Junnon kevätsiivouksesta on tihkunut tietoja, "tietoja", spekulaatioita ja mutuja kauden mittaan niin palstalla kuin vaikkapa Kalevastakin. Sanonpa vain, että saa olla melkoiset talkoot jotta homma alkaisi taas oikeasti kiinnostamaan ja seuran takana voi seistä ylpeänä.
Juuri näin. Mulle ei tosin riitä ne pelkät talkoot enää. Ei, vaikka tuolla vaihdettaisiin valmennus ja koko johtoporras kesän aikana. Sitähän tämä homma siis toki vaatii, eli tuuletusta, mutta mulle ei riitä enää se, että yritetään. Nyt on tekojen ja tulosten aika.
Tällaiset Myllykoskien palkkaamiset eivät ole seuran tulevaisuuden kannalta sallittavia tekoja. Niiden liikkujen pitää olla nyt ihan oikeasti harkittuja, perusteltuja ja ennen kaikkea hyviä. Mulle ei enää riitä kannattajana se, että heitetään ukkoa pihalle ja hommataan kriittisille paikoille sutta ja sekundaa, oli se sitten jäällä suorittava pelaaja, urheilutoimenjohtaja tai vitun kehityspäällikkö. Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta saatana että pistää vihaksi.
Myllykoskestakin näin esimerkkinä voi olla montaa mieltä, koska onhan hän tehnyt todella hyviä hankintoja viime kesänä sekä hyviä jatkosopimuksia nyt. Herää vain noista mediaan annetuista kommenteista kysymys, etteikö sitten kuitenkin olisi pelkästään iskän lompakolla hoidettu nuokin maaliin. Eihän nyt herranen aika tuollaisella pallilla, tällaisessa organisaatiossa voi operoida henkilö, joka myöntää julkisuuteen suoraan, ettei ymmärrä mitään tekemänsä pelaajarekryn ominaisuuksista.
Ja jos se tuuletus tulee kesän aikana sekä ensi kaudella voitetaan mestaruus, niin sekään ei riitä mulle. Sen muutoksen pitää olla pysyvä. Voisin oikeastaan jatkojalostaa tässä nyt itsensä Virkkusen lanseeraamaa "viisivuotisjaksoa". Punnitaan ne teot sitten viiden vuoden päästä, että oliko ne onnistuneita ja järkeviä vai ei. Katsotaan jatkossa aina viiden vuoden jaksoissa, että onko seuran strategiassa samoja arvoja kuin mulla. Niihin ei ole pakko kuulua edes menestys, mutta niihin tulee kuulua ammattimaisuus, yhteisöllisyys ja kunnioitus toista kohtaan - sellainen molemminpuolinen.
Viimeinen viisivuotisjakso on tappanut jo minussa palon rakasta seuraamme kohtaan. Pelit tulee katsottua edelleen, mutta voitot tai tappiot ei tunnu enää miltään. Hallille en enää raahaudu kuin pakosta, vaikka tämän surullisen ajanjakson keskellä esimerkiksi viime kaudella kävin hallilla sekä käytin rahaa oheistarvikkeisiin enemmän kuin koskaan ennen. Ja jos nyt joku ottelu sattuukin jäämään välistä, niin minusta ei enää tunnu siltä, että olisin missannut jotain. Yleensä en kyllä olekaan, kun katsoo tuloksen jälkikäteen.
Junno oli pääroolissa kun aikoinaan tutustuin elämäni ensirakkauteen - Oulun Kärppiin. Silloinen Junno teki meistä perheen ja piti jokaista yksittäistä kannattajaa ihan yhtä tärkeänä osana yhteisöä kuin isoimpia sponsoreitakin. Nykyään riittää toimitusjohtajan toteamana se, että aitiot myyvät. Kauas on tultu. Kynttilä lienee palanut loppuun molemmista päistä.
Yhteinen matkamme on nyt risteyksessä. Haluaisin todella lähteä siitä samaan suuntaan. Toivottavasti Juha ja kumppanit annatte minulle sen mahdollisuuden. Luottamus on mennyt ja sitä on helvetin vaikea saada takaisin viime vuosien jälkeen. Valitettavasti.
