No, muutamia ajatuksia. En kritisoi Kangasalustan pelitapaa taululle piirrettynä, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Pyrkimys on pelata melko traditionaalista Meidän peliä muutamilla Kangasalustan haluamilla mausteilla, kuten pyrkimyksellä pitää pakit erittäin lähellä vastustajaa kaikilla kentän osa-alueilla. Pelikirjassa itsessään ei ole ongelmaa. Mutta. Melko vaativa ja paljon reagointitilanteita sisältävä pelitapa vaatii hyvän toteutuksen. Peli toimi suunnitellusti syyskuussa, marraskuussa tarpeeksi hyvin. Loka- ja joulukuussa on tullut anteeksiantamattomat koko joukkueen synkät jaksot, joista nuo melko pahalta näyttävät miinustilastot myös pitkälti johtuvat. Lokakuun ensimmäisessä notkahduksessa peli tunnuttiin "päästävän käsistä". Alettiin huomaamatta oikoa sovituista asioista pelin sisällä, voittavat asiat katosivat, ja ennen kaikkea alkoi tulla vääriä reagointeja nuorille, innokkaasti Kangasalustan aggressiivista puolustuspelitapaa ja sallivaa hyökkäyspelitapaa toteuttaville pakeille. Ajattelen nyt jälkikäteen, että tämä ensimmäinen vaikea jakso lähti huonosta pelin valmentamisesta ja eteni lopulta mentaaliseksi. Reagointi valmennuksen suunnasta oli liian hidasta.
Sen sijaan tämän nyt käynnissä olevan, kauden jatkon kannalta kriittisen jakson on ollut pakko lähteä muualta kuin pelistä. Jukurit pelasi 27.11. sitoutuneen, taktisesti täydellisen ottelun HIFK:ta vastaan. Sen jälkeen kaikki on murtunut rajusti ja hyvin nopealla aikataululla, viisikkopeli kaiken muun ohella. Pelaajien Ilves-pelin paikkeilla alkaneen tuskan ja turhautumisen on voinut nähdä kotisohvalle helposti. Syitä voitte arvuutella, niin minäkin...
Tilanne on kestämätön sikäli, että esimerkiksi pakisto on terveenä ollessaan osoittanut kykenevänsä pelaamaan voittavaa jääkiekkoa Liigassa. Tämän hetken käsittämättömiä väärinymmärryksiä ja virheitä oman alueen täytöissä, PAPP:ssa muutoinkin, puolustuksen saumakohdissa (esim. hyökkääjien varmistus pakin aktivoituessa) tai jäähykontrollissa ei tullut syyskuussa eikä juurikaan marraskuussa. Kun joukkueen aiemmin toiminut pelaaminen valuu käsistä ja yksilöiden suoritus sen mukana, ei yksilöiden taito ole kadonnut minnekään. Viime aikoina toistuvasti nähty otteen hajoaminen kesken pelin viittaisi enemmän joukkueen itseluottamuksen hataruuteen. En nää myöskään niitä asioita, joihin Jukurit tällä hetkellä häviää ottelunsa, varauksetta yksilön lajitaitoihin liittyvinä virheinä vaan kyseessä on ennen kaikkea tyypillisiä itseluottamuksen puutteesta sekä turhautumisen aiheuttamasta pelin pakottamisesta johtuvia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Seurajohdon, urheilujohdon, valmennuksen ja pelaajiston onnistumista isossa kuvassa ja valitettavia tälläkin kaudella aiheellisia jossitteluita on aika arvioida kauden päätyttyä maaliskuussa tai aiemmin. Ensin on hoidettava tämä meneillään oleva tuloksellinen kriisi.
Tapaninpäivänä on ensimmäinen aamujää, illalla peli, seuraavana yksi palauttava harjoituspäivä, sitten pelipäivä, jonka jälkeen samanlainen palauttava välipäivä ja heti perään pelipäivä. Ei ole liioiteltua väittää Pekka Kangasalustan päävalmentajauran tärkeimmiksi viideksi vuorokaudeksi. Nyt on pakko pystyä auttamaan tuota joukkuetta ja sen tuskaisia pelaajia lähemmäs sellaista henkistä ja pelillistä tilaa, jossa on mahdollista pelata ehjiä 60 minuutin jaksoja ilman niitä itsepintaisia tappiota ennustavia elementtejä, joihin joukkue tällä hetkellä sortuu peli toisensa jälkeen. Mikäli edellämainitussa tavoitteessa yksiselitteisesti epäonnistutaan, tulisi jokaisen osapuolen - erityisesti urheilujohdon ja hallituksen - ottaa pöydälle muutamia rehellisiä kysymyksiä ja päättää nopealla aikataululla vastausvaihtoehdosta tai lopullisesta vastaamatta jättämisestä. Kaikella kunnioituksella on sanottava, että oljenkorret valmennuksen ja johtavien pelaajien työkalupakista tuntuvat olevan vähissä. Joukkue tuollaisenaankin pystyy parempaan ja sen on pystyttävä parempaan.