Usein kuulee lausuttavan kliseitä kuten kuten maalivahti on puoli joukkuetta tai että hyvä maalivahti on puoli joukkuetta, mutta huono on koko joukkue. Onko kuitenkaan noinkaan? Ei NHL:n GM:ien mielestä ainakaan ja olen taipuvainen uskomaan että he tietävät mistä puhuvat. Minä koitankin rakentaa keissini sen oletuksen tueksi että joukkueen tärkeimmät pelaajat ovat pääsääntöisesti keskushyökkääjiä. Tässä siis tarkoitetaan joukkueen franchise pelaajia eli pelaajia jonka ympärille koko joukkuetta aletaan rakentamaan, ei jonkun yksittäisen pelin ratkaisijoita.
Jos katsotaan NHL:n ykkösvarauksia kautta aikojen (eli vuodesta 1969) niin heistä ainoastaan kaksi on ollut maalivahteja eli Rick DiPietro vuonna 2000 ja Marc-Andre Fleury vuonna 2003. Tiedän että perusteluna käytetään sitä että maalivahdit kehittyvät usein hitaammin - ja onhan se tottakin jossain määrin (Belfourit ja muut toimikoot esimerkkeinä) - mutta niin kehittyvät puolustajatkin ja heitä on kuitenkin ykkösvarauksina ollut 10. Hyökkääjiä on siis ollut 26 ja heistä senttereitä ehkä 15. Toki tähän selityksenä on se, että Pohjois-amerikassahan on tapana että parhaat hyökkääjät laitetaan sinne missä sillä on eniten väliä eli keskelle, mutta se osittain juuri todistaakin väitteeni perustan (tietenkään hyvää maalivahtia ei oikein voida laittaa sentteriksi tai toisinpäin).
Hart trophy on jaettu vuodesta 1923 alkaen eli noin 84 kertaa ja voittajista on maalivahteja ollut seitsemän (7!). Senttereitä on ollut 44.
Samaten jos katsotaan palkkatilastoja niin tällä kaudella NHL:n parhaiten ansaitseva maalivahti on kokonaistilastossa vasta sijalla 18. Yhteensä heitä tuosta top 50 listalta löytyy 7, kun esim senttereitä löytyy 12.
http://www.usatoday.com/sports/hockey/nhl/2008-03-24-salaries-top-50_N.htm
Toki maalivahdit ovat ratkaisevassa asemassa jokaisessa tiukassa pelissä, mutta ihan samalla tavalla hyökkääjätkin niitä pelejä ratkaisevat tekemällä maalit tai jättämällä ne tekemättä. Tämä jälkimmäinen on vain usein näkymättömämpi tapa ratkaista pelit. Senttereiden vastuulla on aloitukset, puolustaminen, pelin rakentaminen ja maalienkin tekeminen, sekä ehkä myös joukkueen johtaminen ja hengen luonti (your best players have to be your best players), mikä siis voisi olla tärkeämpi homma? Toki maalivahti on jäällä 60 minuuttia (60 peliä kaudesta) eli 3600 minuuttia, kun ykkössentteri on sitä vain 25 minuuttia 80 pelissä (2000 minuuttia).
Ehkä tuosta viimeisestä asiasta osittain johtuen väitän että maalivahtien ongelma franchise pelaajina on siinä, että he eivät pysty syystä tai toisesta pitämään tasoaan. Siinä missä Boucherit ja Hedbergit ovat aika ajoin maagisia ja rikkovat ennätyksiä, eivät Royt ja Hasekit välillä saa kiinni rantapalloakaan.
Roy ja Brodeur ovat kiistatta maalivahteja, jotka ovat omalla henkilökohtaisella panoksellaan olleet ratkaisemassa Stanley Cuppeja useampia kertoja. Ainoa maalivahtien tärkeyttä puoltava tilasto onkin vuodesta 1965 jaettu Conn Smythe trophy jonka kaikki maalivahdit ovat yhteensä pokanneet peräti 14 kertaa (joista Brodeurin osuus huikea 0 ja Royn 2) kun taas keskushyökkääjät ovat sen saaneet ainoastaan 13 kertaa (sivumennen sanoen jostain kumman syystä tämän palkinnon valinta on useammankin mennyt päin persettä). Useampikin kerta team efforttina voitetun kupin jälkeen on itsestään selvän valinnan puuttessa ilmeisesti lantin heitto bussikuskin ja maalivahdin välillä päätynyt jälkimmäisen voittoon (Vernon, Ward, Ranford), plus joukossa on muutamakin noita luuserivalintoja (vittu Hextall). Vastaavasti Richter ja Brodeur olisivat varmasti pytyn ansainneet.
Jos tällä hetkellä pitäisi valita yksi pelaaja, jonka ympärille joukkuetta rakennetaan, niin aika harva varmasti valitsisi maalivahdin (kenet edes voisi vakavissaan valita, nuoren 31 vuotiaan Luongon? No Lundqvist olisi toki "ainoastaan" 26). Eiköhän osasto Crosby, Malkin, Ovechkin kuitenki nolisi se jonne valinta sijoittuisi (kaksi sentteriä).
