Täällä taas kaikenmaailman kiekkotietäjät vauhkoavat suu vaahdossa, kuinka Ässistä on kesän aikana tullut neitikiekkojoukkue. Ja kaikkihan on tietenkin Pajuojan pelisysteemin syytä.
Aika on tosiaankin kullannut muistot. Ässät ei nimittäin ollut viime kaudella niin fyysinen joukkue kuin muistatte. Ihmiset muistavat sen, minkä viimeiseksi ovat nähneet. Tässä tapauksessa pudotuspelien kovat väännöt ovat päällimäisenä mielessä. Siellähän pleksit heiluivat oikein urakalla.
Ässät pelasi hurjan määrän runkosarjapelejä viime kaudella, joissa ei nähty yhtään enempää taklauksia kuin nyt alkaneella kaudellakaan. Vieraissa oltiin useimmiten melko varovaisella jalalla liikkeellä, ja siellä keskityttiin lähinnä riistopeliin ja puolustamiseen. Sama tahti näyttää jatkuvan myös tälläkin kaudella (äsken TPS-Ässät-ottelussa Ässät taisi taklata n. 3 kertaa.)
Myös kotona taklaukset olivat joissakin peleissä melko kortilla, riippuen pitkälti vastustajan pelityylistä. Jotain KalPaa vastaan on turha lähteä 100-lasissa karvaamaan ja taklamaan, kun varma peruspelaaminenkin tuottaa voiton.
Suurin syy, miksei esimerkikiksi HIFK-pelissä nähty suurta taklausilottelua, johtuu pitkälti suurista jäähymääristä. Tilastoista on nähtävissä, että ks. pelissä tuomittiin yhteensä 22 kaksiminuuttista. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että 2/3-osaa ottelusta pelattiin yli-tai alivoimaa. Aika harvoinhan pakkopelissä nähdään taklauskarkeloita.
Loppuviimeksi Ässistä ei taklausvoimaa lähtenyt pois kuin Nickersonin ja Kiilholman muodossa. Jahka Foppa ja Toivonen palaavat ruotuun, on fyysinen osasto suht hyvällä mallilla.
Tänään TPS-voitto tuli hyvällä perusvieraspelaamisella. TPS:lle annettiin ohjat, mutta viisaalla pelaamisella TPS ei oikeasti päässyt aivan hirveän vaarallisiin paikkoihin. Hyökkäyspäässä alkoi tarvittavaa juonikkuutta näkyä, nyt vain viimeinen silaus, eli veto jäi puuttumaan. Maven siirto kakkoseen näytti suhteellisen onnistuneelta. Nyt taito on mukavasti jakaantunut kahteen ensimmäiseen kenttään.
Eniten olen tällä hetkellä huolissani puolustuspään tiiveydestä. HIFK-pelissä vastustaja päästettiin mellastamaan maalin edessä. Tänään oli sama ääni kellossa. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, sillä vastustaja ei missään nimessä saa yrittää 2-3 kertaa laittaa riparia sisään.
Kenttätasapaino on maalineduspelaamisen lisäksi heikolla tasolla. Hyökkääjien ja puolustajien välissä on aivan liikaa tilaa, mikä johtaa vastustajien helponnäköisiin ylivoimahyökkäyksiin. Tämä ei ole hyökkääjien vika, vaan puolustajien. Pakit pelaavat aivan liian alhaalla ja antavat vastustajan kävellä aivan liian helposti alueelle. Viime kaudella tämä oli suurimpia syitä, miksi Ässät menestyi. Omasta siniviivasta ei pitäisi luopua helpolla, vaan puolustajien tulisi iskeä vastustajaan kiinni heti, kun vastustaja saapu kohti Ässien siniviivaa.
Peruuttelu johtuu useimmiten heikosta itseluottamuksesta, mikä on kuitenkin tällä hetkellä suhteellisen vallitseva tila alakerran pelaajiemme päiden sisällä. Jahka nuorukaiset saavat lisää kokemusta ja itseluottamusta, tähänkin tulee parannus.
Joukkueen tila on tällä hetkellä hyvä. Pelitaso tulee varmasti ailahtelemaan, mutta annettakoon se nuorelle joukkueelle anteeksi. Meillä on ilo olla jälleen kerran hienon joukkueen kannattajina. Ottakaamme siitä ilo irto ja lopettakaamme nuo itkuvirret.
