Älä puhu paskaa. Kun kritiikki osuu oikeaan paikkaan, siitäkin on keskusteltu. Kyllä ne puutteet on nähty ja myönnetty. Asiattomaan kritiikkiin suhtaudutaan asiattomilla vastakommenteilla. Luonnollisesti.
Älä puhu paskaa. Kun kritiikki osuu oikeaan paikkaan, siitäkin on keskusteltu. Kyllä ne puutteet on nähty ja myönnetty. Asiattomaan kritiikkiin suhtaudutaan asiattomilla vastakommenteilla. Luonnollisesti.Tuo depren viesti on täyttä asiaa. On se "jännä" asia, että JukkaJalos-funklubi ei näe ko. henkilön toiminnassa mitään moitittavaa ja antiosatolla tietyin varauksin asia on juuri päinvastoin. Tällä hetkellä tämä keskustelu muistuttaa vapaan osion "Uskotko Jumalaan-ketjua", jossa molemmat osapuolet ovat omissa poteroissaa (ateisti vs. uskova).
Tässä on taas tätä kotisohvavalmmennusta kamalimmillaan. Jalosen pelifilosofiaan kuuluu reagointi tilanteeseen (siis kentällä, ei aina vaihtoaition puolella). Jos ei saada sitä nopeaa vastahyökkäystä, ei anneta kiekkoa suosiolla vastustajalle, vaan tehdään se kontrolloitu hyökkäys. Ihannoimasi pitkä päätyyn ja kaikki perään on sitä, millä Suomi antaa kaikki avaimet vastustajan käteen, koska kukaan ei voita sitä päätykiekkoa. Suomalaiset eivät voita niitä päätykiekkoja, koska täällä ei pelata sillä tyylillä. Lopputuloksena vastustajan nopea vastahyökkäys, keskimäärin. Kun Suomi johtoasemassa pisti niitä ajokoirakiekkoja omalta alueelta, se oli housuunpaskomista. Ei kelpaa siis kontrolli eikä päätykiekot. Hajotkaa.Mielestäni Jalosen kiekkokontrolliin perustuva pelitapa on tuhoontuomittu. Jalosen aikana peli ei ole tyydyttänyt ainakaan minun silmää pätkän vertaa. Kuten täälläkin on jo useasti puitu, Olympialaiset pelasti yksi erittäin nihkeä voitto niinkin suuresta kiekkomaasta kuin Tsekistä. Peli oli sekavaa ja olympialaiset olivat mielestäni yksi huonoimpia turnauksia Suomelta pitkään aikaan. Sama laulu edellisissä ja tämänvuotisissa MM-kisoissa.
Oman pään järjestelmälliset lähdöt ovat ihan kaunis idea, mutta ajatellaampa asiaa näin: Kumpi on tasakentin helpompaa, järjestelmällinen puolustaminen vai hyökkääminen? Jep, puolustaminen on helpompaa. Miksi sitten odottaa oman maalin takana, että kaveri pääsee ryhmittymään puolustukseen parhaalla katsomallaan tavalla? Kuten on jo vuosikaudet nähty ja manattu, etenkin pienien maiden keskialueen sumpusta on vaikea päästä läpi. Nythän pelit myös huonompia kiekkomaita vastaan ovat sujuneet enintään tyydyttävästi. Kun vastassa on joukku joka on nopea, taitava ja taktisesti hyvä, hyökkäysalueelle pääseminen hitaan oman pään lähdön kautta on entistä vaikeampaa.
Tuossa näen ehdottomasti suurimman heikkouden Jalosen pelikirjassa. Jenkki- ja kanukkimainen kiekko ylös miettimättä -taktiikka sopisi Suomen kaltaiselle joukkueelle paljon paremmin, eihän Suomi muutenkaan yleensä ole taidosta tunnettu vaan tahdosta.
Aika nihkeetä. Sehän ei ole meriitti hävitä puolivälierissä rankkareilla tulevalle mestarille. Eikä meriitiksi lasketa olympiamitaliakaan, koska te inhoatte valmentajaa.
