Jukka Jalosen Suomi

[Hejony]

Täältäkin lakki ylös Jaloselle. Kuvailisin valintaprosessia ja sen tulosta ennen kaikkea sanalla rohkea. Suomalaisessa mj-kiekossa on aika poikkeuksellista, että NHL-jätkiä (Petrell, Nokelainen) otetaan leirille ja tiputetaan silti pois. Samoin Peltosen kohdalla kova, mutta rehellinen (Jalosta itseään kohtaan) temppu pudottaa raipehelmismäisesti ikoni aivan kisojen porteilla ulos joukkueesta. Kolmantena pointtina JJ:llä oli rohkeutta jättää viime kevään mestareita (Nokelainen, Puistola yms) ulos.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Ville Peltonen kuin Tuomas Kiiskinen.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Petteri Nokelainen kuin Jani Tuppurainen.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Pasi Puistola kuin Joonas Järvinen.

Jalonen teki omannäköisensä, rohkeat valinnat. MM-kullan tuoma raaka itseluottamus näkyy näissä teoissa. Jos kisat menevät vituiksi, on opportunisteilla helppo työ nimetä syyksi väärät valinnat. Jalonen otti rohkeasti tämän riskin, ja kokosi mielestäni paremman joukkueen, kuin mitä niillä "helpoilla" nimillä olisi syntynyt. Ennen kaikkea, en usko että hän öisin joutuu hetkeäkään miettimään omaa rehellisyyttään valinnoissa. Fokus on nyt täysin menestymisessä.

Hyvä Jukka.

 

[fiftyeight]

Täältäkin lakki ylös Jaloselle.
- - -
Olisi varmasti ollut helpompaa valita Ville Peltonen kuin Tuomas Kiiskinen.
Olisi varmasti ollut helpompaa valita Petteri Nokelainen kuin Jani Tuppurainen.
Olisi varmasti ollut helpompaa valita Pasi Puistola kuin Joonas Järvinen.

Jalonen teki omannäköisensä, rohkeat valinnat.
- -

Samaa mieltä, että JJalonen teki nyt maajoukkueensa valinnassa ensi kerran rohkeat ja omat valintansa. Aiemmin hän on tukeutunut aika pitkälle vanhoihin peruspylväisiin, nyt uskaltaa tehdä omia juttuja ja vielä kotikisoihin.

Toisessa ketjussa jo kerroin omat valintani, mutta toivon kaikesta sydämestäni, en Venäjän voittoa, vaan Jalosen onnistumista. JJalonen on näköjään laittanut uuden vaihteen päälle ja nyt mennään riskirajoilla. Luotetaan KLehtoseen ja tiukkaan puolustustaktiikkaan lisättynä yksilösuorituksilla. Tulee mieleen sovellus Ruotsin taannoisesta torpedopelistä, JJalosen kuvioinnilla.

Ruotsin systeemi torpedoitiin, miten käy JJalosen?

 

[Kiekkokatsoja]

Valmentaja tekee päätöksensä sen hetken tilanteen ja pelinappuloiden mukaan. Valmentaja myös kantaa vastuunsa tuloksesta.

Jalonen on tehnyt valintansa ja toimintansa parhaansa näkemänsä mukaan. Kansa odottaa tuloksia. Kaikki on kiinni siinä perinteisessä ekassa pudotuspelissä. Paineet on varmasti valtavat! 1986 viimeksi kotijoukkue vei mestruuden, siinäpä ennakko odotukset kisoihin.

Omat odotukset on, että pronssi on voitto. Loppuottelu huippusuoritus. Kultamitalli unelma..

 

[Tatzka]

Tuolla pakistolla ei ole asiaa kultapelaihin. Pronssi hyvä saavutus. Kaikki hasardimiehet mukana, vähintään nyt Puistola olisi pitänyt mahtua joukkoon. SM-liigastakin löytysi tuota parempi pakisto.

Surkea joukkue, puistolan toki pitäisi olla ulkona, ei mahdollisuuksia, ehkä kiiskinen ja tuppurainen saavat pisteet ugandaa vastaan.

 

[choose_life]

Täältäkin lakki ylös Jaloselle. Kuvailisin valintaprosessia ja sen tulosta ennen kaikkea sanalla rohkea.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Ville Peltonen kuin Tuomas Kiiskinen.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Petteri Nokelainen kuin Jani Tuppurainen.

Olisi varmasti ollut helpompaa valita Pasi Puistola kuin Joonas Järvinen.

