Tylsänä ihmisenä ajattelin ennakoida tulevaa kautta ketjun avaajan hengen tuotteen mukaisesti, enkä siis puutu otsikon aiheen ohi meneviin asioihin.
Pohdiskeluni koskee tässä vaiheessa vain runkosarjaa, koska en ole laiskuuttani ehtinyt kaikkien joukkueiden peliä nähdä tällä harjoituskaudella. Kunhan eka neljännes on pelattu, voin antaa syvällisempiä sihvos-analyysejä.
Sijoille 1-6 runkosarjassa sijoittuvat minun pienessä päässäni aakkosjärjestyksessä HIFK, HPK, Jokerit, Kärpät, Tappara ja TPS.
HIFK tulee alkukaudesta olemaan aika kaukana runkosarjan kärjestä johtuen Bob Francisin peli…taktiikasta. Sihvonen on jo sitä on tuonut esiin omissa kolumneissaan, ja livenä paikan päällä nähtynä voin sanoa, ettei ne jätkät vieläkään ihan tarkkaan tiedä mitä siellä kentällä pitäisi oikein tehdä. Treeneissä toiston kanssa homma on ollut vähän sinne päin, mutta kun harjoitusotteluissa viidellä viittä vastaan pelaaminen on ollut vähäistä, ei kuvioita ole päästy hiomaan muita vastaan kovinkaan paljon. Lisäksi kun yv-peli tökkii niin revi siitä sitten. HIFKin materiaali tuottaa lopulta kuitenkin runkosarjan päätteeksi tilan neljän sakissa.
HPK eli Kerho, saattaa olla jonkinlaisessa mestaruuskrapulassa koko kauden. Kauan odotettu, kauan janottu ja himoittu mestaruus on vyöllä eikä se siitä mihinkään muutu. JJalosta odottaa uudet kuviot, isommat ympyrät ja kirkkaammat valot, ihan niin kuin oikein onkin, ja kausi mennee siinä sivussa pelaillessa. Joukkueen pelaajatilanne kun vielä on mikä on, niin peruspelillä kuuden sakissa mikäli maalivahtiosastolla on edes kohtuullisesti motivoituneita yrittäjiä.
Jokerit, narrit minulle, vetivät välistä ja saivat mielenkiintoisen valmentajan eli Doug Sheddenin. Ja sekös minua edelleen v.. kismittää. DS:n tyyli peluuttaa on yksinkertainen ja raaka. Sellainen, joka olisi sopinut HIFKiin. Saa nähdä miten se taittuu Ilmalassa. Paljon on puhuttu Jokerien pakiston ”ylivertaisuudesta”, itse en ihan siihen tahdo jaksaa luottaa. Riksman on ollut tuuliviiri jo ennenkin, enkä usko hänestä Jokerien sateentekijäksi. Hyökkäyksessä on monia potentiaalisia nuoria, mutta Sheddenin filosofiaa viime kaudelta tuntien ylimääräistä peliaikaa ei näille helposti tule, ellei ihan ihmeitä tee alkupeleissä. Sheds luottaa kokeneempaan ja vanhempaan porukkaan ainakin alkukaudesta. Kuuden sakissa kuitenkin.
Kärpät pysynee selvästi sarjan kärkipäässä ja ottanee ykkös- tai kakkossijan runkosarjassa. Vuosien hyvä taustatyö on tuottanut oululaisille varsin vankan taloudellisen pohjan, jonka varaan on helppo rakentaa. Samaten puolen Suomen joukkueen vetovoima pohjoisessa on sitä luokkaa, että uusia ja lahjakkaita nuoria saadaan seulottua maakunnista jatkossakin. Hyökkäyspuoli lienee varsin hyvässä kuosissa, pisteenä iin päälle Hannes Hyvösen kokemus ja laukaus. Ongelmaksi saattaa ajoittain muodostua puolustus sekä maalivahtipeli, vaikka onkin mukava nähdä Suomalaisen Jasu kunnon jengissä. Molemmilla em. osa-alueilla kokemattomuus saattaa tuottaa ongelmia ja kun siihen liitetään ajoittain rankka pelitahti, saattaa yllättäviä notkahduksia tulla loka-marraskuun loskakeleillä. Peruspelillä silti runkosarjan kärjessä.