On tehnyt. Sitä ei ole kai kukaan kiistänyt. Muistan jopa itse kertoneeni muutamasta. Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi. En nyt aloita mitään "ootko koskaan ite valmentanut maajoukkuetta häh?" -kinaa, koska sehän olisi lapsellista. Hiukan terveempää lähestymistapaa vain toivoisin koko asiaan.Tässä tullaan ongelman ytimeen. Myönnän, että Jalonen on saanut täällä jopa ylitsekäyvää kritiikkiä, varsinkin Jukka Jaloselle kenkää! -ketjussa. Silti ihmettelen, miten syvä rakkaus Jaloseen jäi pronssikaudella Hämeenlinnan kannattajille. Kai se nyt on voinut virheitä tehdä uudessa työpaikassaan, vaikka Hämeenlinnassa voittikin melkein kaikki mahdolliset pronssimitalit?
On varmaan käynyt niin, että olet lukenut kehittämiskeskuksen sivuilta Jukka Jalosen artikkelin hyökkäyspelin kehittämisestä. Sen verran suoraan argumentointi on sieltä. Siitä en ole varma oletko lukenut sen loppuun. Toisaalta eipä sillä tainnut olla rautalankamallia näiden muiden lähtöjen perustelemiseksi.Kumpi on tasakentin helpompaa, järjestelmällinen puolustaminen vai hyökkääminen? Jep, puolustaminen on helpompaa. Miksi sitten odottaa oman maalin takana, että kaveri pääsee ryhmittymään puolustukseen parhaalla katsomallaan tavalla?
On tehnyt. Sitä ei ole kai kukaan kiistänyt. Muistan jopa itse kertoneeni muutamasta. Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi. En nyt aloita mitään "ootko koskaan ite valmentanut maajoukkuetta häh?" -kinaa, koska sehän olisi lapsellista. Hiukan terveempää lähestymistapaa vain toivoisin koko asiaan.
Tässä se suurin ero vissiin meidän välillämme onkin. Minä en usko pelitavan olevan määrävä tekijä maajoukkuevalmennuksessa, enkä siten odotakaan päävalmentajalta mitään mullistavaa pelitapaa. Minä odotan päävalmentajalta joukkueen valmentamista, johon minun ajatusmaailmassani oleellisina asioina kuuluu pelaajavalinnoista lähtien muutakin kuin pelitapa/-kirja, mm. reagointi kokoonpanoihin turnauksen ja ottelun aikana. Nämä ovat ne asiat joissa Jalonen on epäonnistunut ja joista häntä on kritisoitu.Minä ihmettelen paljon enemmän sitä, miten jokaikinen kirjoittaja täällä luulee viilaavansa Suomelle sellaisen pelitavan, millä voitetaan kultaa joka vuosi.
Mutta kenellä on kompetenssia sanoa, onko Jalonen onnistunut vai ei? Tällä hetkellä saldo on olympiapronssi erittäin kovatasoisista kisoista + kaksi kertaa tyhjin käsin MM-kisoista. Nyt on vaakakupissa raudanluja usko omaan tekemiseen vs. panikointi ketjuruletin muodossa jokaisen kiekonmenetyksen jälkeen, jos hiukan karrikoidaan. Jos Jalonen olisi lähtenyt panikoimaan Vancouverissa, olisiko sieltä ollut mitään tuliaisia? Jos Jalonen olisi ollut rohkeampi valinnoissa juuri päättyneissä MM-kisoissa, olisiko sieltä tullut mitali? Aika moni täälläkin osaa vastata noihin kysymyksiin ja kommenteista voi suoraan lukea, mitä mieltä hänestä ollaan persoonana. Minusta on aina reilumpaa arvostella tekemisiä kuin tekemättä jättämisiä. Kaikista suurin arvosteluryöppy Jaloselle tulee kuitenkin siitä, mitä arvostelija luulee tapahtuneen tai jääneen tapahtumatta, eli miten Jalonen joukkuetta käsittelee. Ikävintä tässä on se, että Suomi on vuosi vuodelta