Nyt sitä pipoa vähän löysemmälle ja käpy pois perseestä. Kuolemiahan tässä ei toivota, vaan veikataan kuolinsyitä huumorilla höystettynä. Jos tiputetaan huumori pois, niin tästä tulisi vain toinen "Yksikään ei huku" -kampanja.
Jos juhannuksen ääliöinneistä ei voi huumoria vetää niin on se kumma. Kuoleeko ns tavallisena viikonloppuna ihmisiä näin paljon? No ei kuole. No meneekö suurimmaksi osin ihmisen tyhmyyden piikkiin? No menee. Entä voiko ihmisen tyhmyydelle nauraa? No totta vitussa voi...ja pitääkin. Ironiaahan tässä viljellään parhaimman päälle.
H-, L- ja T-syistä Suomessa kuollaan ympäri vuoden, kaikki muut luonnolliset ja vähemmän luonnolliset kuolinsyyt päälle. Juhannuksena kuollaan yhtä lailla kuin muulloinkin. Suvijuhlalle on kuitenkin tyypillistä kohonnut erityyppisten onnettomuuksien, vahingontekojen ja tötöilyjen riskikerroin. Ympärivuotisen kuolinkertymän seuraaminen ei ole yleensä erityisen mielenkiintoista. Sen sijaan Juhannuksen ja muiden juhlien aikaansaama piikki tavanomaisen hengenlähtötahdin päälle on huomattavasti kiinnostavampaa.
Juhannuksen hengenlähtöpiikille ovat ominaisia kuolinsyyt, joihin liittyy usein tyhmyys, olematon harkintakyky ja eriasteinen uhoamisen tarve. Joillakin ihmisillä nämä piirteet ovat myötäsyntyisiä ja sen verran pinnalla, ettei niiden aktivoimiseksi toimintatasolle tarvita viinaa tai mömmöjä. Tällaiset kulkijat ovat sen sortin vahinkomagneetteja, jotka luonnonvalinta useimmiten hoitaa pelistä pois ennen vanhuusikää. Myös heille Juhannus on suoranaista hengenlähdön kulta-aikaa. Vainajoitumistaan voi vauhdittaa vaikka vittuilemalla kaltaisilleen kunnes jonkun mora on kahvaa myöten keuhkoissa.
Juhannus ja muut hyvät kännäyssesongit ovat vaarallista aikaa myös tuuridorkille, jotka selvinpäin ja asiallisina pärjäävät suht hyvin työ- ja arkielämässä. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun kiskotaan viinaa, tai kun toistaitoiset ryhtyvät tekemään puhdetöitä joita kerrostalosukupolvet eivät enää suvereenisti hallitse. Esimerkkinä kaikki tuleen ja puilla lämmittämiseen liittyvä. Uunin pellithän laitetaan mökillä aina kiinni kun mennään nukkumaan, ettei hyvät loppuliekit menisi harakoille. Usein näkyvää jälkeä saadaan aikaan, kun rookie ryhtyy tutustumaan uudenlaisiin menopeleihin. Kesäaikaan mönkijä, vesiskootteri tai mökkinaapurin enduropyörä tarjoavat viljalti mahdollisuuksia tutustua omiin rajoihinsa, kun taas talven iloksi on keksitty moottorikelkka.
Idiottien töille ja uusavuttomien vahingoille on suljettujen ovien takana mukava naureskella, vaikka kenenkään kuolema ei ole hilpeyden aihe vähäisimmässäkään määrin. Tapausten uutisoinneilla, niistä puhumisella ja miksei JA:n Supertriplalla on kuitenkin se myönteinen piirre, että tietoisuus eri asioihin liittyvistä riskeistä kasvaa. Edellä mainitut vahinkomagneetit eivät juuri opi mitään ja heitä luonto korjaakin isolla prosentilla pois, mutta satunnaistollot ja tavallinen väki voivat jotain oppiakin muiden vahingoista.
Sitten on nämä onnettomat sivulliset, jotka edustavat ketä tahansa meistä. Tähän ei tarvita muuta kuin oleminen väärään aikaan väärässä paikassa, kun jollakulla menee Saatana korvasta sisään. Puukosta kylkeen kun hullu tulee kylillä vastaan. Rattijuoppo ajaa päälle jalkakäytävällä. Näiltä caseilta ei ole kokonaan turvassa minään aikana vuodesta. Henkilökohtaista riskikerrointaan ei voi nollata, mutta sitäkin voi omalla toiminnallaan jonkin verran pienentää.
