Itse suosisin ehdottomasti nuorille tuota OHL/WHL/QMJHL tai NCAA-polkua. Hieman erilaisia molemmat, mutta todella korkealaatuisia teitä molemmat.
Yliopistossa pelataan vähemmän otteluita, mutta siksi jokainen ottelu on arvoltaan tärkeämpi, ja samalla saa itselleen koulutuksen. Koulu pitää hoitaa hyvin, että saa pelata, ja pelipaikoista on kilpailua.
Kanadan junnuissa taas treenataan ja pelataan isoja määriä, ja vaatimustaso on todella kova. Suomen junnusarjat on pilattu, ja Mestikseen ei pelaajat halua mennä hakemaan isoa peliaikaa ja kokemusta aikuisten sarjoista.
Suurin ero, mikä mielestäni on isona vaakakuppina Pohjois-Amerikan suuntaan on peliaika ja roolit. Suomessa juniorit joutuvat usein istumaan penkillä, eivät saa erikoistilanneaikaa, eivät ole kentällä kun otteluita ratkotaan. Lisäksi usein pelaavat ketjussa, missä on kokeneita pelaajia paikkaamassa virheitä, tai peliaikaa tulee neloskentässä roolissa, missä puolustetaan ja heitetään kiekkoa punaiselta päätyyn.
Pohjois-Amerikassa roolit ovat usein paljon isommat. Sen näki hyvin esim. parissa viime junnikisoissa, kun Tsekin ja Slovakian junnut olivat Suomen junnuille todella vaikeita. Nämä Tsekkien ja Slovakian pelaajat ovat omissa sarjoissaan pelanneet ratkaisuminuuteilla, erikoistilanteissa, ikäistensä kanssa, ja kantaneet vastuuta omista tekemisistään enemmän, kuin Liigastatuksella pelaavat Suomen junnut.
Sanotaan, että juniorille on turvallista pelata Liigassa kokeneiden pelaajien kanssa kun ei tarvi pelätä virheitä. Mielestäni väärä ajattelutapa. Heidän pitää tehdä virheitä, oppia niistä ja korjata seurauksia.
Menkää nuoret sinne, missä vastuuta jaetaan ja vastuuta pitää ottaa.