Jalonen teki omannäköisensä, rohkeat valinnat. MM-kullan tuoma raaka itseluottamus näkyy näissä teoissa. Jos kisat menevät vituiksi, on helppo työ nimetä syyksi väärät valinnat. Jalonen otti rohkeasti tämän riskin, ja kokosi mielestäni paremman joukkueen, kuin mitä niillä "helpoilla" nimillä olisi syntynyt. Ennen kaikkea, en usko että hän öisin joutuu hetkeäkään miettimään omaa rehellisyyttään valinnoissa. Fokus on nyt täysin menestymisessä.

Tähän vahva sama. Valinnat ovat Jalosen, tulos ratkaisee huippu-urheilussa ja sen mukaan mennään. Eri mieltä voi olla monestakin yksittäisestä valinnasta tai jutusta, mutta kun tällä nipulla lähdetään esim. Kanadaa tai Ruotsia vastaan, joukkue on sen näköinen kuin Jalonen halusi (mitä nyt loukkaantumisille ja kieltäytymisille ei tietysti paljoa voi).
Jalonen on loppupeleissä kuitenkin ihan suoraselkäinen jätkä ja seisoo sanojensa & valintojensa takana, kun on oppirahansakin maksanut. Toivotaan parasta.

 

[PotaitshukA]

Uudistumista se maajoukkuekin kaipaa

Kyllä näin on, hyvät ja ennen kaikkea rohkeat valinnat Jukka Jalonen teki. Ei seurajoukkueistakaan kukaan samalla reseptillä pärjää vuodesta toiseen. Sama pätee ehkä vielä voimakkaammin MM-kisoihin. MM-kisoissa ei pitkän rutiinisuorituksen esityksillä pärjää käyttäen samaa rosteria. Sen sijaan juuri sillä hetkellä kuumimmat ja ennen kaikkea rooleihin ja pukukoppiin sopivat pelaajat pitäisi löytää.

Toinen aspekti mielestäni on, että myös tulevaisuutta pitää ajatella. Kiiskinen ja Tuppurainen eivät mitään nuoria ole, mutta SM-liigassa hyvien otteiden jatkuminen takaa pidemmän jatkumon MM-leijonien osalta kuin esim. Peltosen valinta. Mutta Järvisen valinta on selvästi satsaus myös tulevaisuuteen. Järvisestä on hyvinkin potentiaalia tulla perusvarmaksi, itsestään aina 100% mittauttavaksi pakiksi, kuten esim. Kukkonen ja Jaakola. Varma valinta siis tulevaisuudessa siihen "perusrunkoon".

Kaikki kunnia peltoselle ja MM95 tempulle, mutta mitä ihmettä?? Kuka nyt oikeasti voi realistisesti sanoa että lähes 20 vuotta tapahtuneella voisi olla merkitystä tämän päivän valinnoissa.

Jukka Jalonen toteuttaa sitä mihin on hänet valittu: maajoukkueen päävalmentaja, joka pyrkii löytämään juuri sen parhaimman koostumuksen tämän vuoden kisoihin niin, että myös tulevaisuudessa olisi mahdollista pärjätä. Tässä vaiheessa mielestäni nuorempien valinta ja tuulahdus viimevuoden mestarijoukkueeseen tekee terää. Tätä uutta ilmettä tulee näiden valintojen ohella myös Lehtosesta, Filppulasta ja mahdollisesti Joensuusta.

Muutama päivä vielä, ja saadaan nähdä, miten leijonat pelaavat. Tämän hetken arvioini JJ:n ja muun valmennusjohdon toiminnasta TÄMÄN VUODEN osalta: 10

 

[VSP73]

Kaikki kunnia peltoselle ja MM95 tempulle, mutta mitä ihmettä?? Kuka nyt oikeasti voi realistisesti sanoa että lähes 20 vuotta tapahtuneella voisi olla merkitystä tämän päivän valinnoissa.

Ei kait kukaan ole väittänytkään, että V. Peltonen olisi 1995 näytöillä seilannut 13 arvokisamitalia, ollen erittäin ratkaisevana monessa niistä?! Yhdeksään mitaliin yltävät lähinnä parhaat (Helminen, S. Koivu).

Jos hieman malttia näppäimistöille, vaikka vappu onkin...

 

[Leon]

Vai oliko P.Matikainen kuitenkin lopulta se suurin syy siihen, ettei Peltonen joukkueessa ole?

Minä taas luulen, että V. Peltonen on se suurin syy.

