Tulevan kauden joukkue henkilöityy Vuoriseen, mutta ei ole kuin puoliksi hänen kokoamansa. Vuorisella on ollut käsissään nippu aika kalliita sopimuksia, jotka ovat kaventaneet hänen mahdollisuuksiaan toteuttaa täysin omia ideoitaan. Sen takia myöskin kalliit ulkkarit saivat lähteä, jotta pelivaraa syntyisi. Millainen joukkue sitten lopulta jäälle ilmestyy, alkaa onneksi selvitä jo noin kuukauden kuluttua. Rubin, Joensuu, Järvinen, Talaja, Erholtz ja omat pojat Määtän sekä Hämeenahon johdolla muodostavat jatkuvuutta, josta huomaa, että puolustuksessa sitä edustaa vakiokokoonpanosta vain Määttä.
Huomio kiinnittyykin pakistoon ja keskushyökkääjiin, jotka eniten ovat kärjestään menneet uusiksi. Näissä nyt sitten punnitaan Vuorisen hankintojen onnistuminen. Pelkät nimet entisine "saavutuksineen" eivät kerro kaikkea. Hankintojen eteen on tehty pohjatyötä, joka Ässissä on nykyään kovalla tasolla. Niinpä uskonkin esim keskushyökkääjien M. Davidssonin ja Ojantakasen olevan paljonkin kovempia hankintoja kuin mitä näytetään kirjoituksissa kuviteltavan, mutta sehän jää nähtäväksi.
Puolustus huutaa vielä sitä yhtä ukkoa, jonka täytyy olla vahvistus. Ei välttämättä kloonata Matinpaloa, mutta vahvistetaan joukkuetta. Toivottavasti asia ratkeaa jo ennen Pitsiä, mutta laadustahan ei tingitä? Eikä tämä ole sama kysymys kuin Heimosalmen mahdollinen jatko, joka tulee sitten eri asiana, jos on tullakseen.
Paljon tullaan varmasti kirjoittamaan kuinka kamalaa on, ettei Vuorinen saanut valita "omaa" valmentajaansa, kun Kerttula oli jo aikaa sitten valinnut Härkälän valmentajaksi. Kivihän tuli vain mutkana matkaan, kun Kerttulan koronastrategia oli ajanut jäävuoren huipun upoksiin, ja se piti nostaa uudelleen näkyviin. Nyt se on sitten nostettu, ja strategia toteutuu. Ässäthän on nykyään sivistynyt organisaatio, jossa Pelastajaa ei raunioille tarvita, vaan työn jatkajaa. Tuleva kausi vaatii sen pleijaripaikan, jotta työrauha säilyy.