Tuossa olisi muuten oiva paikka vähän ohimennen, kautta rantain vihjaista, että olisi ihan mukavaa lukea Facebookistakin päivityksiä välillä, jos tosiaan Tami itse paikan päälle tulee tilauksia toimittamaan. Itse unisena veljenä ja piipertäjänä asun sen verran kaukana Turusta, että kotiinkuljetus on yhtä mahdoton ajatus kuin Ragulinin kiertäminen- rake my yard!!
Olisihan se toki jotakin...sanoinkuvaamatonta kokea se tilanne, kun laittaa tilauksen vetämään, ja jonkin ajan kuluttua jostakin kaukaa alkaa kuulua jyrinää...pian yhä lähempää ja lähempää. Yhtäkkiä ääni kuuluukin aivan läheltä, ja jännittäen, jopa pelonsekaisin tuntein, vilkaisisin ikkunasta ulos. Ja mikä näky siellä odottaakaan: Jaguar on kaartanut pihaan, ja itse Mestari, Neuvostoliiton kaataja, nousee autosta ulos maailmanmiehen elkein napsauttaen takakontin auki. Vanhan maajoukkuekapteenin ja laitahyökkääjän kädet nostavat esiin kirjoja sekä oheistuotteita sisältävän pahvilaatikon, joka on suorastaan painonsa arvoinen kultaa.
Jämäkin askelin Kiekkoleijona #79 astelee kohti ovea, ja silkasta kunnioituksesta vapisten astelisin Maestroa vastaan. Ja silloin se tapahtuu: Solkungen laskee laatikon maahan, ojentaa kätensä kättelyn merkiksi, johon tartun epäröimättä. Syvälle silmiin katsoen, Maestro puristaa lujasti kättäni sanoen syvällä, järkähtämättömällä voittajan äänellä: "Keep rocking, my friend".
Samalla kun epäuskoisena hämmästelen tilannetta ja tapahtunutta, onkin Tami sillä välillä jo astahtanut Jaggen rattiin, startannut moottorin, ja kaasuttanut renkaat vinkuen kohti Auringonlaskua, kohti uusia haasteita, kohti uutta businesspäivää. Tuon kokemuksen jälkeen mikään ei enää elämässäni olisi entisellään- kaikki siihen astinen menettäisi merkityksensä. Kuin aika olisi pysähtynyt. Kenties sittenkin hyvä, että olen täällä metsän laidalla, ehkäpä kaltaiseni Tasalakin mieli ei koskaan kykenisi tapahtunutta käsittelemään.
/img-s3.ilcdn.fi/a0aae385129790b5ccf2cde826c58c912ba890badfdae937e56cfef9e42e54ed.jpg)