En kyllä usko tuota, että Peltonen oli turhan panttina Tsekin EHT:lla. Minusta hän sai saman näyttöpaikan kuin muutkin epävarmat, mutta ei pystynyt käyttämään sitä. Maali Ruotsia vastaan joo, mutta vastapainoksi minusta aika heikkoa kiekollista peliä takavuosiin verrattuna. Ei kaikkien ole pakko olla raketteja luistimilla, jos muut pelilliset avut kompensoivat puutteet. Kuten on tainnut tulla jo todettuakin, nyky-Peltoselle ei ole enää roolia joukkueessa. Kaikella on aikansa.

 

[Raibe]

Kuten on tainnut tulla jo todettuakin, nyky-Peltoselle ei ole enää roolia joukkueessa. Kaikella on aikansa.

Mun mielestäni tässä on avain tähän juttuun. Ville on käytännässä kahden ensimmäisen kentän pelaaja, nyt vaan ikä painaa sen verran, että vauhti ei riitä luistimilla. Kahteen ensimmäiseen kenttään on fyysisesti parempia kavereita, joiden taitotaso on about samaa luokkaa. Alempiin kenttiin taas löytyy parempia "kenttäsikoja", kuin Ville. Vaikka Peltonen antaa aina kaikkensa, ei hän sovi mielestäni puolustavaankaan rooliin, nimenomaan sen vuoksi, että fysiikka ei riitä enää maksimaalisesti.

Peltonen oli ikävä kyllä nimenomana John Doe, se väliinputoaja, kuten Leon mainitsi. Selkeää roolia ei löytynyt, joten ei kaveria voi valita vaan sillä perusteella, että on hyvä all-round ja kokenut leaderi. Nyt löytyi parempia täsmäaseita, kuin Peltonen, näin se vain on.

 

[msg]

Jukka "EHT-pelit ovat kovempia kuin NHL-pelit" Jalonen uskoo pärjäävänsä myös NHL:ssä.

Jukka Jalonen r - Ilta-Sanomat

Uskokoon ken tahtoo. Pelkkään pelikirjaan uskovat varmaan ainakin uskovat. Ne, joiden mielestä valmennus on muutakin kuin pelkkiä pelikuvioita, saattavat suhtautua skeptisemmin.

 

[Gags]

Jukka "EHT-pelit ovat kovempia kuin NHL-pelit" Jalonen uskoo pärjäävänsä myös NHL:ssä.

Jukka Jalonen r - Ilta-Sanomat

Uskokoon ken tahtoo. Pelkkään pelikirjaan uskovat varmaan ainakin uskovat. Ne, joiden mielestä valmennus on muutakin kuin pelkkiä pelikuvioita, saattavat suhtautua skeptisemmin.

En minä ainakaan tuota ihan mahdottomana ajatuksena pidä. Kuten Jalonen sanoo, käytännössä kyseeseen voisi tulla kakkosvalmentajan paikka ja kyllähän Jalonen jo osoitti, että hänestä kasvoi maajoukkueen päävalmentaja Sheddenin kakkosvalmentajana.

 

[Ekonyymi]

On kyllä valmennuksen ja pelikirjan riemuvoitto, jos Suomi mitalipeleihin asti etenee.

Huipputaitoa meillä on lähinnä maalivahtipelissä, mutta muutoin ollaan kansainvälisessä vertailussa kakkos-kolmosketjujen tasolla, osin jopa niiden alla.

Näinhän se oli kyllä viime kisoissakin ja kultaa otettiin.

Nyt on taas toiset kisat ja vaikka kuinka hyvä jengi olisi kasassa, yksittäisen
turnauksen voitto on aina vaikeaa ja siihen tarvitaan eniten ns. hetkessä onnistumista. Sitä Suomella oli viimeksi kasapäin. Jotkut sanovat sitä jopa tuuriksi.

Tsekin EHT oli kuin viime MM-kisat pienoiskoossa. Suomen peli ei näyttänyt juuri miltään, mutta voitto tuli. Kiitos mv-pelin ja mm. Kiiskisen, joka 'pani laattaa pussiin' eli 'onnistui hetkessä'.

 

[Rontti]

Jalonen teki omannäköisensä, rohkeat valinnat. MM-kullan tuoma raaka itseluottamus näkyy näissä teoissa. Jos kisat menevät vituiksi, on opportunisteilla helppo työ nimetä syyksi väärät valinnat. Jalonen otti rohkeasti tämän riskin, ja kokosi mielestäni paremman joukkueen, kuin mitä niillä "helpoilla" nimillä olisi syntynyt. Ennen kaikkea, en usko että hän öisin joutuu hetkeäkään miettimään omaa rehellisyyttään valinnoissa. Fokus on nyt täysin menestymisessä.