kauempana maailman terävimmästä kärjestä, mitä tulee pelaajien taitotasoon. Ja sen syy on jossain ihan muualla kuin Jalosessa. Maailmanmestaruuden saavuttanut ikäpolvi raahattiin vielä kerran olympiakisoihin, ja Jalosta arvostellaan siksi, että he eivät enää olleetkaan parikymppisiä nuoria, nälkäisiä ja nopeita käänteissään. Jos ei olisi raahattu, Jalonen olisi ristiinnaulittu jo ennen kisoja. Nyt Jalonen ristiinnaulittiin lähinnä Jussi Jokisen jättämisestä rannalle. Kukaan ei sentään kehdannut enää ristiinnaulita häntä siitä, että Jussi Jokinen valittiin MM-kisoihin.Tässä se suurin ero vissiin meidän välillämme onkin. Minä en usko pelitavan olevan määrävä tekijä maajoukkuevalmennuksessa, enkä siten odotakaan päävalmentajalta mitään mullistavaa pelitapaa. Minä odotan päävalmentajalta joukkueen valmentamista, johon minun ajatusmaailmassani oleellisina asioina kuuluu pelaajavalinnoista lähtien muutakin kuin pelitapa/-kirja, mm. reagointi kokoonpanoihin turnauksen ja ottelun aikana. Nämä ovat ne asiat joissa Jalonen on epäonnistunut ja joista häntä on kritisoitu.
Käännetään tämä asetelma toisinpäin. Hyvä joukkue siis pelaa aina vastustajan mukaan. Jos vastakkain ovat vaikka vahvan kiekkokontrollin Ruotsi ja kiekosta luopuva Tanska, niin molempien tulisi ottaa siis vastustajan pelitapa huomioon. Ruotsin pitäisi siis pelata Tanskaa vastaan ei-tyyppillistä omaa peliään eli nopeita vastahyökkäyksiä ja Tanskan ilmeisesti ei-tyypillistä omaa peliään eli vahvaa kiekollista peliä. Onko tässä sitten järkeä? Ja tietenkin kun valmentajat pyrkivät olemaan askeleen vastustajaa edellä niin seuraavaksi aletaan varmasti ottamaan huomioon vastustajan huomioonottamiset, joten palataanko silloin sitten alkuperäiseen alkuasetelmaan?Ymmärrän hyvin molempia osapuolia, kritisoivia ja siitä ärsyyntyviä. Itseäni ärsyttää eniten se, että Sihvosen johdolla oppositio luulee, että yleensäkin on luotavissa joku absoluuttinen pelitapa, jolla kaatuu niin Tadzikistan kuin Kanadakin.
Käännetään tämä asetelma toisinpäin. Hyvä joukkue siis pelaa aina vastustajan mukaan. Jos vastakkain ovat vaikka vahvan kiekkokontrollin Ruotsi ja kiekosta luopuva Tanska, niin molempien tulisi ottaa siis vastustajan pelitapa huomioon. Ruotsin pitäisi siis pelata Tanskaa vastaan ei-tyyppillistä omaa peliään eli nopeita vastahyökkäyksiä ja Tanskan ilmeisesti ei-tyypillistä omaa peliään eli vahvaa kiekollista peliä. Onko tässä sitten järkeä? Ja tietenkin kun valmentajat pyrkivät olemaan askeleen vastustajaa edellä niin seuraavaksi aletaan varmasti ottamaan huomioon vastustajan huomioonottamiset, joten palataanko silloin sitten alkuperäiseen alkuasetelmaan?
Minä olen sitä mieltä, että Kanadat, Venäjät ja Ruotsit eivät lähde ottamaan vastustajia huomioon, vaan pelaavat omaa peliään ja pakottavat siten vastustajat pelaaman heidän pelitapansa mukaisesti. Pelataan siis heidän peliään. Vastustajien huomioonottaminen on enemmänkin selkeiden altavastaajien hommaa ja sillä koitetaan kääntää asetelma nolla-nollaksi ja sitäkautta edes lähes nopan heitoksi. Se että onko Suomi vajoamassa näiden maiden tasolle on sitten toinen kysymys, mutta toivoisin että ei.