Tästä tulee hieno kausi.
Aika on tosiaankin kullannut muistot. Ässät ei nimittäin ollut viime kaudella niin fyysinen joukkue kuin muistatte. Ihmiset muistavat sen, minkä viimeiseksi ovat nähneet. Tässä tapauksessa pudotuspelien kovat väännöt ovat päällimäisenä mielessä. Siellähän pleksit heiluivat oikein urakalla.
Ässät pelasi hurjan määrän runkosarjapelejä viime kaudella, joissa ei nähty yhtään enempää taklauksia kuin nyt alkaneella kaudellakaan. Vieraissa oltiin useimmiten melko varovaisella jalalla liikkeellä, ja siellä keskityttiin lähinnä riistopeliin ja puolustamiseen. Sama tahti näyttää jatkuvan myös tälläkin kaudella (äsken TPS-Ässät-ottelussa Ässät taisi taklata n. 3 kertaa.)
Myös kotona taklaukset olivat joissakin peleissä melko kortilla, riippuen pitkälti vastustajan pelityylistä. Jotain KalPaa vastaan on turha lähteä 100-lasissa karvaamaan ja taklamaan, kun varma peruspelaaminenkin tuottaa voiton.
Suurin syy, miksei esimerkikiksi HIFK-pelissä nähty suurta taklausilottelua, johtuu pitkälti suurista jäähymääristä. Tilastoista on nähtävissä, että ks. pelissä tuomittiin yhteensä 22 kaksiminuuttista. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että 2/3-osaa ottelusta pelattiin yli-tai alivoimaa. Aika harvoinhan pakkopelissä nähdään taklauskarkeloita.
Loppuviimeksi Ässistä ei taklausvoimaa lähtenyt pois kuin Nickersonin ja Kiilholman muodossa. Jahka Foppa ja Toivonen palaavat ruotuun, on fyysinen osasto suht hyvällä mallilla.
Tänään TPS-voitto tuli hyvällä perusvieraspelaamisella. TPS:lle annettiin ohjat, mutta viisaalla pelaamisella TPS ei oikeasti päässyt aivan hirveän vaarallisiin paikkoihin. Hyökkäyspäässä alkoi tarvittavaa juonikkuutta näkyä, nyt vain viimeinen silaus, eli veto jäi puuttumaan. Maven siirto kakkoseen näytti suhteellisen onnistuneelta. Nyt taito on mukavasti jakaantunut kahteen ensimmäiseen kenttään.
Eniten olen tällä hetkellä huolissani puolustuspään tiiveydestä. HIFK-pelissä vastustaja päästettiin mellastamaan maalin edessä. Tänään oli sama ääni kellossa. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, sillä vastustaja ei missään nimessä saa yrittää 2-3 kertaa laittaa riparia sisään.
Kenttätasapaino on maalineduspelaamisen lisäksi heikolla tasolla. Hyökkääjien ja puolustajien välissä on aivan liikaa tilaa, mikä johtaa vastustajien helponnäköisiin ylivoimahyökkäyksiin. Tämä ei ole hyökkääjien vika, vaan puolustajien. Pakit pelaavat aivan liian alhaalla ja antavat vastustajan kävellä aivan liian helposti alueelle. Viime kaudella tämä oli suurimpia syitä, miksi Ässät menestyi. Omasta siniviivasta ei pitäisi luopua helpolla, vaan puolustajien tulisi iskeä vastustajaan kiinni heti, kun vastustaja saapu kohti Ässien siniviivaa.
Peruuttelu johtuu useimmiten heikosta itseluottamuksesta, mikä on kuitenkin tällä hetkellä suhteellisen vallitseva tila alakerran pelaajiemme päiden sisällä. Jahka nuorukaiset saavat lisää kokemusta ja itseluottamusta, tähänkin tulee parannus.
Joukkueen tila on tällä hetkellä hyvä. Pelitaso tulee varmasti ailahtelemaan, mutta annettakoon se nuorelle joukkueelle anteeksi. Meillä on ilo olla jälleen kerran hienon joukkueen kannattajina. Ottakaamme siitä ilo irto ja lopettakaamme nuo itkuvirret.
Tästä tulee hieno kausi.