Jukka Jalosen Suomi

[Rod Weary]

Tuo depren viesti on täyttä asiaa. On se "jännä" asia, että JukkaJalos-funklubi ei näe ko. henkilön toiminnassa mitään moitittavaa ja antiosatolla tietyin varauksin asia on juuri päinvastoin. Tällä hetkellä tämä keskustelu muistuttaa vapaan osion "Uskotko Jumalaan-ketjua", jossa molemmat osapuolet ovat omissa poteroissaa (ateisti vs. uskova).

Älä puhu paskaa. Kun kritiikki osuu oikeaan paikkaan, siitäkin on keskusteltu. Kyllä ne puutteet on nähty ja myönnetty. Asiattomaan kritiikkiin suhtaudutaan asiattomilla vastakommenteilla. Luonnollisesti.

 

[Rod Weary]

Mielestäni Jalosen kiekkokontrolliin perustuva pelitapa on tuhoontuomittu. Jalosen aikana peli ei ole tyydyttänyt ainakaan minun silmää pätkän vertaa. Kuten täälläkin on jo useasti puitu, Olympialaiset pelasti yksi erittäin nihkeä voitto niinkin suuresta kiekkomaasta kuin Tsekistä. Peli oli sekavaa ja olympialaiset olivat mielestäni yksi huonoimpia turnauksia Suomelta pitkään aikaan. Sama laulu edellisissä ja tämänvuotisissa MM-kisoissa.

Oman pään järjestelmälliset lähdöt ovat ihan kaunis idea, mutta ajatellaampa asiaa näin: Kumpi on tasakentin helpompaa, järjestelmällinen puolustaminen vai hyökkääminen? Jep, puolustaminen on helpompaa. Miksi sitten odottaa oman maalin takana, että kaveri pääsee ryhmittymään puolustukseen parhaalla katsomallaan tavalla? Kuten on jo vuosikaudet nähty ja manattu, etenkin pienien maiden keskialueen sumpusta on vaikea päästä läpi. Nythän pelit myös huonompia kiekkomaita vastaan ovat sujuneet enintään tyydyttävästi. Kun vastassa on joukku joka on nopea, taitava ja taktisesti hyvä, hyökkäysalueelle pääseminen hitaan oman pään lähdön kautta on entistä vaikeampaa.

Tuossa näen ehdottomasti suurimman heikkouden Jalosen pelikirjassa. Jenkki- ja kanukkimainen kiekko ylös miettimättä -taktiikka sopisi Suomen kaltaiselle joukkueelle paljon paremmin, eihän Suomi muutenkaan yleensä ole taidosta tunnettu vaan tahdosta.

Tässä on taas tätä kotisohvavalmmennusta kamalimmillaan. Jalosen pelifilosofiaan kuuluu reagointi tilanteeseen (siis kentällä, ei aina vaihtoaition puolella). Jos ei saada sitä nopeaa vastahyökkäystä, ei anneta kiekkoa suosiolla vastustajalle, vaan tehdään se kontrolloitu hyökkäys. Ihannoimasi pitkä päätyyn ja kaikki perään on sitä, millä Suomi antaa kaikki avaimet vastustajan käteen, koska kukaan ei voita sitä päätykiekkoa. Suomalaiset eivät voita niitä päätykiekkoja, koska täällä ei pelata sillä tyylillä. Lopputuloksena vastustajan nopea vastahyökkäys, keskimäärin. Kun Suomi johtoasemassa pisti niitä ajokoirakiekkoja omalta alueelta, se oli housuunpaskomista. Ei kelpaa siis kontrolli eikä päätykiekot. Hajotkaa.

Ei ne kaikki Suomen hyökkäykset ole hitaita. Tämänkin olisi huomannut, jos olisi avannut silmänsä vaikkapa MM-kisoissa. Jossa muuten joku nihkeä kiekkomaa voitti ylivoimaisen ennakkosuosikin finaalissa. Olipa ennakkosuosikilla lähes Vancouverin miehistö liikkeellä. Aika nihkeetä. Sehän ei ole meriitti hävitä puolivälierissä rankkareilla tulevalle mestarille. Eikä meriitiksi lasketa olympiamitaliakaan, koska te inhoatte valmentajaa.

 

[peruspata]

Aika nihkeetä. Sehän ei ole meriitti hävitä puolivälierissä rankkareilla tulevalle mestarille. Eikä meriitiksi lasketa olympiamitaliakaan, koska te inhoatte valmentajaa.

Tässä tullaan ongelman ytimeen. Myönnän, että Jalonen on saanut täällä jopa ylitsekäyvää kritiikkiä, varsinkin Jukka Jaloselle kenkää! -ketjussa. Silti ihmettelen, miten syvä rakkaus Jaloseen jäi pronssikaudella Hämeenlinnan kannattajille. Kai se nyt on voinut virheitä tehdä uudessa työpaikassaan, vaikka Hämeenlinnassa voittikin melkein kaikki mahdolliset pronssimitalit?

Omalla kohdallani näen asian niin, että poispotkiminen olisi turhaa ja tyhmää, sillä vastaavan tasoista korvaajaa ei ole näkyvissä ainakaan kotimaisissa vaihtoehdoissa. Silti kainosti toivoisin, että virheistä opittaisiin. Leimaudunko näin Vihaamme Jalosta Ry:hyn?

 

[Rod Weary]

Tässä tullaan ongelman ytimeen. Myönnän, että Jalonen on saanut täällä jopa ylitsekäyvää kritiikkiä, varsinkin Jukka Jaloselle kenkää! -ketjussa. Silti ihmettelen, miten syvä rakkaus Jaloseen jäi pronssikaudella Hämeenlinnan kannattajille. Kai se nyt on voinut virheitä tehdä uudessa työpaikassaan, vaikka Hämeenlinnassa voittikin melkein kaikki mahdolliset pronssimitalit?

On tehnyt. Sitä ei ole kai kukaan kiistänyt. Muistan jopa itse kertoneeni muutamasta. Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi. En nyt aloita mitään "ootko koskaan ite valmentanut maajoukkuetta häh?" -kinaa, koska sehän olisi lapsellista. Hiukan terveempää lähestymistapaa vain toivoisin koko asiaan.

 

[PJx]

Kumpi on tasakentin helpompaa, järjestelmällinen puolustaminen vai hyökkääminen? Jep, puolustaminen on helpompaa. Miksi sitten odottaa oman maalin takana, että kaveri pääsee ryhmittymään puolustukseen parhaalla katsomallaan tavalla?

On varmaan käynyt niin, että olet lukenut kehittämiskeskuksen sivuilta Jukka Jalosen artikkelin hyökkäyspelin kehittämisestä. Sen verran suoraan argumentointi on sieltä. Siitä en ole varma oletko lukenut sen loppuun. Toisaalta eipä sillä tainnut olla rautalankamallia näiden muiden lähtöjen perustelemiseksi.

Oli miten oli, ajatus lähtee käsittääkseni siitä, että vastustajan peli on aina suhteessa omaan pelaamiseen. Jos Lähdet aina yhdellä sapluunalla, vastustaja lukee sen ja kaverin askelmerkit ovat "aina" kohdallaan. Kun kaverin on pakko varautua useampaan tapaan lähteä hyökkäykseen, niin silloin näillä nopeilla käännöillä on paremmat mahdollisuudet onnistua.

Kaiken maailman kiekkokontrolli-jargonista huolimatta perimmäinen tavoite on hyökätä huonosti järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Tehdäänkö temppu kääntämällä peli,kulmapelin avulla tai houkuttelemalla/pakottamalla kaveri huonoon asetelmaan, on toinen juttu.

 

[peruspata]

On tehnyt. Sitä ei ole kai kukaan kiistänyt. Muistan jopa itse kertoneeni muutamasta. Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi. En nyt aloita mitään "ootko koskaan ite valmentanut maajoukkuetta häh?" -kinaa, koska sehän olisi lapsellista. Hiukan terveempää lähestymistapaa vain toivoisin koko asiaan.

