Vertaus Pirjetään on huono, koska Seppo oli ratkaisupelaaja ja sinä mielessä siis Pirjetän vastakohta. Laiska kyllä, mutta tarvittaessa osasi myös kovan pelin, kunnes ikääntyessään kesittyi enemmän laitojen kaihtamiseen.
Laitisen kanssa ei paljon yhdessä pelaillut, yleensä toisessa laidassa viiletti Tuohimaa. Muistaakseni pelasi Laitisen kanssa vain satunnaisesti, mm. yksien playoffsien viimeisen pelin, mistä lie syystä.
Pakko jatkaa vielä. Menee vähän nostalgian puolelle, vaikka loppujenlopuksi nehän oli IFK-historian synkintä aikaa, kiitos mm. Matikaisen. Kuitenkin, Laitinen ja Seppo olivat molemmat värikkäimpiä pelaajia pitkään aikaan ennen kautta 98. Värikkyyskin lähti pitkälti siitä, että molempien taholta tapahtui varsinkin paikallispeleissä. Laitisella oli tapana rokottaa näyttävillä maaleilla vanhaa kotiseuraa ja Seppokin oli kuin uudesti syntynyt kun vastassa oli Jokerit. Aina tapahtui, oli seuraus sitten ulosajo tai voitto.
Laitinen taisi olla viimeinen siitä sarjasta pelaajia, joka siirtyi Jokerien divarivisiitin takia IFK:hon. Muistelen että kuuli asiasta myös aika usein. Erittäin sääli hänen kohdallaan oli uran alamäen alkaminen, josta voi kiittää vain ja ainoastaan Harri Rindelliä. Parhaassa peli-iässä ollut Laitinen joutui Rindellin epäsuosioon, koska oli varsin yksisuuntainen pelaaja. Rindell halusi kaikkien pelaavan prikulleen samalla tavalla 1. kentästä neljänteen ja tämän takia Laitinen istui käytännössä yhden kauden viltissä samalla ollen yksi liigan taitavimmista maalintekijöistä. Samoilla metodeillahan Rindell hankki myöhemmin 'menestystä' myös Kiekko-Espoon riveissä. Sen jälkeen ei onneksi siitä hampparista ole paljon tarvinnut kuulla.