NHL:n valmentajapiirit ovat niin sisäsiittoiset että eurooppalaisen on sinne vaikea päästä. Asiaa ei yhtään auta jos tyrkyttää pelitapaa jota kyseisellä manteereella ei ole kokeiltu (eikä edes haluta kokeilla). Henkilökohtainen mielipiteeni on että valmennus NHL:ssä on keskimäärin aika heikkoa ja kaikki halutaan tehdä pitkälti kuten aina ennenkin on tehty.
Jalosen pelaajaläheinen analyyttinen valmennustapa toimii parhaiten juuri maajoukkueturnauksissa, koska sinne valitaan tietty joukkue, jolla kisat pelataan loppuun asti. Hyvän yhteishengen ja pelaajasuhteiden rakentaminen on helpompaa kuin kaikilla on oma roolinsa eikä ole koko ajan "pudotusuhan" alla.
NHL-maailma on paljon raadollisempi. Pelaajat kilpailevat säälimättömästi paikoista ylhäällä eikä turvassa ole kuin joukkueen parhaat pelaajat. Kyse on raa'asta bisneksestä eikä mistään yhdessä tekemisen riemuparaatista. Ennen pelin alkua valkku tuleekin sanomaan että menetkös siitä vastustajan koppiin koska sinut on treidattu. Miten pelaaja voi antaa vaikka toisen jalkansa valmentajan ja joukkueen puolesta Saarelan tyyliin jos seura/valmentaja ei sitoudu joukkueeseen vastaavasti kuten pelaajan odotetaan sitoutuvan joukkueeseen?
Se että NHL on ensisijaisesti bisnestä tekee jalosmaisen joukkuehengen ja ilmapiirin rakentamisen monilta osin mahdottomaksi. Maajoukkuekiekko on siten ihan eri maailma, jossa pelaajia voi kohdella ihmisinä eikä resursseina. Mitä olen lukenut NHL-pelaajista kertovia kirjoja, harva pelaaja on sanonut NHL-valmentajien oikeasti antavan kunnollista palautetta, vaan ennemminkin homma toimii niin että pelaaja lähetetään farmiin sanomatta mitään mitä pitäisi kehittää. Luulisi että pelaajista yritettäisiin ottaa valmentamalla paras irti, mikä vaatii hyvää kommunikointia.
Jalosen pelaajaläheinen analyyttinen valmennustapa toimii parhaiten juuri maajoukkueturnauksissa, koska sinne valitaan tietty joukkue, jolla kisat pelataan loppuun asti. Hyvän yhteishengen ja pelaajasuhteiden rakentaminen on helpompaa kuin kaikilla on oma roolinsa eikä ole koko ajan "pudotusuhan" alla.
NHL-maailma on paljon raadollisempi. Pelaajat kilpailevat säälimättömästi paikoista ylhäällä eikä turvassa ole kuin joukkueen parhaat pelaajat. Kyse on raa'asta bisneksestä eikä mistään yhdessä tekemisen riemuparaatista. Ennen pelin alkua valkku tuleekin sanomaan että menetkös siitä vastustajan koppiin koska sinut on treidattu. Miten pelaaja voi antaa vaikka toisen jalkansa valmentajan ja joukkueen puolesta Saarelan tyyliin jos seura/valmentaja ei sitoudu joukkueeseen vastaavasti kuten pelaajan odotetaan sitoutuvan joukkueeseen?
Se että NHL on ensisijaisesti bisnestä tekee jalosmaisen joukkuehengen ja ilmapiirin rakentamisen monilta osin mahdottomaksi. Maajoukkuekiekko on siten ihan eri maailma, jossa pelaajia voi kohdella ihmisinä eikä resursseina. Mitä olen lukenut NHL-pelaajista kertovia kirjoja, harva pelaaja on sanonut NHL-valmentajien oikeasti antavan kunnollista palautetta, vaan ennemminkin homma toimii niin että pelaaja lähetetään farmiin sanomatta mitään mitä pitäisi kehittää. Luulisi että pelaajista yritettäisiin ottaa valmentamalla paras irti, mikä vaatii hyvää kommunikointia.