Isojen seurojen (IFK, Jokerit, Kärpät) ongelma piilee siinä, että joukkueeseen tarvitaan nimekkäitä pelaajia, jotka tuovat kansaa lehtereille. Joukkueeseen voidaan hankkia pari jannekolehmaista, mutta niidenkin pitää mielellään olla omia kasvatteja. TPS ja HPK ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, että nimet selässä eivät merkitse kaikkea. Mutta totuuden nimissä, molemmissa joukkueissa on pelaajia, jotka ovat yksilötasolla ihan liigan kärkitasoa. Ja ovat nostaneet tasoaan nimenomaan juuri tärkeissä paikoissa. Monesti suuri menestys on lopulta aika pienistä asioista kiinni, onnistumiset ruokkivat onnistumisia jne. Lisäksi sitäkään ei voida väheksyä, että moni näistä nimettömistä pelaajista pelaavat uransa jatkosta. Marginaalit ovat lopulta aika pieniä ja juuri tunne, asenne ja itsensä likoon laittaminen ratkaisevat yksittäisiä tilanteita kentällä ja monista yksittäisistä asioista syntyy iso kuva.
Nämä ns. nimettömämmät pelaajat pelaavat tulevista sopimuksistaan isoihin seuroihin, joissa palkkaa maksetaan enemmän kuin pienissä jengeissä. Sopimus IFK:hon, Jokereihin ja Kärppiin ovat ikäänkuin palkinto hyvin menneistä peleistä. Valitettavan usein vatsat tulevat kuitenkin täyteen, kun se sopimus sitten lopulta saadaan. Henkisesti ei ehkä ollakaan kasvettu niin suuriin saappaisiin kuin mitä isommassa seurassa pelaaminen vaatii. Joka ilta on pakko antaa kaikkensa, koska palkkakuitin lukematkin jo tätä edellyttävät. Pelistä katoaa rentous ja moni hyväkin pelaaja on flopannut isoissa valoissa.
Valitettavan usein myös suuremmat sopimukset vaikuttavat asenteeseen negatiivisesti. Kun joukkueessa on useampi "tähti", valmentajan työ vaikeutuu ja moni ei lopulta olekaan tyytyväinen siihen rooliin, joka joukkueesta löytyy. Unohtuu se tärkein: joukkueelle pelaaminen. Itse karsastan sanontaa valmentajalle pelaaminen. Omasta mielestäni kaiken a ja o on pelata joukkueelle. Joukkue on osiensa summa.
Monesti meillekin tulevat pelaajat ovat ottaneet jo sen suurimman kehitysaskeleensa aiemmin. Mutta täällä odotetaan kuitenkin, ihan oikeutetustikin, että pelaaja kehittyy edelleen. Edellisten kausien tehoja ei kuitenkaan voi siirtää sellaisinaan tähän päivään ja itseluottamus onkin yleensä ensimmäinen asia, mikä kärsii, kun tulosta ei tule. Ja ilman itseluottamusta pelaaja harvoin on mitään. Yksi tsägämaali voisi muuttaa monen pelaajan suunnan, mutta aika usein rouva Fortuna näyttää hanuriaan juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaisi.
On aivan turha lietsoa täällä mitään paniikkimielialoja ja vinkua, kuinka meidän on vaikea saada tänne Jalosen takia pelaajia. Valmentajan roolia ei tule korostaa tässäkään asiassa meidän kohdalla liikaa. Kuinka asiat ovatkin yhtäkkiä kääntyneet niinpäin, että Jokereihin on kauhea imu ja siellä on Jortikkakin ja meille ei kukaan itseäänkunnioittava pelaaja halua tulla, kun Jalonen on floppi. Mikä Ilmalassa muka olisi muuttunut, jotta se olisi jotenkin mielenkiintoisempi paikka pelata? Organisaatio? Heh... Virmasen vaihtuminen Tervoseen? Muahah.
Jonkun Hirschovitsin perään on turha itkeä, vaikka hyvä ja tärkeä pelaaja on ollutkin. Kimin lähtöhän ei tullut IFK:lle yllätyksenä, pikemminkin IFK on ollut tässä se aloitteellisempi osapuoli. Minne Lennu olisi yhtäkkiä lähtemässä? Miksei lähtenyt parhaimman kautensa jälkeen? Arttu on tilanteessa, missä ura on jumissa täällä, eikä se ole yksin valmennuksen syytä. Täällähän on korostettu sitä, että Arttu pelasi loukkaantuneena, koska oli Jalosen luottopelaaja. Ja yhtäkkiä Kojo onkin iso paha susi. Hmm... Ja täytyy sanoa, että Artulle on maksettu Penan sorvaaman sopimuksen mukaista palkkaa, joten hinta-laatusuhde ei aivan ole kohdannut. Miksi tiettyjen pelaajien kohdalla pitäisi pelata jotain sosiaalikiekkoa, mutta toisten kohdalla lasketaan sijoitus-tuotto-suhde hyvinkin tarkkaan?
Ei meillä mitään hätää ole. Vaikka kyllä siellä toimisto-valmentaja-linjalla on minunkin mielestäni menty tietyissä asioissa vähän liian aikaisin sellaiselle linjalle, mikä kuuluisi vasta, kun menestytään oikeasti. Mutta virheistä oppii ja pitää vain katsoa, ettei toista samaa virhettä uudelleen. Ihan normaalit elämän lainalaisuudet pätevät tässäkin asiassa.