Yhtään kyseenalaistamatta tiettyjen kirjoittajien loogista ajattelua, jääkiekkoasiantuntemusta taikka mitään muutakaan, ei voi kuin päätään pyöritellä kun seuraa tätä keskustelua.
Eli taustana koko keskustelulle on se, että IFK on pelannut 10 harjoitusottelua, joista ykkösmaalivahdiksi hankittu Riksman on pelannut 7.
Kysymys 1: onko tämä liian vähän? Olisiko Juuson pitänyt pelata 8, 9 tai jopa 10 peliä? Huomionarvoista on myös se, että Janne on pelannut ainoastaan silloin, kun IFK on pelannut peräkkäisinä päivinä.
Janne on pelannut siis 3 matsia, voitto% 100, ka. 1,67, torjunta% 95,7
(vrt. Riksman: voitto% 29, ka. 2,83, torjunta% 87,6)
Kysymys 2: Onko Janne siis pelannut liian hyvin? Olisiko Jannen pitänyt päästää tuplamäärä maaleja, ja hävitä vähintään kaksi pelaamistaan matseista? Onhan äärimmäisen itsekästä pyrkiä torjumaan kaikki kiekot, ja voittaa kaikki pelit, kun penkillä istuvalle kaverille voi tulla paha mieli.
Eli jos Janne pelaa (liian=?) hyvin, menee ykkösveskarimme itseluottamus nollille, joten Janne on joukkueen syöpä?
Kysymys 3: Onko meillä mahdollisesti väärä ykkösveskari, jos pääkoppa menee jumiin, kun kakkosveskari pelaa hyvin? Ja todettakoon, että en todellakaan väitä, että Juusolla menee nuppi sekaisin tästä, mutta joku/jotkut kirjoittavat tuntuvat pitävän tätä aivan luonnollisena seurauksena.
Kaikki muistanevat tapaus Juha Pitkämäen.
Kysymys 4: Pitäisikö kaikesta huolimatta peluuttaa sitkeästi ykkösveskariksi hankittua maalivahtia tappiosta toiseen, vaikka torjuntaprosentti olisi pitkälti alle 90, kopit eivät tartu ja penkillä istuu paljon kovemmassa vireessä oleva kaveri?
Kysymys 5: onko runkosarajan päättyessä ns. ykkösveskarin hankkimilla pisteillä suurempi painoarvo kuin ns. kakkosveskarin hankkimilla pisteillä.
Kysymys 6: Onko tämä tulosurheilua, jossa pyritään voittamaan jokainen peli, ja pelaajat ansaitsevat pelipaikkansa ja -aikansa suoritustensa mukaan? Vai onko tämä jotain fair play -hengessä tapahtuvaa pelailua, jossa peluuttamisen johtava ajatus on, ettei kenellekään saa tulla paha mieli?
Jokerikysymys: Kuka oli TPS:n ykkösveskari viime kaudella? Söikö toisen veskarin hyvät pelit huilivuorossa olleen veskarin itseluottamusta?
Toivoisin etenkin nimim. Pärden vastaavan näihin kysymyksiin.
Kun kerta pyydetään, niin vastataan.
1. En ole missään kohtaa itse ottanut kantaa siihen, onko Juuso pelannut liian vähän matseja tähän mennessä, mutta sanotaan nyt tässä kohtaa, että ihan hyvän määrän pelejä on harkkakaudella pelannut.
2. Tämä toinen kysymyksesi on sävyltään taas ihan uskomatonta itkua ja totaalista (tietoista) väärinymmärrystä. Missään kohtaa en ole sanonut, että Lundellin pitäisi pelata huonommin. Olen vain todennut, että tämä kuvio, jossa kakkoseksi kaavailtu pelaa syyskaudella selkeästi paremmin kuin ykkönen ja kenties valmennuksen suosiollisella avustuksella ns. syrjäyttää tämän flopatakseen vain sitten keväällä (jos talossa on vielä joku, joka ei usko näin käyvän Lundellin tapauksessa, onnittelen vilpittömästä uskosta ja pyydän kertomaan joulupukille ja pääsiäispupulle lämpimimmät terveiseni) on suorastaan kestämätön eikä voi johtaa mihinkään hyvään. Tässä mielessä Janne on joukkueen syöpä, koska hän on itsepintaisesti aina läsnä vuodesta toiseen ja sama kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan. Parantuminen pitäisi aloittaa täydellisellä poisto-operaatiolla.
3. Kenties meillä onkin väärä ykkösveskari, mutta tähänkään en suoranaisesti puuttunut. Pointtini oli ja on, että Juuso Riksman on se valittu ykkösveskari ja kaiken toiminnan tulisi tähdätä hänen otteidensa parantamiseen ja luottamuksen rakentamiseen.
4. Tässä palataan hieman tuohon edelliseen kysymykseen ja viittaan myös sen vastaukseen. Pitkämäki oli tyhjä arpa, mutta tyyli, jolla ykköseksi hankittua kaveria peluutettiin ja yritettiin saada hänestä ne tulokset irti, oli sinänsä oikea. Jan Lundell on kevättä ajatellen turhake ja on suoranaista itsepetosta yrittää väittää muuta. Tällöin ainoa tapa menestyä, on saada joukkueen todellinen ykkösveskari pelaamaan omalla tasollaan tai sen yli.
5. Ei, ne ovat tismalleen samanarvoisia joukkueelle.
6. Tämä on nimenomaan tulosurheilua ja tulosurheilun ytimessä on ajatus siitä, että pyritään repimään koneesta irti kovimmat mahdolliset tehot niillä resursseilla, jotka on annettu. Viitaten aiempiin vastauksiini, Jan Lundell ei ole se resurssi, jolla tulosurheilussa menestytään, joten mielestäni hän ei ole panostamisen arvoinen.
Jokeri: Omasta mielestäni TPS:lla ei ollut ykkösveskaria viime kaudella, toki joku turkulainen saattaa tätä korjata paremmalla tietämyksellä. Tämä seikka erottaa heidän tilanteesta kriittisesti IFK:n tämänhetkisestä tilanteesta. Väännän vielä rautalangasta: hallitsevalla suomenmestarilla TPS:lla oli viime kaudella kaksi tasavahvaa, nuorta ja kilpailukykyistä maalivahtia, joista kumman tahansa saattoi heittää tuleen ja silti kamppailla kaikkein kirkkaimmasta voitosta. IFK:lla on yksi oletusarvoisesti kova maalivahti, jonka avulla voidaan lähteä taistelemaan menestyksestä ja sitten meillä on Jan Lundell, joka on osoittanut voivansa pelata yksittäisiä otteluita tai jopa pidempiäkin pätkiä hyvin, mutta loppujen lopuksi olevansa sellainen maalivahti, joka ei menestystä tuo.
PS. Näin jälkikirjoituksena haluaisin pyytää Jan Lundellilta anteeksi, jos hän sattuisi kirjoitukseni lukemaan. Omin silmin katsottuna kirjoittamani on kohtuullisen karua tekstiä ja haluaisin painottaa, ettei kyseessä ole mitään henkilökohtaista häntä kohtaan. Kyseessä on oma näkemykseni IFK:n maalivahtitilanteesta kokonaisuutena.
