Ehkä suomalaisella ei ole syytä esittää olevansa itseään kummempi pukeutumisellaan. Tällä hetkellä on ilmeisesti muodissa koomisimman näköinen vaateparsi vuosiin. Tiukat ja värikkäät pillipöksyt, lätyskätennarit, slipoveri (hohoho!), ylisuuret sangat silmälaseissa ja vaatemerkkiä tunnustava pastellisävyinen huppari. Tämän kokonaisuuden kruunaa monasti vielä lippahattu, en tarkoita lippalakkia, vaan sellaista vanhanajan lakkia, jota pidetään näiden kirkuvaväristen kuteiden kanssa, monesti sisätiloissakin. Näyttää ainakin minun silmääni linnunpelättimen virkaa toimittavalta mallinukelta sellainen. On ihan helevetin junttia pukeutua niin kuin muutkin kuulemma pukeutuvat. Hillitty ja tyylikäs pukeutuminen kunniaan.
Hipster is the way to go. Mielestäni tämä on yksi osa suomalaisia, tämä jonkinlainen urbaani nuoriso. He käyvät kahviloissa, maistelevat oluita ja viinejä, laittavat ruokaa ja matkustavat ympäri ämpäri maailmaa. Ovat kaikkinensa hyvin "tiedostavia" tuotemerkkien suhteen ja alkavat vaatia laatua, toki ovat myös valmiita maksamaankin siitä sitten. Cityvihreitä, uuden aallon vasemmistolaisia Paavo Arhinmäen Stone Islandin liepeen varjosta (siinä on kanssa yksi mahtava esimerkki vasemmistolaisista arvoista vuonna 2013), Li Andersonin kaltaisia vastarintalarppaajia. Kaikkea sitä mitä perussuomalainen ei ole.
Toisenlainen katu-uskottavuuden ilmentymä on kaupata oma maallinen omaisuus sosiaalisessa mediassa ja lähteä sitten vähintään puoleksi vuodeksi Aasiaan. Päästään pois oravanpyörästä, jota "tavikset" kutsuvat elämäksi eli käydään duunissa jne. Perusarjesta siis. Minusta tuo lapsellista omalla tavallaan, vaikka en liene ainoa joka välillä miettii, että mitä itua on istua jossain toimistossa homehtumassa ja pläräämässä papereita pelkästään sen takia, että joku saakelin tyhmä prosessi etenee.
No, onhan siinä aina se kansantaloudellinen aspekti mutta sekin tuntuu monesti aika teennäiseltä alkaa sellaisella keulimaan. Ehkä se juju olisikin siinä, että aidosti löytäisi sen työn josta pitää.
Hipstereitä en aina jaksa mutta hipit ovat välillä ihan piristävää seuraa ja jos onnistutaan välttämään pateettisimmat politiikka ja arvokeskustelut, niin se maanläheinen klangi on tavallaan ihan hienoakin.
Vaikka taviskansa on aina piireistä riippumatta aliarvostettua ja sille naureskellaan, niin olen jotenkin tullut sellaiseen lopputulokseen, että tällaista tavallista kansaa ei ole olemassakaan sellaisenaan.
Eiköhän hipsteriyskin kuulu yhteen aikakauteen elämässä ja jää sen jälkeen elämään lähinnä elämänasenteena (jos sellaista nyt edes on) tai muistona kultaisesta nuoruudesta kun tiesi kaiken ja ihmetteli kuinka nuo muut eivät vain huomaa tai välitä.
Yksi kaverini on löytänyt holistisen hyvinvoinnin ja meuhkaa kuinka elintarviketeollisuus ja pahat markkinavoimat jylläävät ja lampaat juoksevat perässä. Minua huvittaa se niin paljon, että soitan hänelle tasaisin väliajoin Ratsian "Ne ei haluu kuunnella"-kappaletta, joka on tehty muistaakseni 1979 tai 1980. Liekö mennyt viesti perille tai ei, mutta eipä tuosta ole minulle mitään kommentoinutkaan (todennäköisesti ei ole ymmärtänyt asiayhteyttä).
Jos miettii asiaa ennakkoluulottomasti, niin mikä farkuissa on parempaa kuin tuulipuvussa?
Lyhyesti sanottuna kaikki. Oli sopuli-ilmiötä tai ei, niin mielummin farkkuja katselee kuin tuulipukuja, etenkin mimmien päällä.
Mitä tulee siihen ulkomailla on kaikki paremmin, niin eiköhän asia mene juuri niin, että niitä juntteja on sielläkin paljon enemmän, aivan samassa suhteessa kuin hyvin pukeutuviakin. Suomessa ei osata tai haluta arvostaa omia erityispiirteitä ja kulttuuria, paitsi aina kun yritetään jauhaa jostain korkeakulttuurista.
Italiassa on helvetin tyylikkäitä ihmisiä ja täysiä spurguja, Saksassa eivät tunnu tajuavan tyylikkyydestä yhtään mitään ja Englanti, noh... jääköön lukijan arvailtavaksi.
Minusta ruutukauluspaita ja farkut on junttia, ihan kaikilla. Kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on kuin tuo turvallinen ja "siisti" vaatetus. Kyllä sen niin vaan menee edelleen, että ei ne vaatteet vaan se miten ne kantaa.