Missäs ja milloin näin jäätävän gines oli heti kärkeen? Yh, kuulostaa ikävän karskilta mestalta.Oman palveluksen aluksi taisin olla kiinni 7 viikkoa ennen ensimäistä viikonloppuvapaata.
Kai sinulle on tuttu Ihmebantun sketsi Moikkaaminen? Katso, jos ei ole. Kiinnostaisi kommenttisi siitä. Tuo sketsi on tullut mieleeni, kun omalla työpaikallani on yleisohjeistettu viimeksi eilen, että kaikkia työkavereita sitten moikataan. En tunne arviolta 95 % niistä, mutta moikkaillaan nyt sitten vaan.Jengi kävelee kassoille kuulokkeet korvilla eikä voi paussata musiikkiaan edes maksamisen ajaksi. Sitten ihmetellään kun myyjällä onkin jotain kysyttävää "Häh.. mitä sä sanoit?". Mäkin tykkään kuunnella musiikkia kaupassa mutta riisun aina kuulokkeet kun tulee hetki tervehtiä myyjää. Sitä kutsutaan kohteliaisuudeksi, ihmisyydeksi jopa.
Olen joskus epäillyt oletko oikeasti 117-vuotias mutta nyt uskon sen täysin, kun käytät sanaa korvalappustereot.Lisäys: itse olen ollut kuulokkeet korvissa ulkona viimeksi 1990-luvulla, kun korvalappustereot päässä kävin juoksulenkillä.
Aikaisemmin oli joku uutinen kuinka joku muija oli tilannut tällaisesta kiinalaisesta verkkokaupasta häämekon "mittojen mukaan" 200 (!) eurolla. Tuli sitten shokkina kun paketissa olikin tyynyliinalta näyttävä rytky. Ei kun Iltalehteen soittoa.Tilata joku halpa talvitakki ulkomaisesta halppisnettikaupasta ja valittaa "yllättävän" huonosta ostoksesta Iltalehteen.
Upinniemi 2/90. 3 komppaniaa, ensimmäiset pääsivät lomille 5 viikon jälkeen, meille iski sitten päivystys nakkia joten viimeisenä lomille. Sotkuun taidettiin päästä kolmannen tai neljännen viikon jälkeen. Ei silti, hyvää tuo teki toisaalta, ainakin kunnolle. Kun normi palvelus oli loppu noin 17 aikaan niin lähdimme juoksemaan muodossa ja treenaamaan joukkueen marssilaulua siinä samalla tehden mäkijuoksua muodossa ja laulaen. Joka vtun ilta jotain vastaavaa kunnes peruskoulutuskausi (8 viikkoa taisi olla) oli ohi. Tullessa juoksin kai Cooperissa noin 2500-2600m kun sitten 10 viikon jälkeen juoksimme taas, meni jo karvan yli 3000.Missäs ja milloin näin jäätävän gines oli heti kärkeen? Yh, kuulostaa ikävän karskilta mestalta.
Meillä aikoinaan oli ns lomakokeet siinä alussa jolla porukka jaettiin lomaryhmiin. Ite pääsin toiseksi parhaaseen jengiin joka pääsi lomille 2 viikon päästä ja ne huonoimmat käkkivät kassulla kuukauden ennen ekaa vlv:tä.
Ei internetissä saa valehdella.Olen joskus epäillyt oletko oikeasti 117-vuotias mutta nyt uskon sen täysin, kun käytät sanaa korvalappustereot.
Oliko sulla Walkmani? Oi aikoja. Paska vaan kun tuppas jäätyyn kovalla pakkasella eikä pyärittäny kassua kunnolla. Saatto olla maanantaiyksilökin.tse asiassa 20.3.1993 oli päivämäärä, kun aloin korvalappustereot päässä lenkkeillä. Aina oli sama C-kasetti soittimessa. Biisilista oli hyvin sekalainen. Lähtiessä vaan piti päättää, että soiko A- vai B-puoli. Yleensä soi A-, sillä puolella oli mm. Kappale 18 and Life.
Ei mulla kai ollut. Joku muu se oli, en muista mikä. Piti opetella juoksemaan tasaisesti, jotta kasetti kuului parhaiten. Hiipivä askeleeni oli täten kuin Lasse Virenillä. Suuri kunnia korvalappustereoille muutamista SM-finaalipaikoistani.Oliko sulla Walkmani? Oi aikoja. Paska vaan kun tuppas jäätyyn kovalla pakkasella eikä pyärittäny kassua kunnolla. Saatto olla maanantaiyksilökin.
Voitaisiin tarjoilla nuoriso-osastolle tässä porukalla muutama muukin harvinaisemmaksi käynyt sana.Korvalappustereot... olen varmaan kuullut sanan joskus, mutten livekeskustelussa ehkä koskaan. Mukava elämys.
