http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1425462046213.html
Linkki vie Iltasanomien uutiseen.
Iltasanomat nosti jälleen tuon aiheen esille, josta ei kovin paljon ole puhuttu. Asiaa tutki Opetusministeriökin (OPM) jo vuonna 2014, ja siitä uutisoitiin myös valtamedioissa. Asiaan ei kaiketi ole keksitty oikein mitään lääkettä. Ns. kalliissa lajeissa, lajin harrastamisen kustannukset ovat valtavat.
Lääkettähän tuo tarvitsisi, sillä nykysysteemillä ns. parhaat pelaajat eivät välttämättä kykene pelaamaan, sillä harrastamisen kustannus on todella korkea. Selvitysten mukaan, 10 vuotta kilpatasolla pelaamista 7-16 –vuotiaana rokottaa vanhempien lompakkoa kumulatiivisesti jopa 87 000 eurolla. Summa on sama kuin oman 60m2 mökkiosakkeen hinta Iso-Syötteellä.
Onhan tämä nyt jo sellainen summa, että vaikka kuinka tuo summa jakaantuisi noiden 10 vuoden ajalle, hinta on kipurajalla.
Oulussa tiedän, että Kärppien vapaaehtoisorganisaatio Kärpättäret jakaa stipendejä ja harkinnanvaraisia avustuksia junnuille kuukausimaksujen maksamisen tueksi. Varoja toimintaa kerätään moninaisin tavoin, luistinten teroituksesta kioskin pitämiseen.
Etenkin näin keväisin kun juniorikiekkoilijan kausi uhkaa jatkua ja matkat ovat valitettavan pitkiä, kuukausimaksutkin nousevat 600-700 euroon. Siis kuukaudessa. Useamman junioripelaajan perheessä, kyllähän tuossa tulee stoppi vaikka tienaisi millaisia summia.
Jo rahan järjelliseen käyttöön tottuneet ihmiset tuolla kohden varmasti miettivät, kannattaako.
JWC-kisoja katsoessani pisti silmään kanukkien mainokset ”If you can play, you can play”. Moni kanadalainenkin nuori siis uhkaa jäädä lajin kalleuden vuoksi ulos kekkereistä, ja erilaisia järjestöjä on perustettu, tukemaan vähävaraisten vanhempien lahjakkaita vesoja harrastuksessaan.
Tuli vain mieleen, että joko tämä asetelma haittaa lahjakkuuksien nousua huipulle Suomessa, ja voidaanko sille mitään tehdä?
3 kiekkojunnun vanhempana sitä odottaa jo kauhulla sitä päivää, kun pitäisi ilmoittaa iltapalapöydässä, kuka veljessarjasta saa pelata ja miksi.
Linkki vie Iltasanomien uutiseen.
Iltasanomat nosti jälleen tuon aiheen esille, josta ei kovin paljon ole puhuttu. Asiaa tutki Opetusministeriökin (OPM) jo vuonna 2014, ja siitä uutisoitiin myös valtamedioissa. Asiaan ei kaiketi ole keksitty oikein mitään lääkettä. Ns. kalliissa lajeissa, lajin harrastamisen kustannukset ovat valtavat.
Lääkettähän tuo tarvitsisi, sillä nykysysteemillä ns. parhaat pelaajat eivät välttämättä kykene pelaamaan, sillä harrastamisen kustannus on todella korkea. Selvitysten mukaan, 10 vuotta kilpatasolla pelaamista 7-16 –vuotiaana rokottaa vanhempien lompakkoa kumulatiivisesti jopa 87 000 eurolla. Summa on sama kuin oman 60m2 mökkiosakkeen hinta Iso-Syötteellä.
Onhan tämä nyt jo sellainen summa, että vaikka kuinka tuo summa jakaantuisi noiden 10 vuoden ajalle, hinta on kipurajalla.
Oulussa tiedän, että Kärppien vapaaehtoisorganisaatio Kärpättäret jakaa stipendejä ja harkinnanvaraisia avustuksia junnuille kuukausimaksujen maksamisen tueksi. Varoja toimintaa kerätään moninaisin tavoin, luistinten teroituksesta kioskin pitämiseen.
Etenkin näin keväisin kun juniorikiekkoilijan kausi uhkaa jatkua ja matkat ovat valitettavan pitkiä, kuukausimaksutkin nousevat 600-700 euroon. Siis kuukaudessa. Useamman junioripelaajan perheessä, kyllähän tuossa tulee stoppi vaikka tienaisi millaisia summia.
Jo rahan järjelliseen käyttöön tottuneet ihmiset tuolla kohden varmasti miettivät, kannattaako.
JWC-kisoja katsoessani pisti silmään kanukkien mainokset ”If you can play, you can play”. Moni kanadalainenkin nuori siis uhkaa jäädä lajin kalleuden vuoksi ulos kekkereistä, ja erilaisia järjestöjä on perustettu, tukemaan vähävaraisten vanhempien lahjakkaita vesoja harrastuksessaan.
Tuli vain mieleen, että joko tämä asetelma haittaa lahjakkuuksien nousua huipulle Suomessa, ja voidaanko sille mitään tehdä?
3 kiekkojunnun vanhempana sitä odottaa jo kauhulla sitä päivää, kun pitäisi ilmoittaa iltapalapöydässä, kuka veljessarjasta saa pelata ja miksi.