Tappara tulee yllättämään monet. Vaikka valmentaja on liigatasolla märkäkorva, ovat pelaajat jo niin rutinoituneita ja monissa liemissä keitettyjä, etteivät he heti ole siitä moksiskaan varsinkin kun vaihtuvuus on ollut taas vähäistä. Senttereinä Tapparalla on varsin hyvää kokenutta miehistöä, ja maalissa Mika Lehto jatkanee peruspeliään suht vakuuttavasti. Ei maailman huippu, mutta SM-liigassa kärkipäätä. Tapparan ongelmat tulevat miehistön kapeudessa. Mikäli loukkaantumisia tulee paljon, putoaa myös sijoitus mutta pysynee kuuden sakissa. Jos taas jengi pysyy ehjänä, saattaa olla runkosarjassa Kärppien pahin uhkaaja.
Tepsillä on aika kohottaa julkisuuskuvaansa. Niin olisi Jortikallakin, mutta hän veet siitä välittää, vaikka olisi aihettakin. Alkukausi saattaa vielä mennä mollivoittoisesti, mutta pikku hiljaa Tepsi nousee kuuden sakkiin. Berg tuo varmuutta alakertaan ja kun on jäällä puolet joka ottelusta niin peräpää pysyy tiiviinä. Ongelmana on saada hyökkäyspäässä vanhukset tekemään maaleja, silloin niiden avulla Tepsi voi hankkia useitakin niukkoja mutta tarpeellisia voittoja. Duba-Hurme –kuvio on mielenkiintoinen ja luulenkin että Hurme nähdään tositoimissa vasta joulupukin käytyä kylässä.
Seuraava poppoo on sitten ne säälijengit. Keitä yllättää että siellä lienee Blues, Ilves, JyP ja Lukko. Tuskin ketään.
Blues minnuu surettaa. Potentiaalia pitäisi olla niin taloudellisesti, joukkueeltaan kuin talousalueeltaankin. Mutta kun ei. Vuosi toisensa jälkeen rämpivät sarjassa ynnä muut. Nyt on häiriötekijöitä taustalta laitettu syrjään ja puolustuspäätä tilkitty. Eipä yllättäisi jos B ohittaisi A:n, vaikka viime kaudella ekat Brucklerin pelit nähneenä miestä mollasinkin. Saattaa olla kuitenkin parempi kuin Ahosen Arska, jonka itseluottamus omaan tekemiseen on ajoittain hiukan hukassa. Yksi pääsky ei kesää tee, ja siitä huolimatta että Viitaluoman Ville on hyvin aloittanut, ei hänkään yksin mahdottomiin pysty.
Ilves perinteikkäänä seurana on aina ollut sydäntä lähellä. Valitettavasti ensi kaudesta ei vaan kovin paljon uskalla toivoa. Maalin suulla on toivomisen varaa, puolustus ei hätkäytä Kudrocin vertaa, ja hyökkäyksessä ollaan toivotaan-toivotaan -osastolla. Ilmeisesti Kurka on maksanut niin paljon, että Raipekin joutui uraansa jatkamaan.
JyP oli viime kaudella varsin pitkälle pelle-Hermanni Wallinheimon varassa ja sama meno jatkuu. Miska Kangasniemen paluu pakistoon saattaa pelastaa jotain, mutta kun joukkue on muuten kärkipään Mestisjengien luokkaa, niin tee siinä sitten voittoon tarvittavat maalit. Alatalon eväät alkavat olla jo vähissä ja mieli uusissa kuvioissa joten Jyppi ei hirveästi porskuta.
