Turha Ruusua on syyttää vaikka tilastot näyttäisivät mitä. Joukkue ei onnistunut rakentamaan yhtään järkevää hyökkäystä. Puolustajat eivät saa peliä auki, Ja jos saavatkin, niin hyökkääjät kohnottavat kiekon heti vastustajalle. Vastustajan päässä vieritetään kiekkoa kulmissa selkä vastustajan maalille. Jos sieltä onnistujia pitää hakea, niin Suomi-Ruotsalainen akseli. Liuksiala yritti, mutta hävisi kaksinkamppailut. Eemeli Suomi oli ainoita hyökkääjiä, joka niitä voitti. Ilveksen hyökkääjät eivät pysty pelaamaan kiekkoa kontrolloidusti viivalle, eikä siellä ole ketään, joka pystyy toimittamaan sitä maalille, ja jos kiekko sinne maalille poukkoiliskin, niin maalilla ei ole reboundissa ketään. Laakso oli ensimmäisessä erässä hyvä.
Mietin mikä siinä Koivulan pelissä mättää. Se on kiekottomana pelaaminen. Mies ei osaa tehdä itseään pelattavaksi, niin että olisi silloin maalintekotilanteessa. Hän haluaa kiekon itselleen ja sitten hän yrittää jotain. Noin kovaa vastustajaa vastaan Otto oli kuoriämpäri.
Pitkä matka on Otolla ja Koppasella kirkkaampiin valoihin.Koppaselle ekstramiinus oliko se nyt viides vai kuudes maali. Ja Vainiolle siitä neljännestä. Oikein klassikko.
Ilveksen hyökkääjät tekevät järjestelmällisesti vääriä ratkaisuja. Silloin kun pitäisi rauhoittaa, he lisäävät kohnotusta. Jatkuvasti outoja puolittaisia ratkaisuja. Tästä on Rautiainen oikein malliesimerkki.
Kivi. Nyt sitä pelitapaa ja hyökkäykseen lähtöjä monta piirua hitaammiksi. Ja peli kontrolliin. Pelin käännöt ovat eri asia. Ja syöttöjen, niiden olisi tarkoitus mennä liikkeessä oleville pelaajille ja mielellään lapaan.
Tammisen ja Sandellin puuttuminen näkyy kauas.