Mikään pelitapa ei ole absoluuttisesti paras, vaan oleellista on osata se oma pelitapansa parhaiten. Sitä ei tue se varsinkaan lyhyessä turnauksessa, jossa muutenkin on aikaa opetteluun vähän, että joka peli pelataan vastustajan mukaan eri tavalla, vaan siten että tuolla pelitavalla pelataan kaikki pelit.
Tuossa on ansiokkaasta pohdinnasta huolimatta vain puolet totuudesta. Aika monelta on jäänyt huomaamatta, että Suomi pelaa kaikista puutteistaan huolimatta aika pirun tiivistä ja hyvää puolustuspeliä. Kaikki vain tuijottavat sitä faktaa, että kiekkokontrolliin perustuva hyökkäyspeli on kiistatta hiukan yskinyt. Lopputuloksena tästä on nähty jo kyllästymiseen asti näennäisen päämäärätöntä puurtamista, höystettynä onnettomalla viimeistelyllä. Suomi ei saa ns. mistään sisään, mutta ei saa kyllä naapurikaan. Oleellista kuitenkin Jalosen filosofiassa on se, että niitä maalipaikkoja luodaan. Ja mielestäni niitä on luotukin. Tietysti mukaan mahtuu pari heikompaa peliä tässäkin suhteessa, mutta keskimäärin niitä paikkoja on ollut riittävästi voittomaalien tekemiseen. Se, miksei niistä paikoista tuon enempää maaleja ole tullut, ei voi olla pelkästään Antti Miettisen syy.Tästä päästäänkin ongelman ytimeen. Suomalaiset jääkiekkoilijat, jo juniorivuosistaan lähtien opetetaan pelaamaan riistokiekkoa, mikä on perimmäisin syy tämän hetken maajoukkuepelaajiemme sopeutumattomuuteen Jalosen pelitavan kanssa. Ongelman ydin on mielestäni siinä, että Jalonen yrittää väkisin kääntää lippulaivamme pelitapaa, vaikka useiden pelaajien selkäytimessä jylläävät erilaiset pelikäsitykset. Lisäksi täytyy muistaa, ettei 5 miljoonan ihmisen kansasta löydy niin taitavia yksilöitä, kuten vaikkapa Venäjältä tai Kanadalta, jotka ovat siis automaattisesti kykeneviä vahvaan kiekkokontrolliin, ilman että sitä erikseen tarvitsee opettaa. Armoton totuus tässä asiassa on se, että paskasta ei saa timanttia vaikka kuinka jauhaisi.
Oleellista kuitenkin Jalosen filosofiassa on se, että niitä maalipaikkoja luodaan. Ja mielestäni niitä on luotukin. Tietysti mukaan mahtuu pari heikompaa peliä tässäkin suhteessa, mutta keskimäärin niitä paikkoja on ollut riittävästi voittomaalien tekemiseen. Se, miksei niistä paikoista tuon enempää maaleja ole tullut, ei voi olla pelkästään Antti Miettisen syy.
Älä puhu paskaa.
Aika monelta on jäänyt huomaamatta, että Suomi pelaa kaikista puutteistaan huolimatta aika pirun tiivistä ja hyvää puolustuspeliä. Kaikki vain tuijottavat sitä faktaa, että kiekkokontrolliin perustuva hyökkäyspeli on kiistatta hiukan yskinyt. Lopputuloksena tästä on nähty jo kyllästymiseen asti näennäisen päämäärätöntä puurtamista, höystettynä onnettomalla viimeistelyllä. Suomi ei saa ns. mistään sisään, mutta ei saa kyllä naapurikaan.
MM-turnaus päättyi pettymykseen, mutta kauden kaksi muuta kilpailua sujuivat hienosti. Euro Hockey Tour voitettiin, ja sen kruununa nousimme ykköseksi Moskovan turnauksessa toista kertaa reiluun neljäänkymmeneen vuoteen. Kiitettävän voi antaa, kun muistaa, että EHT:llä taakse jääneet joukkueet miehittivät mitalisijat Saksassa. Erot eivät ole isot.