Hyvä Jukka.

Toisaalta taas, jos kisat menevät pieleen, niin en silti lähtisi syyttämään pelaajavalintoja. Vai olisiko Pasi Puistola tai Nokelainen (en muista etunimeä tähän hätään) olleet ratkaisevia palasia mestaruusjahdissa? Hienoa että joukkueeseen nousee nykyään näitä Järvisen tapaisia pelaajia.

 

[Lättfil]

Toisaalta taas, jos kisat menevät pieleen, niin en silti lähtisi syyttämään pelaajavalintoja. Vai olisiko Pasi Puistola tai Nokelainen (en muista etunimeä tähän hätään) olleet ratkaisevia palasia mestaruusjahdissa? Hienoa että joukkueeseen nousee nykyään näitä Järvisen tapaisia pelaajia.

Tämähän tässä hauskinta. Vaikka yllättävän vähän täällä vääntöä valinnoista on käyty, niin sekin vääntö on kohdistunut näihin 3-4 kentän pelaajiin. Lopputuloksen kannalta aika merkityksettömiä valintoja ottaako Kontiolan vai Nokelaisen.

 

[choose_life]

For better or worse

Yksittäisten pelaajavalintojen merkitys on toki rajallinen, mutta kyllä valmentaja vastaa kokonaiskuvassa omalta isolta osaltaan tuloksesta myös silloin, jos homma kusee eikä vain juhlan hetkellä. Ammattikielellä tätä kutsutaan vastuunkantamiseksi (eikä Jalosella ole tähän asti ongelmia asian kanssa ollutkaan).

 

[JHag]

Yksittäisten pelaajavalintojen merkitys on toki rajallinen, mutta kyllä valmentaja vastaa kokonaiskuvassa omalta isolta osaltaan tuloksesta myös silloin, jos homma kusee eikä vain juhlan hetkellä. Ammattikielellä tätä kutsutaan vastuunkantamiseksi (eikä Jalosella ole tähän asti ongelmia asian kanssa ollutkaan).

Onko jollain tässä oikeasti epäselvyyksiä? Ilman muuta valmentaja kantaa kokonaisvastuun. Valmentaminenhan olisi pirun kiva duuni, jos saisi aina menestyksestä osansa ja tappioiden hetkellä kaikki olisi pelaajien vika. Siltikin Suomen jääkiekkokulttuuri on valovuoden jäljessä vaikkapa englantilaista fudiskulttuuria. Englannissa joukkueen pitää taistella ja pelata brittihenkistä jalkapalloa. Sen lisäksi menestyä. Puhumattakaan La Ligan jättiläisistä. Barcan pitää pelata omalla tyylillään. Suomessa jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja tulee hakemaan puhtaasti menestystä, tyylistä viis. Brittien asiantunteva sporttimedia odottaa tylsä-Hodgsonille vaikeita aikoja. Syyksi ei mainita sitä, että Englanti ei varmaankaan menesty hänen kanssaan, vaan se, että hänen jalkapallonsa on kuolettavan tylsää. Mun mielestäni Jukka Jalosen Suomi on kuin Hodgsonin Englanti. Tylsää, todella tylsää lätkää. Mutta tuloksesta pelataan ja sen Jalonen on hoitanut erinomaisesti.

Ensimmäisen matsin perusteella ennustan Suomen kulkevan epäviihdyttävällä ja taklauksia karttavalla prosenttikiekollaan korkeintaan välieriin asti. Olen mielelläni väärässä, mutta jotain tuosta joukkueesta puuttuu ja sen lisäksi vastustajat ovat opetelleen Suomen jumalaisen ja taivaallisen Meidän pelin. Kari Heikkilä näytti tämän jo avausottelussa. Kari Lehtonen oli loistava, samoin Micke ja Koivun Mikko väläyttelivät. Suomen yleiskuva on kuitenkin pienikokoinen robottiarmeija, joka rakastaa kiekon pitämistä. Ja ottaa itse enemmän taklauksia vastaan kuin jakaa niitä. Meidän peli viihdyttää, jos jaksaa ottaa päälle pelikirjasilmän. Mutta meikäläiselle, jolle MM-kisat eivät ole lähelläkään kauden ykkösjuttua, kisat ovat yleensä toimineet ihan hetken viihteenä. Siis viihteenä. SM-liigan kausi on pitkä, samoin NHL ja niissä seuraan suosikkieni pelisysteemejä. MM-kisat on mulle vähän samanlainen tapahtuma kuin SM-liigan playoffit siitä eteenpäin, kun HIFK putoaa. Tunnetaso ja kiinnostus putoavat, mutta mielellään sitä pelejä katselee ja samalla voi tehdä jotain muutakin. MM-kisoissa mulla on tällainen fiilis alusta alkaen, vaikka Suomi onkin mukana.