Lukossa on taas poltettu massia ja lähdetty rinta rottingilla liikkeelle, mutta todellisuus lienee tarua ihmeellisempää jälleen kerran. Kun maalivahtiosasto on tuota luokkaa, ei tule helppoa olemaan. Kun pakisto on tuota luokkaa ja kun hyökkäys ja valmennus on tuota luokkaa, niin pitkä ja synkeä talvi on Raumalle tulossa. Jos raumlaine giäl ja gylttyyr ei vielä vaakasuoraan tulevan räntäsateen kanssa tsekkipoikia miellytä, niin siihen mennee loputkin saumat.
Ja mitäs jää jäljelle. Ässät, Saipa, Kalpa ja Pelicans.
Pelicansin uskon kolkuttelevan pleijariviivoja ja varsinkin alkukaudesta joukkue tullee yllättämään monet. Pitkän kauden mittaan sitten väkisinkin alkavat materiaalierot olla kuitenkin selviä, eikä Aran keinotkaan enää auta pleijareihin viemiseksi. Maalivahtiosasto on Mestis-tasoa, puolustuksessa Salmela ainoana pelintekijänä ja hyökkäyksessä luotetaan sekä Matias Lopin että Marko Jantusen tuuliin, eli millä pelipäällä sattuvat kulloinkin olemaan. Eri syistä tosin.
Ässät putoaa valitettavasti korkealta ja kovaa. Veskarit ovat ehkä-tasolla, pakisto Marko Toivosen poissa ollessa varsin kokematonta Pasi Peltosta lukuun ottamatta, ja hyökkäyksessä Häppölä ja Kivenmäki + Kuusela jäävät vähän turhan isolle vastuulle joukkueen menestyksestä. Tilannetta ei suinkaan auta uuden valmentajan kokemattomuus. Toden näköistä onkin että valmentaja vaihtuu ennen joulua ja joukkueeseen hankitaan kovalla rahalla ulkomaalainen veskari.
Kalpa pyristeli liigakautensa niin hyvin kuin vain pystyi, voisi jopa sanoa ”miehekkäästi” kun materiaalin otti huomioon. Tuleva kausi pitäisi sitten olla himpun verran parempi ja kun joukkuetta rakennetaan maltillisesti, niin suattaahan se ollakin tai suattaa olla olematta. Tuomas Nissisestä odotettiin jokunen kausi sitten ihan pelimiestä, mutta jotenkin on jäänyt paikoilleen taapertamaan. Nyt kun Kimmo Kapasen pelipäivät ovat jarilitmas-luokkaa, uskoisin Nissisen saavan paljon peliaikaa. Nyt olisi aika ja paikka lunastella lupauksia. Puolustus on varsin kapeatasoista kuten hyökkäyskin. Mikäli ameriikan ihmeet saadaan pelaamaan ja viihtymään, on säälipleijaripaikka lähellä mutta ah, niin kaukana.
Viimeisen sijan olen nyt sitten laittamassa SaiPalle, valitettavasti. Rob Zeppin kuherruskausi on ohi ja tehnee stathosit. Strömbergin Mikon varaan jäänee loppukausi ja vaikkei huonosti pelaisikaan, on joukkueen puolustus sekä kokematonta että kankeaa. Kun hyökkäyksestä vielä on kaikki syömähampaat viety, saattaa käydä niin että että SaiPa kokee Kiekko-67:n kohtalon. Se kun hävisi aikoinaan ainakin 10 ekaa peliään joskus 60-70 -lukujen vaihteessa. Hurrien varaan on Mälkiä nyt homman jättänyt, ja eihän niihin voi luottaa.
Haukkua saa vapaasti, mutta turhaa vetää herneitä neniin. Näin minä tämän näen omien tihruisten silmieni läpi ja runkosarjan päättyessä palataan aiheeseen.