Kuinka pihalla voi lainauksen kanssa olla, kun jättää ne Olympialaiset tuosta tarkoituksella pois. Ei tuossa ole vertailtu tai asetettu järjestykseen turnauksia, ne ovat vain listattu kaikki. Tuossa kiitettävässä puhutaan vain EHT:llä onnistumisesta. Olympialaisista arvosana oli sitten hyvä ja MM-kisoista siis heikko.
Suomella oli tänä vuonna MM-kisoissa pelaavassa kokoonpanossa 4 NHL-miestä, Tsekillä 3 ja Ruotsilla 5, joten en ymmärrä, mikä valtava ero noissa kokoonpanoissa oli EHT:hen verrattuna. Se että aina näin ei ole on ihan toinen juttu.
Minun mielestäni Jalonen ei lohduttaunut EHT-menestyksellä, tai tehnyt useampivuotisia päätelmiä EHT-joukkueen menestymismahdollisuuksista NHL-pelaajien tähdittämissä MM-kisoissa vaan nuo ovat omaa vahvaa tulkintaasi.on totta, että tänä vuonna joukkueissa ei suuren suuria eroja ollut, mihin suurimpina syinä vaikuttivat olympiavuosi ja pelaajien haluttomuus lähteä maajoukkkueen edustustehtäviin. Kuten kuitenkin jo aiemmin sanoin, lähestulkoon aina muulloin paitsi olympiavuonna tilanne on ollut täysin erilainen. Tästä johtuen on mielestäni jopa suomalaista jääkiekkoyleisöä aliarvioivaa lohduttautua kehumaan EHT-menestystä, kun MM-kisat olivat hiuskarvan päässä katastrofista. EHT-voitto, vaikka sinällään toki onkin hieno asia, ei hilaa maajoukkuettamme tuumaakaan ylös sieltä paskakasasta, johon se on viimeisen kahden kauden aikana vajonnut.
Ihan kaikista turnauksista voidaan keksiä vastaavia vähättelyjä. Vuoden 1991 Canada Cupin kolmossija esim vasta väärin tulikin. Silloin Suomi voitti kaksi (jotka olivat vielä alkusarjan pelejä), pelasi yhden tasan yhden ja hävisi kolme ja silti tuota pidettiin silloin kaikkien aikojen kovimpana Suomalaisena jääkiekkosaavutuksena. Entä jos Tsekkoslovakiaa ei oltaisikaan voitettu 1-0?
Tästä oli keskustelua pari vuotta sitten ja jos muistan oikein, niin silloin puhetta on, että päävalmentaja vetäisi suuria linjauksia junioireiden kouluttamisessa. En minuutin googlettamisella vahvistusta asiaan löytänyt, mutta vahva muistikuva asiasta on.eikä Jalonen tietysti maajoukkueen päävalmentajan pallilta, yksittäisenä ihmisenä pysty vaikuttamaan siihen miten niitä junioreja opastetaan lyömään laattaa häkkiin, eikä se hänen vastuulleen kuulukaan.
En minä tästä ole eri mieltä, mutta mielestäni on liian yksioikoista väittää että tämä olisi suoraan Jalosen vika. Meidän tähtipelaajat olivat vanhoja ja rikkinäisiä. Vaikka nimet selässä olivat samat kuin 2004 tai 2006, niin nyt Selänteiden, Koivujen, Lehtisten, TRuutujen NHL-tehotkin olivat 52, 50, 35 ja 17 pistettä muutamia mainitakseni. Täydellisessä maailmassa nuo herrat olisi voitu jättää kotiin, mutta Suomella tätä luksusta ei ollut.Slovakia -ja Tsekki-voitot olivat hienoja suorituksia, mutta joukkueen pelillinen ilme turnauksessa ei ollut osaamisen edellyttämällä tasolla kuin ajoittain