Ymmärrän hyvin molempia osapuolia, kritisoivia ja siitä ärsyyntyviä. Itseäni ärsyttää eniten se, että Sihvosen johdolla oppositio luulee, että yleensäkin on luotavissa joku absoluuttinen pelitapa, jolla kaatuu niin Tadzikistan kuin Kanadakin. Pelitapa on ok ja tärkeä kaikkine lähtöineen, mutta jos tilannereagointi/muutokset pelisuunnitelmassa ovat pyöreä nolla (kuten väitän esim. MM-kisojen ykkösketjun kohdalla), ollaan hukassa. Maailman huippujääkiekkoilussa ei pärjää pelkällä pelitavalla tai pelkällä apinan raivolla ja tunteella, täytyy olla molempia. Nyt ajaudutaan siihen, että joku hehkuttaa tunnetta ja joku pelitapaa vain siksi, että rasittuvat toistensa äärimmäisyydestä. Kaiken keskellä elää omaa elämäänsä Jääkiekkoliitto, jossa ei nähdä metsää puilta varsinkaan junnujen osalta.

Lisäksi vieläkään en ymmärrä, mihin ykkösketju tarvitsee Antti Miettistä. En usko, että Miettiselle olisi edes ongelma pelata alempana, ja noin muuten kuin ratkaisupelaajana löydän Miettiselle käyttöä maajoukkueessa.

Minä ihmettelen, mihin katosi se Jukka Jalonen, jonka mielestä pelitapa luo raamit, mutta mukaan tarvitaan myös tunne, ja jonka mukaan jokaisen jannun tulisi tietää oma roolinsa ja "juttunsa", yksinkertaisesti oma paikkansa joukkueessa. Tilalle on tullut Jalonen, joka kuluttaa aikaa saivarrellessaan pelitavasta siellä ja täällä, pitkin maailmaa.

Voisin mainita myös nämä mediaoksennukset, "EHT-miehet ovat meidän parhaita pelaajiamme". Jos EHT-miehet ovat joukkueen parhaimmistoa silloin, kun NHL:stä ovat parhaat mukana kisoissa, valmennusjohto voi ottaa peilin käteen.

 

[PJx]

Itse näkisin, että tässä on kysymys suomalaisen pelitavan murroksesta. Loppujen lopuksi suomalaiset pelasivat suhteellisen yhtenäisellä sapluunalla pitkään. Westerlundilla oli siihen sormensa vahvasti pelissä.

Kansainvälistä menestystäkin tuli kunnes rakennelma alkoi rapautua sisältä päin. Liigassa menestyminen vaati konseptin uudistamista. Westerlundin aikaan vanhaa kaavaa pyrittiin uudistamaan tuomalla sentteripeliä keskikaistalle lisää.

Tässä ollaan tultu tilanteeseen, jossa vanha kansallinen pelitapa on kotimaassa korvautumassa toisella/toisilla pelitavalla. Vanhaan pelitapaan nojautumisessa on pari periaatteellista ongelmaa: uusi sukupolvi joutuisi opettelemaan sen ja toisaalta tiedetään, ettei se tuo parasta tulosta edes kotimaan liigassa.

Vancouverissä Jalonen taisi yrittää muuttaa sapluunaa vanhalla joukkueella ja joutui ottamaan askeleita taaksepäin eikä Saksassakaan rivien oikaisu onnistunut.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa valmentajasta riippumatta on päätettävä eriytetäänkö kansallinen kiekko maajoukkuekiekosta ja kuinka paljon. Tästä ei ainakaan tule mitään, että kaverit pelaavat kiekko pelikirjan eri sivuilla.

Vaatii päävalmentajalta melkoista rohkeutta hylätä menestyksen tuottanut resepti, oli tulosta tullut maajoukkueessa tai seurassa. Jommastakummasta on joka tapauksessa päästettävä irti.

Pitäytyminen maajoukkueen pelitapaan tarkoittaa samalla, että pitäytydytään ikärakenteeltaan vanhassa joukkueessa, jossa runkomiehillä on riittävästi maajoukkuekokemusta. Tähän on tietyssä mielessä tultu jalkapallopuolella. Jalkapallopuolella pelaajien saatavuus on tosin hoidettu sopimuksilla, joista kiekkopuolella ei voi haaveillakaan.

 

[Gags]

Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi.

Tässä se suurin ero vissiin meidän välillämme onkin. Minä en usko pelitavan olevan määrävä tekijä maajoukkuevalmennuksessa, enkä siten odotakaan päävalmentajalta mitään mullistavaa pelitapaa. Minä odotan päävalmentajalta joukkueen valmentamista, johon minun ajatusmaailmassani oleellisina asioina kuuluu pelaajavalinnoista lähtien muutakin kuin pelitapa/-kirja, mm. reagointi kokoonpanoihin turnauksen ja ottelun aikana. Nämä ovat ne asiat joissa Jalonen on epäonnistunut ja joista häntä on kritisoitu.

Ihan vaan selvyyden vuoksi totean taas kerran, minä ottaisin Jukka Jalosen kannattamani seuran valmentajaksi koska tahansa, samoin jääkiekkoliiton valmennuspäälliköksi, mutta maajoukkueen päävalmentajana hänen asemaansa kyseenalaistan.

 

[Rod Weary]

Tässä se suurin ero vissiin meidän välillämme onkin. Minä en usko pelitavan olevan määrävä tekijä maajoukkuevalmennuksessa, enkä siten odotakaan päävalmentajalta mitään mullistavaa pelitapaa. Minä odotan päävalmentajalta joukkueen valmentamista, johon minun ajatusmaailmassani oleellisina asioina kuuluu pelaajavalinnoista lähtien muutakin kuin pelitapa/-kirja, mm. reagointi kokoonpanoihin turnauksen ja ottelun aikana. Nämä ovat ne asiat joissa Jalonen on epäonnistunut ja joista häntä on kritisoitu.

Mutta kenellä on kompetenssia sanoa, onko Jalonen onnistunut vai ei? Tällä hetkellä saldo on olympiapronssi erittäin kovatasoisista kisoista + kaksi kertaa tyhjin käsin MM-kisoista. Nyt on vaakakupissa raudanluja usko omaan tekemiseen vs. panikointi ketjuruletin muodossa jokaisen kiekonmenetyksen jälkeen, jos hiukan karrikoidaan. Jos Jalonen olisi lähtenyt panikoimaan Vancouverissa, olisiko sieltä ollut mitään tuliaisia? Jos Jalonen olisi ollut rohkeampi valinnoissa juuri päättyneissä MM-kisoissa, olisiko sieltä tullut mitali? Aika moni täälläkin osaa vastata noihin kysymyksiin ja kommenteista voi suoraan lukea, mitä mieltä hänestä ollaan persoonana. Minusta on aina reilumpaa arvostella tekemisiä kuin tekemättä jättämisiä. Kaikista suurin arvosteluryöppy Jaloselle tulee kuitenkin siitä, mitä arvostelija luulee tapahtuneen tai jääneen tapahtumatta, eli miten Jalonen joukkuetta käsittelee. Ikävintä tässä on se, että Suomi on vuosi vuodelta kauempana maailman terävimmästä kärjestä, mitä tulee pelaajien taitotasoon. Ja sen syy on jossain ihan muualla kuin Jalosessa. Maailmanmestaruuden saavuttanut ikäpolvi raahattiin vielä kerran olympiakisoihin, ja Jalosta arvostellaan siksi, että he eivät enää olleetkaan parikymppisiä nuoria, nälkäisiä ja nopeita käänteissään. Jos ei olisi raahattu, Jalonen olisi ristiinnaulittu jo ennen kisoja. Nyt Jalonen ristiinnaulittiin lähinnä Jussi Jokisen jättämisestä rannalle. Kukaan ei sentään kehdannut enää ristiinnaulita häntä siitä, että Jussi Jokinen valittiin MM-kisoihin.

