Työt yrittävät pilata joulumielen aika täydellisesti, pitäisikö tässä muuttaa johonkin arabiemiraatteihin inhimillisempien työviikkojen perässä. Toki viime vuonna koronan alettua ei ollut juurikaan sitä työtä kunnolla todella pitkään aikaan ym. säätöä, että kai sitä voisi yrittää olla sinänsä kiitollinenkin tässä loppuunpalamista odotellessa ja kohtuullisuutta pohtiessa.
Mutta noin muuten lahjat on hankittu ja puolet paketoitu. Toivottavasti joulupäivän aamuhämärässä pääsisi lenkille viime vuoden tapaan rikkoutumattomalle lumelle (kun aattoa edeltävänä yönä/aamuna oli satanut lunta) tallustelemaan ja samalla kuuntelemaan Dean Martinin ja Frank Sinatran joululevyjä, sekä muita vanhojen suurten laulajien jouluklassikoita. Siinä on sitä joulun maagista taikaa, kun saa hetken kokea olevansa täydellisesti kiinni juuri siinä hetkessä. Irrallaan arkielämän todellisuudesta ja jotenkin jakaa noiden vanhojen laulujen ja esittäjien avaaman ikkunan kautta samoja tuntemuksia, joita ihmiset ovat käyneet läpi niitä kuunnellessaan läpi vuosikymmenten. Niiden kautta tuntuu kuin aikajanat hetkeksi risteytyisivät, aika menettäisi merkityksensä ja mennyt heräisi hetkeksi eloon lepattavan kynttilänliekin tavoin.
Jotain oletettavasti hyvää brittiläistä joulukaljaa ostin jo marraskuussa joulusaunaan, enkä varmaan ole meillä ainoa juominkien ostaja. Maltillisesti tietysti nautitaan vain muutama aperitiiviksi siellä saunassa ennen joulupöytään astumista ja loput jäävät uudeksi vuodeksi. Eiköhän siinä sitten viimeistään jollain tavalla ala rauhoittua joulun tunnelmaan ja pysty päästämään irti stressistä kahdeksi päivää.
Joulusiivous olisi vielä tekemättä ja ruoat kaupassa. Leivottu on. Vielä olisi mukavaa jos jonnekin tupsahtaisi jotain hyvää jouluohjelmaa. Ellei, niin pitää varmaan tunnelman nostattajaksi jommalle kummalle päivää kaivaa omista esiin vaikka Jaska Jokusen joulu ja Feast of the Seven Fishes tai jotain muuta.