Lähtisin siitä, että järjestelmä määrää tason (sekä leveyden että "korkeuden"). Ikäluokkien välillä ei tässä pitäisi olla suurta eroa. Ikäluokkien välille jää toki melkoista "satunnaista" eroa. Kuitenkin joukkueen koko reservit mukaan lukien sen koko on reilut 30 kaveria. 3-ketjusta alaspäin tason pitäisi olla ikäluokasta toiseen osapuilleen samanlainen.
No junnukiekkoa seurannut tietää, että pienestäkin joukkueesta voi löytyä yllättävästi lahjakkuutta. Hyvänä esimerkkinä käynee LaserHT:n ikäluokat, joihin esim. Granlundit kuului. Esimerkkejä on lukuisia muitakin.
En jaksa uskoa, että niihin olisi kertynyt aivan poikkeuksellisesti lahjakkuutta. Väittäisin, että lahjakkuutta on ollut tarpeeksi, mutta valmennuksen laatu merkitsee enemmän kuin on helppo uskoa. Väittäisin, että Suomen järjestelmässä määrä on mennyt laadun ohi. Toki loppupeleissä lahjakkuus ratkaisee mihin pojalla on mahdollisuus on mahdollista yltää, mutta valmennuksen laatu määrää joukon tason. Nyt taso heittelee niin paljon, että se kertoo valmennustason satunnaisuudesta.
Edelleen olen sitä mieltä, ettei 92 ikäluokka ole näin surkea. Roolittamalla ikäluokka voisi olla jopa kohtuullinen. Vähän lisää kokoa ja lisää paljon puolustustietoisuutta joukkueeseen, niin menestys muuttuu ehkäpä jopa kohtuulliseksi. Äkkiä arvaten se tietäisi suurta vaihtuvuutta joukkueeseen ja asenteeseen.
En vähättele omasta mielestäni valmentajien osuutta, mutta korostan enemmän junioreiden itsensä osuutta, kuin moni muu mielestäni tekee. Täällä palstalla kun saa usein lukea siitä, kuinka jonkun pelaajan menestys on lähes kokonaan sen ansiota, että kaveri vaihtoi siitä "maalaisjoukkueesta" siihen omaan "liigaseuraan".
Voisi vaikka miettiä Kopitaria. Olisiko hän koskaan päässyt NHL:n jos ei olisi lähtenyt Ruotsiin jo nuorena? Ei todennäköisesti, mutta toisaalta kuitenkin pohjatyön ja ne ratkaisevat vuodet tärkein tekijä oli Anze itse.
Muuten olen samaa mieltä, mutta en tahdo lähteä siitä, että oletetaan pelkän juniorijärjestelmän korjauksen ja valmentajien tason riittävän. Ne antavat mahdollisuudet, mutta tärkein tekijä kuitenkin jatkossakin on pelaajat itse.
Tiivistettynä siis. Miksi Suomen joukkue oli näin huono kokonaisuutena? Suurin merkittävin tekijä on järjestelmä/valmennus. Miksi taas yksilöt kuten Granlund&Rajala ovat niin hyviä kuin ovat? Heidän itsensä takia. Halun tehdä töitä, kehittää itseään, olla parempi jääkiekonpelaaja, nauttia lajista, jne.
Nykyinen järjestelmä ei siis kokonaan estä huippulahjakkuuksia pääsemästä huipulle, mutta se vähentään mahdollisuuksia ja pienentää määriä. Kuten itsekkin toteat tuolla "leveyäs ja korkeus".