Nykyään ei enää pysty leirittämään joukkuetta samaan tyyliin kuin vielä joskus muinoin. Siksi se pelitapa on niitä ainoita aseita, millä valmentaja voi lähteä taistelemaan isompia ja taitavampia joukkueita vastaan. Jokainen valmentaja valitsee sellaisen joukkueen, jonka odottaa pystyvän noudatamaan sitä taktiikkaa, joka kisoihin luodaan. Minusta tässä kohtaa prosenttikiekko on fiksumpaa kuin itkeä joka vaihdon jälkeen kaatunutta maitoa. DISCLAIMER: tämä ei ollut itku-kortin vilautus, kyse on vanhasta sanonnasta. Suomennan tuon edellisen: Suomi ei voita nykypäivänä juuri ketään yksilöillä, pakko yrittää tehdä homma joukkueena.

Jotta ei jäisi epäselvyyttä, kertaan vielä oman mielipiteeni Jalosen pahimmasta (oma mielipiteeni) heikkoudesta: sen ketjupermanentin saa rikkoa, jos syömähampaaksi aiottu ketju ei toimi.

 

[dana77]

Ymmärrän hyvin molempia osapuolia, kritisoivia ja siitä ärsyyntyviä. Itseäni ärsyttää eniten se, että Sihvosen johdolla oppositio luulee, että yleensäkin on luotavissa joku absoluuttinen pelitapa, jolla kaatuu niin Tadzikistan kuin Kanadakin.

Käännetään tämä asetelma toisinpäin. Hyvä joukkue siis pelaa aina vastustajan mukaan. Jos vastakkain ovat vaikka vahvan kiekkokontrollin Ruotsi ja kiekosta luopuva Tanska, niin molempien tulisi ottaa siis vastustajan pelitapa huomioon. Ruotsin pitäisi siis pelata Tanskaa vastaan ei-tyyppillistä omaa peliään eli nopeita vastahyökkäyksiä ja Tanskan ilmeisesti ei-tyypillistä omaa peliään eli vahvaa kiekollista peliä. Onko tässä sitten järkeä? Ja tietenkin kun valmentajat pyrkivät olemaan askeleen vastustajaa edellä niin seuraavaksi aletaan varmasti ottamaan huomioon vastustajan huomioonottamiset, joten palataanko silloin sitten alkuperäiseen alkuasetelmaan?

Minä olen sitä mieltä, että Kanadat, Venäjät ja Ruotsit eivät lähde ottamaan vastustajia huomioon, vaan pelaavat omaa peliään ja pakottavat siten vastustajat pelaaman heidän pelitapansa mukaisesti. Pelataan siis heidän peliään. Vastustajien huomioonottaminen on enemmänkin selkeiden altavastaajien hommaa ja sillä koitetaan kääntää asetelma nolla-nollaksi ja sitäkautta edes lähes nopan heitoksi. Se että onko Suomi vajoamassa näiden maiden tasolle on sitten toinen kysymys, mutta toivoisin että ei.

Mikään pelitapa ei ole absoluuttisesti paras, vaan oleellista on osata se oma pelitapansa parhaiten. Sitä ei tue se varsinkaan lyhyessä turnauksessa, jossa muutenkin on aikaa opetteluun vähän, että joka peli pelataan vastustajan mukaan eri tavalla, vaan siten että tuolla pelitavalla pelataan kaikki pelit.

 

[peruspata]

Käännetään tämä asetelma toisinpäin. Hyvä joukkue siis pelaa aina vastustajan mukaan. Jos vastakkain ovat vaikka vahvan kiekkokontrollin Ruotsi ja kiekosta luopuva Tanska, niin molempien tulisi ottaa siis vastustajan pelitapa huomioon. Ruotsin pitäisi siis pelata Tanskaa vastaan ei-tyyppillistä omaa peliään eli nopeita vastahyökkäyksiä ja Tanskan ilmeisesti ei-tyypillistä omaa peliään eli vahvaa kiekollista peliä. Onko tässä sitten järkeä? Ja tietenkin kun valmentajat pyrkivät olemaan askeleen vastustajaa edellä niin seuraavaksi aletaan varmasti ottamaan huomioon vastustajan huomioonottamiset, joten palataanko silloin sitten alkuperäiseen alkuasetelmaan?

Niin, totta kai joka joukkue haluaa löytää sen oman tavan, ja hakea siihen varmuutta. Minä kritisoin sitä, että Sihvoselle yksi tulos, yksi turnaus, yksi ura merkitsee ei-niin-mitään sen rinnalla, jos sisään ajetaan joku pelitapa x. Tänään se on kiekkokontrolli + viivelähdöt, huomenna jotain muuta. Ongelman ydin on siinä, että tärkein asia jääkiekossa vaihtuu useamman kerran kauden aikana.

Väitän edelleen, että jopa suurmaat joutuvat jotain asioita muuttamaan pelistä toiseen, vaikka pelaajamateriaalin suoma etu antaa myös työrauhan jauhaa omaa peruspeliä, maalipaikkoja syntyy väkisin sillä "omalla tyylillä". Lisäksi varmuus viimeistelyssä on toisenlainen verrattuna esim. Suomeen.

Minä olen sitä mieltä, että Kanadat, Venäjät ja Ruotsit eivät lähde ottamaan vastustajia huomioon, vaan pelaavat omaa peliään ja pakottavat siten vastustajat pelaaman heidän pelitapansa mukaisesti. Pelataan siis heidän peliään. Vastustajien huomioonottaminen on enemmänkin selkeiden altavastaajien hommaa ja sillä koitetaan kääntää asetelma nolla-nollaksi ja sitäkautta edes lähes nopan heitoksi. Se että onko Suomi vajoamassa näiden maiden tasolle on sitten toinen kysymys, mutta toivoisin että ei.

On eri asia lähteä pelaamaan vastustajan peliä, kuin ottaa se huomioon omassa pelitavassa. Mielestäni vaan jääkiekossa jää scouttauksen varaan esim. puolustavatko kaikki viisi sielua siniviivaa ja haetaanko ratkaisua sitten yksittäisellä vastahyökkäyksellä tai ylivoimalla. Tai ehkä vastustaja keskittyykin lähinnä ohjauspeliin, pyrkii viemään pelin kulmiin omalla alueella ja jälleen kiekonriistoilla eteenpäin. Tämä nyt toki vain hyökkäyspelin osalta...

Tällä hetkellä Suomi-kiekko ei välttämättä ole nousukiidossa, mikä on valitettavaa. Mainittujen Kanadan, Venäjän, Ruotsin (itse lisäisin Tshekin ja jopa USA:n, kaukana ei karsinnat olleet Suomelta) kohdalla on huomioitava hienoinen materiaaliero. USA:n kanssa kuitenkin olympialaiset kertoivat totuutta enemmän kuin nämä kisat. Venäjän materiaalilla tappio tuli vasta finaalissa, muut taisivat hävitä jo matkalla. Valitettavasti Suomi ehkä enemmän lähestyy keskikastin maita kuin kärkimaita.

Mikään pelitapa ei ole absoluuttisesti paras, vaan oleellista on osata se oma pelitapansa parhaiten. Sitä ei tue se varsinkaan lyhyessä turnauksessa, jossa muutenkin on aikaa opetteluun vähän, että joka peli pelataan vastustajan mukaan eri tavalla, vaan siten että tuolla pelitavalla pelataan kaikki pelit.

