Kaksi sormea pelikirjalle.
Sihvonen otti tänään hyviä ja tärkeitä näkökulmia esille jututtaessaan päävalmentaja Jukka Jalosta. Jalonen vaikuttaa erittäin fiksulta ja modernilta mieheltä, jonka käsissä minä uskon Leijoniin. Hän on tietyllä tavalla ns. modernin pelitavan kasvokuva.
Karjala-turnaustahan jätkät studiossa pohtivat ja löysivätkin syitä siihen, mikä meni pieleen. Olen samaa mieltä Sihvosen kanssa, että toisaalta hyvä, että tällainen pieni kompastuskivi tuli ja vieläpä alkukaudesta. Nyt hommat on tehtävä entistä huolellisemmin ja eiköhän Venäjän turnauksessa nähdä jo selkeästi paremmin pelaava joukkue.
Olen samoilla linjoilla myös nimimerkki sixtuksen kanssa, joka aiemmin kertoi oman näkemyksensä kiekkokontrollista. Se, että vastustajan pakka on sekaisin (viisikko ei ole kasassa), ei tarkoita sitä että vastustajan rykmentti olisi helpompi murtaa. "Vaikka vastustajalla on patruunat loppu, ei ole järkeä hyökätä jos ei itselläkään ole patruunoita". Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että oma viisikko pysyy organisoituna eikä pelaajien etäisyydet esim. repeile liikaa.
Suomen yksi suurimmista ongelmista kotiturnauksessa oli juuri tämä, että hyökkäyksiin kiiruhdettiin liikaa. Ei maltettu lähteä ns. oman pelikirjan kautta vaan yritettiin sotkea vastustajan peliä. Yksittäisissä otteluissa ja erissä tämä saattaa jopa toimia, mutta pidemmän päälle se ei joukkuetta kanna.
Tässä vaiheessa on kuitenkin turha liikaa huolestua, sillä Jalonen kerää vasta oppia kevään MM-kisoja varten. Westerlundin aikana kävi hieman samoin ja ensimmäinen kausi päävalmentajana oli katastrofaalisen huono. Hän pystyi kuitenkin kehittymään turnaus turnaukselta ja lopulta Suomi pelasikin ehkä kaikkien aikojen turnauksen Torinossa. Jos tässä tilanteessa Suomea johtaisi Alpo Suhonen tai joku muu vanhan kaartin päävalmentaja, niin olisin huolissani.
