Ikäloppu valmentaminen toi niinkin kauan aikaa sitten kuin viime vuonna kaksi arvokisakultaa. Sitä ennen hopeaa, sitä edellisenä vuonna kultaa. Vuodessako tämä gäppi on siis kurottu umpeen ja menty ohi? Ei sillä, etteikö uutta tarinaa voisi alkaa virittämään myös valmennuksen osalta. Yrittäjiähän on vuosien varrella ollut useita, mutta kaksi nimeä, jotka ovat tuoneet jotain mukanaankin kisoista; Curt Lindström ja Jukka Jalonen. Olihan tämä turnaus kaikkinensa suht väsynyttä, että sinänsä jos siirtyisi eläkkeelle, niin mielestäni lähtö olisi täysin kunniakas.
Minusta tällainen argumentointi on aika laiskaa ja osoittaa, ettei Jalosen pelikirjaa ja Jalosta valmentajana tunneta hirveän hyvin. Lisäksi tämä virsi siitä, että Jalosen taktiikat eivät enää vastaa nykykiekon vaatimuksiin on kuultu aika monta kertaa tappion hetkellä ennenkin.
Totta kai Jalosta saa kritisoida, mutta jotain suhteellisuudentajua näihin kommentteihin toivoisi.
Dynastiavalmentajillekin nousee joskus seinä vastaan, tai aletaan lipsumaan. Kiuas väläytteli, että täytyykö viimeiselle kaudelle muokata vielä valmennustiimiä, uutta potkua?
Noin muutoin, se huippu kritiikissä Leijonia ja Jalosta kohti koettiin keväällä 2019. NHL-pelaajat ei halua tulla, ilmapiiri sitä ja pelitapa tätä. Tietyt toimittajat sitten heitti vettä kiukaalle tuosta näkökulmasta.
No, yks kaikkien aikojen turnauksista, sensaatiomestaruus ja turvat tukkoon. Auta armias millasta napinaa ja mouhoamista olis nähty mikäli mitalipelit olis jääny haaveeksi. Tähän sitten vielä jatkumona hopeaa, kultaa, kultaa.
Toki, nuo kaikki meriitit oli jo taskussa kun tähän turnaukseen lähdettiin eli ei niillä voi valkopestä sitä mitä kuluva kausi ja turnaus tarjonnut. Kritiikki kuuluu nyt asiaan.
Mutta on omaan makuun myös melko tarkoitushakuista väittää, että yks, kaks ollaan, Jalonen & Leijonat, pudonnut jostain kelkasta. Jotain uutta täytyy keksiä, mutta niinhän se on aina. Turnausmuotoisessa pelaamisessa on aina omat nyanssinsa, suhteessa omaan materiaan, suhteessa vastustajaan. Ja yhdessä pelissä tyyliin Kanadakin voi, avausmaalin saatuaan, napata voiton altavastaajakiekolla, keskustan tukkimalla hyvällä maalivahtipelillä - aivan kuin Suomi niin monasti.
Ei jäänyt. Ongelmaksi muodostui ensisijassa onneton puolustuksen kiekollisuus ja toki myös puolustajien puolustaminen aiempiin kisoihin verrattuna. Sitten kun keskikaista oli ohuempi MG+VF vs Suomela+Lammikko vaihdossa hävittiin aika paljon.
Kyllä. Isoksi ongelmaksi tässä muodostui mielestäni kiekollisesti todella avuton pakisto. Pelitapa tuotti paljon kiekkoa pakeille siniselle mutta Lehtosta lukuun ottamatta sieltä ei saatu "mitään" irti. Eikä Lehtosenkaan kisat nyt nappiin menneet. Vatanen, Niku, Saarijärvi, jopa Kemiläinen olisi sittenkin vahvistaneet jengiä merkittävästi. Jälkikäteen helppo sanoa, että Määttä esim.oli täysin väärässä paikassa toisen ylivoiman viivamiehenä. Tähän kun yhdistää heikon keskikaistan kiekollisesti on lopputulos valmis ja nhl-laiturien suoritus jäi piippuun.
Kyllähän tuo pakiston kiekollinen tasapaksuus oli havaittavissa ennen kisoja, jossain määrin näky kisojen aikana, ja erityisesti ylivoimilla.
Jonain toisena vuonna oltais saatettu vetää vielä tiiviimmin lähtöjä ja puolustusvalmiutta viisikkona ajatellen. Rytmitetty konservatiivisemmin. Nyt aistin, että kotikisat, toiset putkeen, NHL-ukkoja hyökkäyksessä, päästettiin hieman irti tuosta näkökulmasta. Kohtuudella tuo pakisto kuitenkin suoritti, uhkakuviin nähden. Mutta kohtuullinen ei tällä kertaa riittänyt.