Joukossa vaan on niin järkyttäviä sumppuja ja mailaviidakkoja, että ne joutuu ottamaan huomioon. Lisäksi jokainen pienemmistä maista pystyy yksilölliseen määrään suunnanmuutoksia ja vastahyökkäyksiä. Jos pelitapa on todella tarkkaan yksilöity, äärimmäisen koneellinen asia, on vaikeampi huomioida vastustaja ilman, että muuttuvia asioita on paljon. Jos se taas on ikäänkuin kehykset taulussa, joka on taustalla ohjaamassa toimintaa ilman, että kasari-flow'ta joutuu sen kummemmin pohtimaan, voi muutos olla helpompaa.

---

dana77:lle ja kaille lopuksi:

En ehkä osaa paremmin pukea sanoiksi, mitä tarkoitan, tuskin olemme mielipiteinemme aivan ääripäissä. Voi käydä perinteinen aidat vs. seipäät -ilmiö... No hard feelings. Karrikoitu esimerkkini Tadzikistan vs. Kanada vei varmaan myös ajatuksia väärään suuntaan. Koko pelitapaa ei voi uusia pelistä toiseen, mutta pakko vastustaja on huomioda.

Mitä tulee SM-liigan toimimiseen maajoukkueen pelitavan kehtona, näkisin ongelmana, jos liigan olisi voimakkaasti suotavaa kollektiivisesti tehdä jotain vain yhdellä tietyllä tavalla. Sihvonen kritisoi, että vain muutama joukkue ajaa sisään samaa tapaa kuin Jalonen. Jokainen valmentaja liigassa on vastuussa seurajohdolleen, ei liitolle tai Jaloselle, eikä nyt ainakaan Sihvoselle. Tuloksen taakse täytyy nähdä, mutta sinne ei voi uppoutua niin, että koko liiga ottaa yhteiseksi päätavoitteekseen maajoukkueen pyörittämisen, läpsyttelee siinä vain sivussa 60 peliä per joukkue + playoffit/karsinnat. Se voisi olla kaunista ja rakkaudellista, mutta se ei ole realistista. Liigan juttu on liiga, ja valitettavasti on niin, että maajoukkueen päävalmentaja joutuu etsimään pelaajat pelitapaansa Suomesta katsottuna kolmelta eri ilmansuunnalta, idästä, lännestä ja etelästä.

 

[Jabbbe]

Jos joku väittää Jalosen kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan ajaneen lippulaivamme peliä eteenpäin, hän valehtelee. Sinälläänhän tällaisessa pelitavassa ei ole mitään vikaa. Maalaisjärjelläkin ajatellen kiekollisesti taitavimpien joukkueiden lähtökohdat pitäisi olla ns. riistolätkää pelaavia joukkueita paremmat. Miksi siis Jalosen aikakauden Suomi ei ole pelillisesti onnistunut? Olympialaisissa puhuttiin paljon pelaajien kyvyttömyydestä/haluttomuudesta toteuttaa Jalosen pelikirjaa. Todelliset ongelmat piilevät kuitenkin vielä syvemmällä.

Suomen maajoukkueen menestys on aina perustunut pitkälti laadukkaseen karvaamiseen, taklaamiseen, riistoihin jne. Asioihin, jotka perustuvat joukkueen eteen pelaamiseen ja armottomaan työntekoon, jossa sydän ja tunne ovat 100 prosenttisesti pelin sielu. Nyt kun olemme Jalosen aikana siirtyneet kohti kiekkokontrolliin pyrkivää pelisysteemiä, on hyvin monella pelaajalla ollut suuria sopeutumisongelmia pelitapaan, koska aiemmin on lähes poikkeuksetta pelattu "altavastaajalätkää". Kuten tämän kevään MM-kisojen katastrofaalisen Tanska-pelin jälkeen sanottiin: "Tanska voitti Suomen juuri niillä avuilla, millä Suomi yleensa pelaa isompiaan vastaan".

Tästä päästäänkin ongelman ytimeen. Suomalaiset jääkiekkoilijat, jo juniorivuosistaan lähtien opetetaan pelaamaan riistokiekkoa, mikä on perimmäisin syy tämän hetken maajoukkuepelaajiemme sopeutumattomuuteen Jalosen pelitavan kanssa. Ongelman ydin on mielestäni siinä, että Jalonen yrittää väkisin kääntää lippulaivamme pelitapaa, vaikka useiden pelaajien selkäytimessä jylläävät erilaiset pelikäsitykset. Lisäksi täytyy muistaa, ettei 5 miljoonan ihmisen kansasta löydy niin taitavia yksilöitä, kuten vaikkapa Venäjältä tai Kanadalta, jotka ovat siis automaattisesti kykeneviä vahvaan kiekkokontrolliin, ilman että sitä erikseen tarvitsee opettaa. Armoton totuus tässä asiassa on se, että paskasta ei saa timanttia vaikka kuinka jauhaisi.

Periaatteessa olisi mahdollista, että jos junioripelaajiemme kehittäminen fokusoitaisiin yksilötaitojen, ja sitä myötä laadukkaan kiekkokontrollin opettamiseen, olisi myös maajoukkueellamme tulevaisuudessa loistavat eväät pelata "Jaloskiekkoa". Valitettavasti olen sen verran pessimisti (tai realisti), etten usko suomalaisten siltikään taito-ominaisuuksiltaan koskaan pärjäävän kokonaisen joukkueen voimin esim. itänaapurillemme. Eiköhän sieltä jatkossakin jokunen Selänne tai Koivu nouse esille, mutta se ei vain riitä, kun pahimmilla vastustajilla on laittaa heitä kymmenkertainen määrä rosteriin. Tuskinpa siis Suomi koskaan kykenee Jalosen metodeilla mitenkään kummoisesti menestymään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maajoukkueemme tulisi palata takaisin Aravirran, Summasen ja Westerlundin aikakauteen.

 

[Rod Weary]

Tästä päästäänkin ongelman ytimeen. Suomalaiset jääkiekkoilijat, jo juniorivuosistaan lähtien opetetaan pelaamaan riistokiekkoa, mikä on perimmäisin syy tämän hetken maajoukkuepelaajiemme sopeutumattomuuteen Jalosen pelitavan kanssa. Ongelman ydin on mielestäni siinä, että Jalonen yrittää väkisin kääntää lippulaivamme pelitapaa, vaikka useiden pelaajien selkäytimessä jylläävät erilaiset pelikäsitykset. Lisäksi täytyy muistaa, ettei 5 miljoonan ihmisen kansasta löydy niin taitavia yksilöitä, kuten vaikkapa Venäjältä tai Kanadalta, jotka ovat siis automaattisesti kykeneviä vahvaan kiekkokontrolliin, ilman että sitä erikseen tarvitsee opettaa. Armoton totuus tässä asiassa on se, että paskasta ei saa timanttia vaikka kuinka jauhaisi.

Tuossa on ansiokkaasta pohdinnasta huolimatta vain puolet totuudesta. Aika monelta on jäänyt huomaamatta, että Suomi pelaa kaikista puutteistaan huolimatta aika pirun tiivistä ja hyvää puolustuspeliä. Kaikki vain tuijottavat sitä faktaa, että kiekkokontrolliin perustuva hyökkäyspeli on kiistatta hiukan yskinyt. Lopputuloksena tästä on nähty jo kyllästymiseen asti näennäisen päämäärätöntä puurtamista, höystettynä onnettomalla viimeistelyllä. Suomi ei saa ns. mistään sisään, mutta ei saa kyllä naapurikaan. Oleellista kuitenkin Jalosen filosofiassa on se, että niitä maalipaikkoja luodaan. Ja mielestäni niitä on luotukin. Tietysti mukaan mahtuu pari heikompaa peliä tässäkin suhteessa, mutta keskimäärin niitä paikkoja on ollut riittävästi voittomaalien tekemiseen. Se, miksei niistä paikoista tuon enempää maaleja ole tullut, ei voi olla pelkästään Antti Miettisen syy.