No, MM-kisat ovat tulosurheilua ja Jukka Jalosen prosenttikiekolla on jo otettu yksi kulta. Jos menestyminen jatkuu, on se valmentajalta kiistatta kova näyttö. Mutta Suomen Meidän peli -neppailu ei sorry vaan viihdytä sen enempää kuin muinainen Spede-leffa. Silloin tällöin tulee joku hyvä kohta. Pelien seuraaminen ei tätä menoa nouse suureksi kansanjuhlaksi, mutta jos edetään päätyyn, kyllä jengi silti tulee torille sekoilemaan. Kulta on aina kulta. Kun pelityyli on näin boring, pitäisi katsojalle tulla palkkioksi mitali.

 

[Swearengen]

No, MM-kisat ovat tulosurheilua ja Jukka Jalosen prosenttikiekolla on jo otettu yksi kulta. Jos menestyminen jatkuu, on se valmentajalta kiistatta kova näyttö. Mutta Suomen Meidän peli -neppailu ei sorry vaan viihdytä sen enempää kuin muinainen Spede-leffa.

Hyvää settiä ja Meidän Pelin huonosta viihdearvosta täsmälleen samaa mieltä. Jukka Jalonen tekee valmentajana sinänsä ihan oikein peluuttaessaan itsensä näköistä lätkää ja valitsemalla siihen sopivia pelaajia, eli voittaminen pitääkin olla prioriteetti yksi, enkä siitä valita.

Silti on ikävä Matikaisen, Aravirran, Summasen ja Westerlundin maajoukkueita, mitkä kaikki (yleensä, ei nyt ihan joka kerta) tunnettiin transatlanttisesta sisulätkästään eli Suomi oli tuolloin sekoitus kanadalaista, ruotsalaista ja venäläistä pelityyliä. Varsinkin sota-aluella eli molemmilla maalinedustoilla sekä kulmissa homma oli miehekkäämpää. Nyt jengi on täynnä vikkeliä mikki-hiiriä, joten ei tietysti ole fiksuakaan yrittää pelata sillä tyylillä.

Toisaalta Suomen ainoat mestaruudet ovat tulleet Curre Lindströmin ja Jukka Jalosen antifyysisellä pörräyslätkällä, joten ehkä tämä on sitten se "meidän peli". Oikeasti kyseessä on vain hyvän turnausonnen suoma tilastosattuma. Sekä Lindströmillä '95 että Jalosella '11 oli finaaleissa vastassaan normaalia heikompi vastustaja. Aravirta, Summanen ja Westerlund kohtasivat selvästi itseään kovemmat porukat vuorollaan arvokisafinaaleissa.

 

[choose_life]

Onko jollain tässä oikeasti epäselvyyksiä? Ilman muuta valmentaja kantaa kokonaisvastuun. Valmentaminenhan olisi pirun kiva duuni, jos saisi aina menestyksestä osansa ja tappioiden hetkellä kaikki olisi pelaajien vika.

No ei tietenkään ole, jos omaa edes alkeellisen suoraselkäisyyden ja muutenkin elää lätkässä(kin) reaalimaailmassa: business as usual. Mutta J. Jalosen turenkilainen fanipoikalaahus harvemmin omaa ja elää (vrt. sinänsä mietona esimerkkinä, kuinka Jalosen pelaajavalinnoilla ei yllättäen olekaan mitään väliä ts. niitä ei "saa" arvostella silloin, jos homma kusee).

Mun mielestäni Jukka Jalosen Suomi on tylsää, todella tylsää lätkää. Mutta tuloksesta pelataan ja sen Jalonen on hoitanut erinomaisesti.