Tästä jatkokeskusteluna sitten seuraavassa kuussa se että voiko laitahyökkääjä Ovechikin olla yhtä tärkeä pelaaja joukkueelleen vaikka olisikin kuinka täydellinen pelaaja omalla pelipaikallaan, kuin sentterinä pelaava Crosby tai Malkin...
Jos katsotaan NHL:n ykkösvarauksia kautta aikojen (eli vuodesta 1969) niin heistä ainoastaan kaksi on ollut maalivahteja eli Rick DiPietro vuonna 2000 ja Marc-Andre Fleury vuonna 2003. Tiedän että perusteluna käytetään sitä että maalivahdit kehittyvät usein hitaammin - ja onhan se tottakin jossain määrin (Belfourit ja muut toimikoot esimerkkeinä) - mutta niin kehittyvät puolustajatkin ja heitä on kuitenkin ykkösvarauksina ollut 10. Hyökkääjiä on siis ollut 26 ja heistä senttereitä ehkä 15. Toki tähän selityksenä on se, että Pohjois-amerikassahan on tapana että parhaat hyökkääjät laitetaan sinne missä sillä on eniten väliä eli keskelle, mutta se osittain juuri todistaakin väitteeni perustan (tietenkään hyvää maalivahtia ei oikein voida laittaa sentteriksi tai toisinpäin).
Hart trophy on jaettu vuodesta 1923 alkaen eli noin 84 kertaa ja voittajista on maalivahteja ollut seitsemän (7!). Senttereitä on ollut 44.
Samaten jos katsotaan palkkatilastoja niin tällä kaudella NHL:n parhaiten ansaitseva maalivahti on kokonaistilastossa vasta sijalla 18. Yhteensä heitä tuosta top 50 listalta löytyy 7, kun esim senttereitä löytyy 12.
http://www.usatoday.com/sports/hockey/nhl/2008-03-24-salaries-top-50_N.htm
Toki maalivahdit ovat ratkaisevassa asemassa jokaisessa tiukassa pelissä, mutta ihan samalla tavalla hyökkääjätkin niitä pelejä ratkaisevat tekemällä maalit tai jättämällä ne tekemättä. Tämä jälkimmäinen on vain usein näkymättömämpi tapa ratkaista pelit. Senttereiden vastuulla on aloitukset, puolustaminen, pelin rakentaminen ja maalienkin tekeminen, sekä ehkä myös joukkueen johtaminen ja hengen luonti (your best players have to be your best players), mikä siis voisi olla tärkeämpi homma? Toki maalivahti on jäällä 60 minuuttia (60 peliä kaudesta) eli 3600 minuuttia, kun ykkössentteri on sitä vain 25 minuuttia 80 pelissä (2000 minuuttia).
Ehkä tuosta viimeisestä asiasta osittain johtuen väitän että maalivahtien ongelma franchise pelaajina on siinä, että he eivät pysty syystä tai toisesta pitämään tasoaan. Siinä missä Boucherit ja Hedbergit ovat aika ajoin maagisia ja rikkovat ennätyksiä, eivät Royt ja Hasekit välillä saa kiinni rantapalloakaan.
Roy ja Brodeur ovat kiistatta maalivahteja, jotka ovat omalla henkilökohtaisella panoksellaan olleet ratkaisemassa Stanley Cuppeja useampia kertoja. Ainoa maalivahtien tärkeyttä puoltava tilasto onkin vuodesta 1965 jaettu Conn Smythe trophy jonka kaikki maalivahdit ovat yhteensä pokanneet peräti 14 kertaa (joista Brodeurin osuus huikea 0 ja Royn 2) kun taas keskushyökkääjät ovat sen saaneet ainoastaan 13 kertaa (sivumennen sanoen jostain kumman syystä tämän palkinnon valinta on useammankin mennyt päin persettä). Useampikin kerta team efforttina voitetun kupin jälkeen on itsestään selvän valinnan puuttessa ilmeisesti lantin heitto bussikuskin ja maalivahdin välillä päätynyt jälkimmäisen voittoon (Vernon, Ward, Ranford), plus joukossa on muutamakin noita luuserivalintoja (vittu Hextall). Vastaavasti Richter ja Brodeur olisivat varmasti pytyn ansainneet.
Jos tällä hetkellä pitäisi valita yksi pelaaja, jonka ympärille joukkuetta rakennetaan, niin aika harva varmasti valitsisi maalivahdin (kenet edes voisi vakavissaan valita, nuoren 31 vuotiaan Luongon? No Lundqvist olisi toki "ainoastaan" 26). Eiköhän osasto Crosby, Malkin, Ovechkin kuitenki nolisi se jonne valinta sijoittuisi (kaksi sentteriä).
Tästä jatkokeskusteluna sitten seuraavassa kuussa se että voiko laitahyökkääjä Ovechikin olla yhtä tärkeä pelaaja joukkueelleen vaikka olisikin kuinka täydellinen pelaaja omalla pelipaikallaan, kuin sentterinä pelaava Crosby tai Malkin...