 

[choose_life]

Oleellista kuitenkin Jalosen filosofiassa on se, että niitä maalipaikkoja luodaan. Ja mielestäni niitä on luotukin. Tietysti mukaan mahtuu pari heikompaa peliä tässäkin suhteessa, mutta keskimäärin niitä paikkoja on ollut riittävästi voittomaalien tekemiseen. Se, miksei niistä paikoista tuon enempää maaleja ole tullut, ei voi olla pelkästään Antti Miettisen syy.

Ei, kuten ei sekään, että häntä ja erinäisiä muita jätkiä peluutettiin alusta loppuun väkisin rooleissa ja koostumuksissa, jotka eivät toimi. Vielä vähemmän Miettisen piikkiin menee muu reagoimattomuus eli lyö teoriapäätä käytännön seinään mm. Tanskanmaalla -efekti, haikailu kolmen kuukauden tai vuoden valmistaumisen perään, itsetunnoton nillittäminen pelin ulkopuolisista asioista kesken turnauksen ja muut pikkuseikat, jotka on kerrattu sen sata kertaa.
Jalosen niin ikään luetelluista hyvistä puolista lienemme yhä yhtä mieltä - mutta usko siihen, että ne löytyvät vielä täyspainoisesti maajoukkueessakin, saattaa olla toisaalla hieman vahvempi kuin toisaalla. Mutta toivotaan, toivotaan.
P.S. Ymmärrän kyllä mitä hommalla ajetaan takaa, mutta silti: niin kauan kuin turnauksissa operoivan joukkueen pelin jälkeen lasketaan maalipaikkoja suuremmalla innolla kuin tehtyjä maaleja, jokin hyvin yksinkertainen on perustavasti vinksallaan.

 

[El Lude]

Älä puhu paskaa.

Juu en sitten puhu/kirjoita sitä paskaa. Anteeksi, että ilmaisin oman rajoittuneen mielipiteeni. Ei tule enää toistumaan tässä ketjussa. Vältänkö nyt tällä viestillä pelikiellon (olihan lainaus nyt kohdillaan)?

Kiitos ja anteeksi.

 

[Jabbbe]

Aika monelta on jäänyt huomaamatta, että Suomi pelaa kaikista puutteistaan huolimatta aika pirun tiivistä ja hyvää puolustuspeliä. Kaikki vain tuijottavat sitä faktaa, että kiekkokontrolliin perustuva hyökkäyspeli on kiistatta hiukan yskinyt. Lopputuloksena tästä on nähty jo kyllästymiseen asti näennäisen päämäärätöntä puurtamista, höystettynä onnettomalla viimeistelyllä. Suomi ei saa ns. mistään sisään, mutta ei saa kyllä naapurikaan.

Puolustuspelaamisesta voi olla montaa mieltä. Kommenttisi on totta siinä mielessä, että paketti pysyy hyvin tiiviinä ja viisikkopuolustuksessa olemme varmasti aivan kansainvälisellä huipputasolla. Puolustuksessakin on kuitenkin omat ongelmansa, kuten näimme Saksan kisoissa. Venäjää vastaan puolustajiemme pienikokoisuus korostui. Torjuntavastuussa ollut Vehanen päästi ottelussa viisi maalia, ja pelasi siitä huolimatta yleisen mielipiteen mukaan hyvin. Voidaan siis kysyä, missä piilevät puolustuspelaamisemme ongelmat. Hyvin liikkuva ja kiekkokontrolliin pyrkivä viisikkopeli oli hankala toteuttaa, koska jouduimme jatkuvasti pyörimään omalla alueella venäläisten kuskatessa kiekkoa ajoittain miten halusivat. Tämä oli siis ongelmana lähinnä suuria maita vastaan, ja kenties näin tulee olemaan myös tulevissa kisoissa.

Pointtini aiemmassa kommentissani oli lähinnä se, että Jalosen astuttua päävalmentajan saappaisiin hyökkäyspelimme on muuttunut merkittävästi (mielestäni huonompaan suuntaan). Puolustus on myös jossain määrin muuttunut, mutta sillä ei ole ollut niin suurta merkitystä tuloksen kannalta. Myös aiempien päävalmentajien aikana viisikkopuolustaminen on ollut hyvällä tasolla. Mikäli maajoukkue siirtyisi jälleen pelaamaan ns. altavastaajan peliä, en epäile yhtään etteikö puolustuksemme laatu pysyisi vähintään nykyisellä tasolla.

 

[Jabbbe]

Nostipa ihon kananlihalle maikkarin uusin Leijonsydän-blogi... Käykäähän lukemassa.

http://blogit.mtv3.fi/leijonasydan/

Jalosen suusta:

MM-turnaus päättyi pettymykseen, mutta kauden kaksi muuta kilpailua sujuivat hienosti. Euro Hockey Tour voitettiin, ja sen kruununa nousimme ykköseksi Moskovan turnauksessa toista kertaa reiluun neljäänkymmeneen vuoteen. Kiitettävän voi antaa, kun muistaa, että EHT:llä taakse jääneet joukkueet miehittivät mitalisijat Saksassa. Erot eivät ole isot.

Kuinka puusilmä voikaan rakastetun maajoukkueemme päävalmentaja olla? Sokeankin luulisi tajuavan, ettei EHTn voittoa voi missään määriin vertailla MM-kisojen tulokseen. Mutta mitä meidän päävalmentajamme taas ajatteleekaan... Joskus mietin, miten ihmeessä tuollainen mies voi roikkua maajoukkueen peräsimessä, kun ei näytä ymmärtävän lainkaan kansainvälisen jääkiekon voimasuhteita. Jalosen EHT-jumalointi ampuu yli ja pahasti.

 

[dana77]

Kuinka pihalla voi lainauksen kanssa olla, kun jättää ne Olympialaiset tuosta tarkoituksella pois. Ei tuossa ole vertailtu tai asetettu järjestykseen turnauksia, ne ovat vain listattu kaikki. Tuossa kiitettävässä puhutaan vain EHT:llä onnistumisesta. Olympialaisista arvosana oli sitten hyvä ja MM-kisoista siis heikko.

Tämä Jalosen kritiikki on nyt viime viesteissä kohdistunut kahteen asiaan, Antti Miettisen huonouteen ja puolustajien pienikokoisuuteen. Kumpikin on tosiasioita, mutta onko ne Jalosen vikoja? Jalonen olisi taatusti ottanut toistakymmentä parempaa pelaajaa kisoihin mikäli kaikki olisivat olleet terveitä ja saatavissa. Loukkaantumisille Jalonen ei kauheasti voinut eli ainoastaan Olli Jokista olisi pitänyt arvostaa enemmän. Toki jonkun -5 Pihlströmin katsominen ykkösessä olisi ollut viihdyttävämpää, mutta älyllisesti on epärehellisyyttä väittää että tulos olisi ollut parempi, todennäköisesti päinvastoin. Miettisen kanssa ei sentään mennyt omiin tuota määrää.

Jotta tälle kritiikille saadaan hieman lihaa luiden ympärille, niin kaipaisin hieman nimiä jotka olisi pitänyt ottaa tilalle tai ketkä alempien ketjujen pelaajat olivat niin kuumia, että he olisivat paikan ehdottomasti ansainneet. Korpikoski väläytti jossain tai joissain pelissä ja sen takia kisoissa syntyikin komeat tehot 0+0.

Nokelaisen olisin itse ottanut Santalan tilalle, mutta ei ne maalinteko-ongelmat olisivat ihan kokonaan korjaantuneet, sillä että oltaisiin yksi 8 vuotisella urallaan 47 maalia tehnyt pelaaja otettu mukaan.

SM-liigan maalikuninkaista Aaltonen oli mukana ja lopputulos nähtiin. Hentunen olisi varmasti joukkueeseen mahtunut, mutta kun oli sovittu, että tehdään nuorennusleikkaus, niin oli jätetty kotiin. Enlund jätettiin kotiin ja Lehterän esityksistä voi päätellä, ettei Suomi tähän kaatunut. Missä siis pelaavat ne lukuisat laatupelaajat, joita Jalonen ei vain viitsinyt ottaa mukaan?