Ensimmäisen matsin perusteella ennustan Suomen kulkevan epäviihdyttävällä ja taklauksia karttavalla prosenttikiekollaan korkeintaan välieriin asti. Olen mielelläni väärässä, mutta jotain tuosta joukkueesta puuttuu ja sen lisäksi vastustajat ovat opetelleen Suomen jumalaisen ja taivaallisen Meidän pelin. Kari Heikkilä näytti tämän jo avausottelussa. Kari Lehtonen oli loistava, samoin Micke ja Koivun Mikko väläyttelivät. Suomen yleiskuva on kuitenkin pienikokoinen robottiarmeija, joka rakastaa kiekon pitämistä. Ja ottaa itse enemmän taklauksia vastaan kuin jakaa niitä.

No, MM-kisat ovat tulosurheilua ja Jukka Jalosen kiekolla on jo otettu yksi kulta. Jos menestyminen jatkuu, on se valmentajalta kiistatta kova näyttö. Mutta Suomen Meidän peli -neppailu ei sorry vaan viihdytä sen enempää kuin muinainen Spede-leffa. Silloin tällöin tulee joku hyvä kohta. Pelien seuraaminen ei tätä menoa nouse suureksi kansanjuhlaksi, mutta jos edetään päätyyn, kyllä jengi silti tulee torille sekoilemaan. Kulta on aina kulta. Kun pelityyli on näin boring, pitäisi katsojalle tulla palkkioksi mitali.

Makuasioitahan nämä osin, mutta samaa mieltä (myös siitä, että MM-pronssikin olisi tällä jengillä kova suoritus). En itsekään jaksa isommin innostua siitä, että Lasse Kukkonen ja Topi Jaakola syöttelevät minuuttitolkulla toisilleen oman maalin takana, kunnes V-Venäjän (!) kolho karvaaja lopulta kyllästyy ja tulee metrin päähän, jolloin seurauksena on sokko suoraan sektoriin ja takaisku:) nojoo, herja oli ja vain yksittäinen tilanne treenimatsista. Mutta älä nyt saatana Spede-leffoista sentään puhu, sama kun vertaisit kidutuksen katsomiseen.

Vakavammin: ei täälläkään aina nappaa katsoa kääpiöiden hippaleikkiä ja pihlströmtuppuraistappuraisten junnaamista. Mutta tämä tyyli siihen sopivine pelaajineen on nyt valittu ja tulosta tullut: so be it. Jalosessa on hyvää se, että hän seisoo sanojensa & tekojensa takana ja osaa myös myöntää virheensä, meni miten meni.

Siihen liittyen, ohessa JJ:n mietteitä meidänpelijargonin ulkopuolelta. Ei se tyhmä mies ole (vähän yksitotisen tylsä ehkä vaan, mutta so not;).

Jukka Jalonen Leijonien päävalmentaja, 49 vuotta, Riihimäki. | Apu.fi

 

[JHag]

Jalosessa on hyvää se, että hän seisoo sanojensa & tekojensa takana ja osaa myös myöntää virheensä, meni miten meni.

Jukka Jalonen on viiltävä ammattimies, tästä ei kahta sanaa. Ja hänellä ei itse asiassa ole kauheita vaikeuksia myöntää virheitä, jos Suomi häviää. Enemmän silloin tuuttaa Urheilulehti, joka kertoo, että vastustaja voitti väärin ja Suomella ei ollut mitään hätää. Katsokaa vaikka, ne laittoivat nelosketjunsa peräti meidän ykkösketjua vastaan! Jukka Jalonen on jääkiekkonsa näköinen ja oloinen kaveri. Not my cup of tea, jotenkin tulee mieleen koulun jumppamaikka, joka yrittää tehdä kaikista osallistujista suunnilleen samantasoisia seisoskellen koripallo sylissään katse kaukaisuudessa. Urheilulehden suurin virhe Meidän Peliin liittyen on se, että lehti antaa ymmärtää koko Suomen jääkiekkojohdonkin seisovan tukevasti Meidän peli -sabluunassa. Ei pidä paikkaansa. Jos Jukka Jalonen floppaa, hän lentää kuin leppäkeihäs ja seuraava koutsi tuo sisään ihan oman pelitapansa. On naurettavaa uskoa mitään muuta. Suomen kiekkopäättäjät ja seurajohtajat + valmentajatko olisivat oikeasti kokoontuneet Taru Sormusten Herrasta -tyyppisesti jonnekin salaisen pyöreän pöydän ääreen vannomaan ikuista uskollisuutta Meidän pelille?

Oli virkistävää katsoa USA-Kanada. Molemmat joukkueet pelasivat suoraan ylöspäin. Peli oli viihdyttävää, siinä nähtiin myös paljon kovia taklauksia sekä maaleja.

