No täysin hypoteettinen tilanne toi yllä oleva kohdallasi lienee:Jos sanon vaimolle, että muija hei, lähden vetää parit tohon paikalliseen, niin ajatustenvaihto siitä seuraa. Jos kysyn, että oi rakkaani, elämäni valo, pistätkö pahaksesi jos muutaman tasoittavan käyn juomassa samalla kun haen sinulle suklaalevyn, niin sehän tarjoutuu kantamaan minut reppuselässä terassille. Ei aina niin väliä sillä mitä sanoo, vaan miten sanoo.
En käy enää kapakoissa. 1992-2001 asuin käytännössä kapakoissa, enää en jaksa. Nyt ryyppään kotona. Vessaan ei tarvitse jonottaa, viinaa ei tarvitse jonottaa. Musiikin saa valita, ruokaa saa kun hakee jääkaapista. Viina on halvempaa. Turpaankaan ei saa kuin ehkä vaimolta. Pitäkää kapakkanne.
Tai sitten mennään toisen vanhemman palstaveljen (alkuperältään myös sieltä Karjalan laulumailta?) viitoittamalla tiellä? Hän kompasteli käteisen kanssa samalla tavoin...