 

[Fordél]

Itse olen pakiston osalta kritisoinut lähinnä vain sitä, että miksi piti jääräpäisesti illasta toiseen peluuttaa yhdessä Vatasta ja Niskalaa, jotka eivät millään tavalla tue toisiaan. Ylivoimalla tämä pari on ok, mutta tasakentällisin ja varsinkin alivoimalla kaikkea muuta. Jo ennen turnauksen alkua ihmeteltiin tätä paria ja turnaus osoitti kritiikin osuneen oikeaan. Silti Jalonen oli jääräpää ja ei luopunut tästä päähän pinttymistään. Mitään järjellistä selitystä en tällekään keksi.

 

[Jabbbe]

Kuinka pihalla voi lainauksen kanssa olla, kun jättää ne Olympialaiset tuosta tarkoituksella pois. Ei tuossa ole vertailtu tai asetettu järjestykseen turnauksia, ne ovat vain listattu kaikki. Tuossa kiitettävässä puhutaan vain EHT:llä onnistumisesta. Olympialaisista arvosana oli sitten hyvä ja MM-kisoista siis heikko.

Turnauksia itsessään ei ole vertailtu, enkä niin väittänytkään, mutta Jalosen mielestä maajoukkue on hyvissä kantimissa, koska "EHT:llä taakse jääneet joukkueet miehittivät mitalisijat Saksassa." Tämä on se kohta, jossa mielestäni mennään metsään ja pahasti. Erot eivät Jalosen mielestä ole isoja, vaikka kuinka olisimme pelillisesti olleet MM-kisoissa Venäjää tai Tsekkiä perässä, koska EHTlla pystymme voittamaan nämä kyseiset maat. Eli hänen mukaansa EHTlla menestyminen tarkoittaa automaattisesti kykyä haastaa muut EHT-maat myös MM-kisoissa. Henkilökohtaisesti en voisi olla asiasta enempää eri mieltä. MM-turnauksen ratkaisupelaajista kun vain murto-osa yleensä pelaa EHTlla, joten EHT-menestys ei luo minkäänlaista pohjaa MM-kisoissa menetymiselle. EHT-jellonat ja MM-jellonat kun ovat lähes joka vuosi kaksi täysin erilaista joukkuetta.

 

[dana77]

Kiitettävän arvosanan voi EHT-turnauksesta antaa koska siellä voitettiin Tsekki, Ruotsi ja Venäjä eli kaikki kolme MM-kisojen parasta maata. Venäjä sai MM-kisoihin kovia vahvistuksia NHL:stä, mutta Tsekin ja Ruotsin kokoonpanot olivat EHT-höntsässä suht. samat kuin MM-kisoissa jossa ne voitettiin omilla euromiehillämme. Suomella oli tänä vuonna MM-kisoissa pelaavassa kokoonpanossa 4 NHL-miestä, Tsekillä 3 ja Ruotsilla 5, joten en ymmärrä, mikä valtava ero noissa kokoonpanoissa oli EHT:hen verrattuna. Se että aina näin ei ole on ihan toinen juttu.

 

[Jabbbe]

Suomella oli tänä vuonna MM-kisoissa pelaavassa kokoonpanossa 4 NHL-miestä, Tsekillä 3 ja Ruotsilla 5, joten en ymmärrä, mikä valtava ero noissa kokoonpanoissa oli EHT:hen verrattuna. Se että aina näin ei ole on ihan toinen juttu.

Suomen EHT-joukkue:

30 GK SÄTERI Harri 29.12.1989 184 86 Tappara
35 GK TARKKI Iiro 01.07.1985 188 92 Blues

3 RD NUMMELIN Petteri 25.11.1972 177 85 Lugano
5 RD KUKKONEN Lasse 18.09.1981 183 85 Omsk
6 RD JAAKOLA Topi 15.11.1983 186 87 Södertälje
11 RD HIETANEN Juuso 14.06.1985 177 80 Brynäs
19 LD KUUKKA Mikko 03.11.1985 190 90 Ilves
21 LD NISKALA Janne 22.09.1981 183 90 Frölunda
44 RD VATANEN Sami 03.06.1991 177 75 JYP
48 LD PUISTOLA Pasi 16.09.1978 182 85 HV 71

15 CE HYTÖNEN Juha-Pekka 22.05.1981 178 84 JYP
20 RW MIETTINEN Antti 03.07.1980 182 84 Minnesota
22 CE SANTALA Tommi 27.06.1979 190 90 Kloten
23 CE HAHL Riku 01.11.1980 185 87 Frölunda
24 LW KAPANEN Sami 14.06.1973 178 82 KalPa
28 CE LEHTERÄ Jori 23.12.1987 188 91 Tappara
33 LW HARTIKAINEN Teemu 03.05.1990 186 91 KalPa
36 LW JOKINEN Jussi 01.04.1983 183 87 Carolina
37 CE KONTIOLA Petri 04.10.1984 182 92 Magnitogorsk
38 RW LOUHIVAARA Ossi 31.08.1983 187 91 JYP
40 LW PIHLSTRÖM Antti 22.10.1984 180 82 JYP
41 LW AALTONEN Juhamatti 04.06.1985 184 89 Pelicans
47 CE GRANLUND Mikael 26.02.1992 178 80 HIFK
71 RW KOMAROV Leo 23.01.1987 180 90 Dynamo Moscow


Suomen MM-joukkue:

30 GK TARKKI Iiro 01.07.1985 Rauma 188 92 FIN L Blues Espoo
31 GK VEHANEN Petri 09.10.1977 Rauma 186 82 FIN L Ak Bars Kazan, RUS
35 GK RINNE Pekka 03.11.1982 Kempele 194 87 FIN L Nashville Predators

3 RD NUMMELIN Petteri A 25.11.1972 Turku 177 85 FIN L HC Lugano, SUI
5 RD KUKKONEN Lasse A 18.09.1981 Oulu 183 85 FIN L Avangard Omsk, RUS
6 RD JAAKOLA Topi 15.11.1983 Oulu 186 87 FIN L Södertälje SK, SWE
7 RD MÄENPÄÄ Mikko 19.04.1983 Tampere 178 79 FIN L HPK Hämeenlinna
11 RD HIETANEN Juuso 14.06.1985 Hämeenlinna 177 80 FIN R Brynäs IF, SWE
21 LD NISKALA Janne 22.09.1981 Västerås, SWE 183 90 FIN L Frölunda HC, SWE
41 LD PUISTOLA Pasi 16.09.1978 Tampere 182 85 FIN L HV 71 Jönköping, SWE
44 RD VATANEN Sami 03.06.1991 Jyväskylä 177 75 FIN R JYP Jyväskylä

15 CE HYTÖNEN Juha-Pekka 22.05.1981 Jyväskylä 178 84 FIN L JYP Jyväskylä
20 RW MIETTINEN Antti 03.07.1980 Hämeenlinna 182 84 FIN L Minnesota Wild
22 CE SANTALA Tommi 27.06.1979 Helsinki 190 90 FIN R Kloten Flyers SUI
23 CE HAHL Riku 01.11.1980 Hämeenlinna 185 87 FIN L Frölunda HC Götenborg, SWE
24 LW KAPANEN Sami C 14.06.1973 Vantaa 178 82 FIN L KalPa Kuopio
26 CE IMMONEN Jarkko 19.04.1982 Rantasalmi 183 85 FIN R Ak Bars Kazan, RUS
27 CE KONTIOLA Petri 04.10.1984 Tampere 182 92 FIN R Metallurg Magnitogorsk, RUS
29 LW KORPIKOSKI Lauri 28.07.1986 Turku 185 88 FIN R Phoenix Coyotes
36 LW JOKINEN Jussi 01.04.1983 Kalajoki 183 87 FIN L Carolina Hurricanes
40 LW PIHLSTRÖM Antti 22.10.1984 Vantaa 180 82 FIN L JYP Jyväskylä
45 LW OSALA Oskar 26.12.1987 Vaasa 193 100 FIN L Albany River Rats
50 LW AALTONEN Juhamatti 04.06.1985 Ii 184 89 FIN R Pelicans Lahti
52 CE LEHTERÄ Jori 23.12.1987 Helsinki 188 91 FIN L Tappara Tampere
71 RW KOMAROV Leo 23.01.1987 Narva, EST 180 90 FIN L Dynamo Moscow, RUS