 

[choose_life]

Jukka Jalonen on viiltävä ammattimies, tästä ei kahta sanaa. Ja hänellä ei itse asiassa ole kauheita vaikeuksia myöntää virheitä, jos Suomi häviää.
Jalonen on jääkiekkonsa näköinen ja oloinen kaveri. Not my cup of tea, jotenkin tulee mieleen koulun jumppamaikka, joka yrittää tehdä kaikista osallistujista suunnilleen samantasoisia seisoskellen koripallo sylissään katse kaukaisuudessa.

Sori, nauroin ääneen - ns. osui ja upposi -kuvaus;). Sinänsä tällaiset imago- ja ulkoiset seikat ovat tietty duunin tekemisen osalta ihan yksi lysti, mutta silti.

Jos Jukka Jalonen floppaa, hän lentää kuin leppäkeihäs ja seuraava koutsi tuo sisään ihan oman pelitapansa. On naurettavaa uskoa mitään muuta. Suomen kiekkopäättäjät ja seurajohtajat + valmentajatko olisivat oikeasti kokoontuneet Taru Sormusten Herrasta -tyyppisesti jonnekin salaisen pyöreän pöydän ääreen vannomaan ikuista uskollisuutta Meidän pelille?

Eihän tuubaan kukaan siellä reaalimaailmassa uskokaan. Minkä tahansa (sillä hetkellä) menestyvän suuntauksen/vallan liepeillä vain on aina pyörinyt näitä aisankannattajia ja perässähiihtäjiä, joiden kyvyt ja kantti eivät riitä samoihin - tai mihinkään - alan ympyröihin, mutta oman ehjän identiteetin ja itsetunnon puutteessa yritetään nuolla perseitä minkä ehditään.
Historia on isommissakin kuvioissa näyttänyt siitä olevan loppupeleissä lähinnä haittaa molemmille osapuolille, mutta jos on lusikalla annettu, ei tunnetusti voi kauhalla vaatia.

 

[Individual]

Oikeasti kyseessä on vain hyvän turnausonnen suoma tilastosattuma. Sekä Lindströmillä '95 että Jalosella '11 oli finaaleissa vastassaan normaalia heikompi vastustaja. Aravirta, Summanen ja Westerlund kohtasivat selvästi itseään kovemmat porukat vuorollaan arvokisafinaaleissa.

Ai vieläkö tämä jatkuu? 16 vuotta dumattiin Globenin voittoa sillä, että kaikilla muilla mailla oli käytännössä mestis-jengit mukana. Vähän tuntuu siltä, että esim. Aravirran Suomi olisi onnistunut puppeloimaan Bratislavan finaalin vielä 3-1 johtoasemastakin. Kaikki kunnia hänelle ja uralleen, mutta eikö nyt tämä "housuunpaskominen" ollut yksi suuri asia, mitä mikä muuttui? Noh, tietenkin tarkasteluväli on vielä yhden turnauksen mittainen, että kai Jalosen & companyn pitää voittaa tänäkin keväänä, mm. 13 NHL-pelaajan Ruotsi, että hän saa sen arvostuksensa. :)

 

[Salama15]

Kotikisojen alkusarja takana ja aika vähän katsoa mitä JJ on tänä vuonna touhuillut.

Kisajoukkueen valintaan ei kannattane mahdottomasti enää tuijottaa, mutta näin jälkikäteen Nokelaisen paikka olisi kyllä ollut joukkueessa => P-Amerikan jengejä vastaan olisi tarvittu vittumaisempia kahden suunnan senttereitä (enkä nyt tarkoita pelkästään luonteeltaan). Turha tuota tietty on jatkaa, näillä mennään...

Veskaripuolella palikat ovat edelleen huippuiskussa => Kärppä ei noussut "messiaaksi" (ja loukkaantui), joten uutta ukkoa luukulle! Vehas-Pete pelaa loput pelit ja Suomella on edelleen yksi kisojen parhaista veskareista maalillaan. Ja jos Petelle käy jotain niin Rämö jatkaa siitä...

Kenttäpelaamisen puolella JJ on mennyt siihen vanhaan miinaansa => pidetään ketjukokoonpanot ja pakkiparit lähestulkoon lukittuna liian pitkään (mitä nyt vähän vaihdellaan jämäkenttien ukkoja) ja odotetaan, että pojilla alkaisi natsaamaan. Nyt ollaan kävelemässä siihen "kuolemanpeliin" ja pakka on lievästi leväällään... Toki ykköskenttä on yksi kisojen parhaista ja 3. & 4. ovat kyenneet pelaamaan oman pelinsä vähintäänkin OK-tasolla vaikka pieniä kokoonpanomuutoksia on kisojen kuluessa tehtykin. Mutta kun se toinen hyökkäävä kenttä on aivan yössä niin ykköstä lukuun ottamatta loput kentät ovat nyt "purku-uhan" alla?

