Dali osui kommenteissan jälleen kerran naulan kantaan. Mikkeliläisen kiekkokulttuurin voidaan katsoa kasvaneen viime vuosina pelkän voittamisen pohjalle ja nyt kun paluu "normaalimpaan" tilaan on eletty, eletään tietynlaista murrosta monella taholla. Huolestuttavinta hommassa nimenomaan se, että yhä useampi näkee tilanteen, eli esimerkiksi yleisömäärien alamäen syyksi nimenomaan sen, ettei joukkue enää kulje voitosta voittoon, ja että nälkä alkaa olla tyydytetty. Eli pelkkä jääkiekkotapahtuma ei olekaan tarpeeksi, pitää voittaa, ja mieluiten AINA.
Totta on, että huikean kauden 2001-2002 jälkeen tuskin yhtä ylivoimaista esitystä on Jukureilta enää turha odottaa. Silloin oli tähtitaivasta myöten kaikki onnenamuletit mikkeliläisten puolella. Kauden jälkeen joukkue hajosi ja kiekkohumu Mikkelissä laantui huomattavasti. Lyhyen ajan sisään oli mikkeliläinen kiekkokansa saanut herkkua mahan täydeltä; sarjanousu, mestaruus ensimmäisellä Mestis-kaudella ja seuraavalla kaudella täysin ylivoimainen mestaruus... Voittamiseen totuttiin. Kaikki mitä yritettiin, totuttiin saamaan.
Pari vuotta on nyt eletty tietynlaista menestyskrapulaa ja sen sijaan, että asia rojautettaisiin viime keväänä toiminnanjohtajaksi nimitetyn herran niskoille, avaisin mieluummin keskustelua siihen suntaan, miten fanitoiminta kehittyi menestysvuosina? Ja voisinpa vastata saman tien, että ei mitenkään. Mikkelissä ollaan aivan ymmärrettävästi vielä kaukana perinteisten kiekkopitäjien fanitoiminnasta, mutta mitäpä tässä maailmassa saa, jollei itse halua. Eli sen sijaan, että täällä haukutaan seuran toiminta (jonka olisi kyllä osittain voinut toivoa olevan hieman fani-suuntautuneempaa...) haukutaan täällä kasaan, olisi meidän Jukuri-kannattajien syytä katsoa peiliin.
Voittamisen arjesta on nyt siirrytty siihen harmaaseen arkeen, että oma joukkue ei keikukaan reilun piste-eron turvin sarjan kärjessä ja tuuleta ilta toisensa jälkeen voittoa. Nyt kaivattaisiin nimenomaan sitä porukkaa, jolla sykkii jukuri-sydän ja joka seuraa joukkueen edesottamuksia joka päivä. Ämyreitä ja metelia hallille, ehkäpä jonkinlaisen jäsenrekisterin luominen, kimppakyytien tai pienimuotoisten fanimatkojen järjestäminen jne... Tästä se lähtisi, ainakin omasta mielestäni. Ei toiminnan tarvitse heti olla sitä, että omalla fanijunalla lähdetään Vantaalle. Pienestä ne isotkin asiat lähtee ja aidolla fiiliksellä homma voisi toimia.
Jos meininkiä todella haluttaisiin piristää Mikkelissä, olen sitä mieltä, että innokas kannattajayhteisö saa sen aikaiseksi huomattavasti aidommin kuin seura. Eli kunnon meteliä ja meininkiä hallille, niin ihmiset viihtyvät siellä ja löytävät sinne kerta toisensa jälkeen. Ja ihminen on siitä ihme otus, että laumassa huutaminen on helpompaa kuin itsekseen. Eli eiköhän homma ruokkisi itse itseään.
Toivottavasti päätykatsomon meininki ottaa jälleen tuulta alleen ja meteli hallissa saadaan korkeammalle. Kyllä Jukurit on mikkeliläisten juttu ja hallille saa tulla kannustamaan oman kylän jengi voittoon! Ja fanius on nimenomaan sitä, että eletään joukkueen ylä- ja alamäet; voittajan kaverina on tietysti helpompi olla, mutta nyt joukkue todella tarvitsisi kotiluolaansa sellaisen eläintarha-meiningin, että vierailijat tuntisivat oikeasti olevansa kiirastulessa koko illan.