Viimeisen EHT-turnauksen jälkeen joukkue siis täydentyi Osalalla, Immosella, Koripkoskella, Vehasella ja Rinteellä. Mutta kuka tietää miten Suomelle olisi käynyt ilman heitä, jos esimerkiksi ykkössentteriksi olisi väkisin lähdetty istuttamaan Lehterää? Noh, jossittelu sinällään on turhaa, ja on totta, että tänä vuonna joukkueissa ei suuren suuria eroja ollut, mihin suurimpina syinä vaikuttivat olympiavuosi ja pelaajien haluttomuus lähteä maajoukkkueen edustustehtäviin. Kuten kuitenkin jo aiemmin sanoin, lähestulkoon aina muulloin paitsi olympiavuonna tilanne on ollut täysin erilainen. Tästä johtuen on mielestäni jopa suomalaista jääkiekkoyleisöä aliarvioivaa lohduttautua kehumaan EHT-menestystä, kun MM-kisat olivat hiuskarvan päässä katastrofista. EHT-voitto, vaikka sinällään toki onkin hieno asia, ei hilaa maajoukkuettamme tuumaakaan ylös sieltä paskakasasta, johon se on viimeisen kahden kauden aikana vajonnut.

Ainoa positiivinen tulos Jalosen aikana on ollut olympiapronssi (joka oli kaikkea muuta kuin pelillinen ansio), mutta totuus on vain tällä hetkellä niin raaka, etteivät kaikki Suomi-lasien omistajat tunnu sitä tajuavan. Kuvitellaampa tilanne, jossa Suomi olisi hävinnyt MM-alkusarjan viimeisen ottelun USAlle. Sen jälkeen oltaisiinkin surffailtu karsintasarjassa! Näinköhän Jalosella olisi edelleen ollut pokkaa koko kansan edessä kehua EHT-mestaruutta. Kyllä jotain perustavanlaatuista hänen arvomaailmassaan on pielessä, kun hän ei kykene, tai ei halua nähdä pintaa syvemmälle. Mukavallehan se EHT-kulta varmasti Jukan mielestä maistuu, kun ne oikeat mestaruudet on tähän saakka kierretty kaukaa ja huolella. Totuus on se, ettei 2-3 vuoden päästä ketään jaksa kiinnostaa EHT-menestys, jos maksimisuoritus MM-kisoissa on puolivälieräpaikka ja joudumme jo alkusarjasta lähtien taistelemaan putoamista vastaan. Näin siis toivottavasti vain pahimmissa kauhuskenaarioissa...

Summa summarum, nämä MM-kisat osoittivat mielestäni erinomaisesti sen, ettei EHT-höntsän menestyjällä ole mitään takeita onnistua MM-kisoissa. EHTlla voitimme hyvällä pelillä Tsekin, jonka rosteri ei myöskään juuri MM-kisoihin kasvanut korkoa. Vai onko mahdollista, että yhden Jagrin tulo muuttaa ja kääntää tilanteen pelillisesti täysin päälaelleen? Puhumattakaan, kun vastaan asettui Venäjän kivikova arsenaali, ei meidän EHT-mikkihiirillä ollut mitään jakoa, mitä nyt Venäläisillä oli pieniä käynnistymisvaikeuksia kyseisessä ottelussa. Tämä kuitenkin todisti mielestäni sen, että kun kaukaloon lyödään paras saatavilla oleva suomalainen EHT-nippu vastaan NHL:n supertähdet, on itsestäänselvää kuka vie ja ketä. Toivoisin tämän käyneen viimeistään nyt ilmi myös Jaloselle, jonka pahin virhe tässä kohtaa olisi mennä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Kulta-Tsekin Eurooppa-joukkueesta, joka onkin ihan erilainen tarina, kuin meidän maajoukkueemme pelitapoineen, potentiaalineen, taustoineen jne. Siinä ryhmässä piili alusta saakka iso mahdollisuus, ja kun joukkuepeli lähti sujumaan, saatiin jopa äiti-Venäjä vaikenemaan. Tsekeillä oli joukkueessan huomattavasti enemmän kokoa, fyysisyyttä, yksilötaitoa ja vauhtia. Kun viisikko saatiin kasaan ja perinteinen slaavilainen suunnanmuutospeli toimimaan, lopputulos olis nähdynlainen. Heidän joukkueensa kykeni oikein sumputtamalla pistämään tukkoon maailman nimekkäimmän hyökkäyskaluston kuviot. Sieltä joukkueesta löytyi Marekia, Jagria, Klepisiä, Rachunekia jne, loistavia KHLssä pelaavia miehiä, jotka halutessaan voisivat tienata rahansa myös lätäkön toisella puolella. Mutta kuka olikaan meidän paras "Eurooppa-pelaajamme"? Joku voisi veikata Immosen Jakkea, mutta eiköhän kyseisen mies perussuomalaiseen tapaan tolppien välissä seissyt...

 

[dana77]

on totta, että tänä vuonna joukkueissa ei suuren suuria eroja ollut, mihin suurimpina syinä vaikuttivat olympiavuosi ja pelaajien haluttomuus lähteä maajoukkkueen edustustehtäviin. Kuten kuitenkin jo aiemmin sanoin, lähestulkoon aina muulloin paitsi olympiavuonna tilanne on ollut täysin erilainen. Tästä johtuen on mielestäni jopa suomalaista jääkiekkoyleisöä aliarvioivaa lohduttautua kehumaan EHT-menestystä, kun MM-kisat olivat hiuskarvan päässä katastrofista. EHT-voitto, vaikka sinällään toki onkin hieno asia, ei hilaa maajoukkuettamme tuumaakaan ylös sieltä paskakasasta, johon se on viimeisen kahden kauden aikana vajonnut.

Minun mielestäni Jalonen ei lohduttaunut EHT-menestyksellä, tai tehnyt useampivuotisia päätelmiä EHT-joukkueen menestymismahdollisuuksista NHL-pelaajien tähdittämissä MM-kisoissa vaan nuo ovat omaa vahvaa tulkintaasi.

Väitteessäsi ettei Jalonen olisi huolestunut Suomalaisen jääkiekon tulevaisuudesta tai taitavien pelaajien ja maalintekijöiden määrästä on täysin perusteeton. Hän asiasta monta kertaa puhunut, joten ei tarvitse kuin silmät ja korvat avata.

Jos nyt ei olisi ollut Olympiavuosi, niin ihan samalla tavalla Suomikin olisi saanut NHL:stä kovempia jätkiä käyttöönsä. Niinpä on ihan turhaa jossitella sillä, että vain muut olivat saaneet kovemmat pelaajat. Tai tietenkin jos Bettmanin toiveet toteutuvat, niin sitten tulevaisuudessa, eivät mitkään muutkaan maat tule NHL-pelaajia saamaan, jonka jälkeen mennään pelkästään EHT-miehillä.

Siinä missä MM-kisat olivat hiuskarvan päässä katastrofista, niin vielä ohuemman hiuskarvan päässä ne olivat mitalipeleistä (jota meillä pidetään menestyksenä). Nämä ovat juuri niitä painotuksia, joissa nähdään kirjoittajien asenteet. Niinkuin joku viisas mies joskus sanoi, se oli pienestä kiinni ettei Shedden voittanut Suomessa kolmea kultamitalia.