Oli. Muistan kun mulla oli ala-asteella opettajana sellainen hiihto- ja sotahullu kyrmyniska. Keväällä 86 tehtiin luokkaretki Hämeenlinnaan, joku sotamuseo siellä kai on. Muut katseli kiltisti lentonäytöstä, mie makailin koivuun nojaten nurmikolla, kuuntelin Stonesin vasta ilmestynyttä Dirty Workia (aika paska levy) ja katselin yhden Annen tissejä.Oliko sulla Walkmani? Oi aikoja. Paska vaan kun tuppas jäätyyn kovalla pakkasella eikä pyärittäny kassua kunnolla. Saatto olla maanantaiyksilökin.
Onko veli kuullut puhelinkopeista? Puhelinkioskeiksikin sanottiin. Aikani Jonnejen suosikkikohteita vandalismille.Korvalappustereot... olen varmaan kuullut sanan joskus, mutten livekeskustelussa ehkä koskaan. Mukava elämys.
Ei ois tuota rouvaa löytyny ilman puhelinkoppia aikoinaan, en sitä sieltä löytänyt mutta sieltä pystyi soittaamaan ja tuon soiton takia syöty samasta jääkaapista jo kauan.Onko veli kuullut puhelinkopeista? Puhelinkioskeiksikin sanottiin. Aikani Jonnejen suosikkikohteita vandalismille.
Facebookiin päivittäminen ylipäänsä alkaa olla tämän ketjun kamaa.Salamyhkäiset some-päivitykset tyyliin "Aika rankka juttu sattu duunissa tänään...", mihin täkyyn joku vastajuntti aina tarttuu: "Mitä on tapahtunut?" ja saa vastaukseksi "Ei pysty täs kertoo, tietäjät tietää...".
Tämä on myös hyvä ehdokas. Vein vuosi sitten (ensimmäisen ja viimeisen kerran) vaatteita kirpputorille. Käytin paljon aikaa siihen, että vaatteet oli viikattuna siististi ja pöytä edustavan näköinen. Seuraavana päivänä, kun palasin paikalleni, koko loosi oli kuin mikäkin putkinotko. Eikä sieltä muuten kukaan mitään vaatteita ostanut, vaikka olin laskenut hinnat lähelle nollaa. Ainoa, mikä kävijöitä kiinnosti, oli halvat mutta toimivat Logitechin kaiuttimet. Joku pappa kävi ostamassa ne viiden minuutin sisällä esillepanosta.Junttia on myös penkoa kirppispöytä aivan solmuun, kerätä hirveä vuori ostoksia ja ennen kassaa kipata puolet kamoista tyhjään loosiin palauttamatta oikeisiin pöytiin. Mur.
Missäköhän Clark Kent nykyään vaihtaa vaatteet? Kännykässä on aika hankalaa.Onko veli kuullut puhelinkopeista? Puhelinkioskeiksikin sanottiin. Aikani Jonnejen suosikkikohteita vandalismille.
Lapsuudessa meillä oli puhelin mutta tädillä ei ollut. Oli se jännä kun täti soitti... piti saada äkkiä äiti puhelimeen ettei rahaa kulu odotteluun. Ja jos vanhemmat eivät olleet paikalla niin minun piti kymmenen vanhana ottaa viestit vastaan, jutella ja kuunnella kuulumiset. Välillä kuului joku piippaus kun olisi pitänyt lisätä rahaa. Taustalla kuului yleensä liikenteen ääntä. Vielä serkun tulosta täti ilmoitti puhelinkopista (eli että oli raskaana) mutta lapsen syntymän tädin mies pystyi ilmoittamaan omalla puhelimella. Nyt kännykkä-aikakaudella on jotenkin hassua miettiä aikaa kun täti puhelinkopista soitti.Onko veli kuullut puhelinkopeista? Puhelinkioskeiksikin sanottiin. Aikani Jonnejen suosikkikohteita vandalismille.
Ja jossain vaiheessa nuo puhelinkoppien puhelimet eivät enää ottaneet kolikoita vastaan, vaan piti olla sellainen maksukortti, johon ladattiin rahaa. Aina pelireisuilta soitettiin jostain Nousiaisten Kesoililta kotiin, että mihin aikaan pitää tulla hakemaan hallilta. Tuntuu, että ihmisiä oli paljon helpompi saada lankapuhelinaikaan kiinni kuin nykyään. Mutta kai se niin oli, että kun tavoiteltiin vain asiamielessä, niin myös vastaanottaja oli herkempi reagoimaan tavoitteluyritykseen.Onko veli kuullut puhelinkopeista? Puhelinkioskeiksikin sanottiin. Aikani Jonnejen suosikkikohteita vandalismille.
Onko junttia, vaiko meneekö jopa hipsteriyden puolelle sitten kun muutaman "lällärin" omistaa ja pohtii vielä et pitääskö kokeilla laittaa 2020-luvulla joku noista toimimaan?Kaikki edellämainitut sopivat nykyään myös ketjun aiheeseen.