jos on ehdittävä jonnekin tiettyyn kellonaikaan mennessä, niin on mielestäni hyvä varata riittävästi aikaa, jotta voi toimia itseään stressaamatta ja huomaavasti muita kohtaan.
Sinänsä ylläolevan kirjoittaminen on nimenomaan minulta kylläkin jeesustelua, koska olen taipuvainen myöhästelyyn. Mutta olen päättänyt, etten kiireessäkään ala juoksentelemaan väentungoksessa, koska en pidä sitä kovin järkevänä enkä hyvänä käytöksenä.
Niin, tästä tuli mieleeni, että tiedän hyvin täsmällisten ihmisten pitävän myös myöhästelyä junttina tai ainakin hyvin epäkohteliaana. Siksi olen pyrkinyt tuosta huonosta tavasta eroon: en tosin ole siitä vielä päässyt kokonaan eroon vaikka väitän jonkin verran kehittyneeni.