En nyt jaksa pidemmin lainata, mutta tuollainen yhteen suuntaan jossittelu ("mitä jos Usalle oltaisiin hävitty") ja omien voittojen lyttääminen ("olympiapronssi oli kaikkea muuta kuin pelillinen ansio") on täysin tarkoitushakuista. Siihen Olympiapronssin voittamiseen tarvittiin Tsekkien ja Slovakien voittamista ja minä lasken nuo voitot pelillisiksi ansioiksi. Ja yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että jos 2004 World Cupissa olisi hävitty USA:lle, niin kuka kehtaisi pitää Summasta hyvänä valmentajana. Hän olisi silloin vain valmentaja, joka valmensi Suomen MM-kisoissa kuudenneksi. Silloin voitettiin 2-1, vaikka välillä pahalta näytti ja nyt voitettiin 3-2.

Ihan kaikista turnauksista voidaan keksiä vastaavia vähättelyjä. Vuoden 1991 Canada Cupin kolmossija esim vasta väärin tulikin. Silloin Suomi voitti kaksi (jotka olivat vielä alkusarjan pelejä), pelasi yhden tasan yhden ja hävisi kolme ja silti tuota pidettiin silloin kaikkien aikojen kovimpana Suomalaisena jääkiekkosaavutuksena. Entä jos Tsekkoslovakiaa ei oltaisikaan voitettu 1-0?

Entä jos Torinossa Suomi ei olisikaan voittanut jenkkejä puolivälierissä 4-3?

Nyt voitettiin ja History will be made.

 

[Jabbbe]

En ole missään kohtaa väittänyt Jalosen olevan piittamaton tulevaisuuden suhteen. Siltä osin täällä on silmät ja korvat auki, eikä Jalonen tietysti maajoukkueen päävalmentajan pallilta, yksittäisenä ihmisenä pysty vaikuttamaan siihen miten niitä junioreja opastetaan lyömään laattaa häkkiin, eikä se hänen vastuulleen kuulukaan. En myöskään väittänyt Jalosen tehneen useampivuotisia tulkintoja EHTsta, vaan leikittelin ajatuksella mihin laskusuhdanteeseen ajautunut maajoukkueemme voi päätyä seuraavien kausien aikana nykymenon jatkuessa. Tämä on se asia, johon Jalosen täytyy vaikuttaa.

Ihan kaikista turnauksista voidaan keksiä vastaavia vähättelyjä. Vuoden 1991 Canada Cupin kolmossija esim vasta väärin tulikin. Silloin Suomi voitti kaksi (jotka olivat vielä alkusarjan pelejä), pelasi yhden tasan yhden ja hävisi kolme ja silti tuota pidettiin silloin kaikkien aikojen kovimpana Suomalaisena jääkiekkosaavutuksena. Entä jos Tsekkoslovakiaa ei oltaisikaan voitettu 1-0?

Kenties sait käsityksen, että haluan vähätellä kaikkea mitä eteen tulee, mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa. Ensinnäkin, kaikki kunnia Vancouverin pronssi mitalille, se oli hieno saavutus ja tulee säilymään hienona muistona suomalaisessa jääkiekkohistoriassa. Mutta meidän jokaisen, sinunkin Dana77 tulee nähdä tuloksen taakse. Slovakia -ja Tsekki-voitot olivat hienoja suorituksia, mutta joukkueen pelillinen ilme turnauksessa ei ollut osaamisen edellyttämällä tasolla kuin ajoittain, mikä hyvin tiivistyi Slovakia-pelin vuoristoratana. Eikä siinä mitään, että yksi turnaus ei ihan nappiin mennyt (pelillisesti), mutta nyt näitä on tullut jo kolme perätysten. Olen sitä mieltä, että mitaleille päästääkseen Suomen täytyy, ja on aina täytynyt pelata potentiaalin edellyttämällä huipputasolla. Tässä on onnistuttu hyvi niin Aravirran, Summasen, Westerlundin, kuin jopa Sheddenin aikana, mutta mielestäni ei vielä kertaakaan Jalosen kanssa. Ajoittain on nähty hyviä väläytyksiä, kuten Olympia-pronssi ottelun 3. erä ja MM-kisojen Venäjä-pelin 1. erä. Mutta armoton fakta on, ettei materiaalimme ole maailman terävintä kärkeä, ja siksi tällaiset väläytykset eivät jatkossa tule riittämään. Tarvitaan hyvin toimivaa, illasta toiseen samalla tasolla pelaavaa yhtenäistä joukkuetta, josta kenties paras esimerkki on Torinon 2006 olympiaturnaus. Muistan ikuisesti turnauksen jälkeisen Kurrin haastattelun, jossa mies totesi suomalaisen jääkiekon olevan suuressa kiitollisuudenvelassa Westerlundia kohtaan. Silloin en sitä kunnolla tajunnut, mutta nyt ymmärrän mistä Jari puhui. Ja edelleenkin, henkilönä en halua yhtään väheksyä Jalosta, enkä Vancouverin olympiapronssia, mutta jotta saamme nauttia mitaleista myös jatkossa, jotain täytyy tapahtua!

 

[dana77]

eikä Jalonen tietysti maajoukkueen päävalmentajan pallilta, yksittäisenä ihmisenä pysty vaikuttamaan siihen miten niitä junioreja opastetaan lyömään laattaa häkkiin, eikä se hänen vastuulleen kuulukaan.

Tästä oli keskustelua pari vuotta sitten ja jos muistan oikein, niin silloin puhetta on, että päävalmentaja vetäisi suuria linjauksia junioireiden kouluttamisessa. En minuutin googlettamisella vahvistusta asiaan löytänyt, mutta vahva muistikuva asiasta on.

Slovakia -ja Tsekki-voitot olivat hienoja suorituksia, mutta joukkueen pelillinen ilme turnauksessa ei ollut osaamisen edellyttämällä tasolla kuin ajoittain

En minä tästä ole eri mieltä, mutta mielestäni on liian yksioikoista väittää että tämä olisi suoraan Jalosen vika. Meidän tähtipelaajat olivat vanhoja ja rikkinäisiä. Vaikka nimet selässä olivat samat kuin 2004 tai 2006, niin nyt Selänteiden, Koivujen, Lehtisten, TRuutujen NHL-tehotkin olivat 52, 50, 35 ja 17 pistettä muutamia mainitakseni. Täydellisessä maailmassa nuo herrat olisi voitu jättää kotiin, mutta Suomella tätä luksusta ei ollut.

Suomen peli ei Saksan kisoissa todellakaan ollut kaunista katseltavaa, mutta se oli toimivaa siinä mielessä, että omaan päähän ei kiekkoja mennyt. Sikäli tämä koko Jalosen syyttely siitä, että peli näyttää on hirveältä on paradoksaalista, että samassa hengenvedossa vaaditaan, että Suomen pitäisi luopua kiekollisesta pelitavasta kokonaan ja alkaa vain sumputtamaan. Siis kritisoidaan ajoittain hirveän näköistä pelaamista ja vaaditaan tilalle jatkuvaa hirveän näköistä pelaamista.

Minun mielestäni Vancouverissa joukkue onnistui potentiaalinsa edellyttämällä huipputasolla ja nytkään se ei kaukana ollut. Se potentiaali ei vain loukaantumisten takia ollut niin korkea kuin mitä joskus on ollut.

Westerlundin 2006 Torinon joukkue oli mielestäni Suomen jääkiekkohistorian hienoin turnaus. Ei Jalonen siihen ole yltänyt läheskään. Jos Westerlund olisi saatavila, niin suostuisin hänet heti puikkoihin ottamaan, mutta kun ei ole. Tällä hetkellä rivissä lienee seuraavassa odottamassa Rautakorpi. Häntä maltan hyvin vielä pari turnausta odottaa.