Henk.koht. olisin tehnyt jo KAZ-peliin isompaa remonttia, mutta "Jaloslainen" tapa ajatella peliä linkittyy hyvin pitkälti siihen, että jokainen pelaaja omassa roolissaan kykenee toteuttamaan pelitapaa, oli siinä rinnalla kuka ukko hyvänsä. Yksilöinä kun ei laajalla rintamalla pärjätä!

Torstaina se sitten nähdään onko Jukka Jalosen Suomi siinä iskussa kuin sen pitäisi tässä vaiheessa kisoja olla? Toivottavasti on...

 

[mjr]

Olenkohan liian pragmaattinen, mutta minusta voittava peli on kaunista. Viime vuosi oli oikein mukavaa katsottavaa, mutta en tiedä, minusta myös vähän eri näköistä, ehkä lyhytkin aika kultaa muistot, mutta minusta tempo ja intensiivisyys olivat silloin eri tasolla, eikä ero ollut niin dramaattinen perinteiseen suoraviivaisempaan pelitapaamme verrattuna. Nyt on jäänyt paljon selvemmin mieleen tuo löysä kiekottelu ja odottelu omassa päädyssä, johon jopa Kazakstan sai parin pyörityksen verran iskettyä - mikä ihme sitten, että USA tai Kanada... Olisiko niin että tänä vuonna pelataan vielä selvempää "Meidän Peliä" kuin viime vuonna? Jotenkin automaattisesti ajattelee, että pohjoisamerikkalaisia vastaan Suomen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on päästä nopeasti pois omasta päästä koska jos ei sieltä lähdetä nopeasti niin on suuri vaara ettei sieltä lähdetä ollenkaan, kun sikäläinen karvaus ei tunnetusti ole erityisen hidasta eikä pehmeää eikä kädetöntä. No, helppohan amatöörin on sanoa.

 

[peruspata]

YLEN Aamujää-ohjelmassa Vesa Rantanen (IS Veikkaaja) aika suoraan väitti, että Leijonissa on ollut suosikkijärjestelmä, joka syö jokaista joukkuetta. Jalosen filosofia on perustunut suoruuteen, rehellisyyteen ja tasapuolisuuteen.

Nyt vasta 7. pelissä (joka onneksi ei ollut normaali Game Seven) kultapoikien ketju rikottiin. Tähän asti pelasivat aina ja joka yv:llä, vaikka olivat joukkueelle jo enemmän uhka kuin mahdollisuus tai edes pettymys odotuksiin nähden. Miten tästä eteenpäin? Nyt kysytään sitä, johtaako Leijonia Jalonen & valmennustiimi vai ollaanko kuin marionetteja, joita naruista vedellään.

Kakkosketjun ongelma ei ole yksin ilmaveivimies, on ihan turha kaataa kaikkea nuoren pojan niskaan. Siinä ketjussa ei ole toiminut kuin pessi Pesosen teatteritaide. Pessi ja Illusia.

 

[Kulmapeli]

...

Viisaita sanoja. Jotenkin näin sen itsekin hahmotan.

Syteen tai saveen, valmentaja tai johtaja ei voi olla kuin tuuliviiri, vaan pitkässä turnauksessa pitää antaa aikaa joukkueelle. Suurimmat ongelmat mielestäni on kuitenkin ollut joidenkin pelaajien korvien välissä, ei Jalosen tekemisissä tai tekemättömyyksissä. Nyt oli viimeinen hetki kokeilla muuta, ja Jalonen tarttui siihen, mikä oli varmasti oikea ratkaisu. Olisi sen kokeilun voinut varmaan jo ennen Kazakstan peliä tehdä, mutta Jalonen teki tässä varmasti tietoisen valinnan ja nyt mennään näillä.

Jukka Jaloselle täytyy antaa tunnustusta myös hienosta esiintymisestä median edessä. Hänen itsevarmuutensa on ollut ihailtavaa katsottavaa tänä keväänä ja lähes jokainen näkemäni haastattelu on tehnyt minuun vaikutuksen. Uskon, että hän on tällä hetkellä paras mies Suomen peräsimeen, niin hyvin hän on ajan tasalla.