Itsekin olen sitä mieltä, että jokaisen pelaajan pitää olla valmis taistelemaan omasta pelipaikasta, eikä kenenkään paikka kokoonpanossa saa olla itsestäänselvyys. Valitettavasti tämä kuitenkin toteutuu kovin harvoin, koska valmentajilla on menestyspaineet ja edes loukkaantumisten taakse ei ole soveliasta mennä. Ainoa mikä ratkaisee on tulos. Taloudellinen ja urheilullinen. Lisäksi ykkös-kakkoskentän äijillä on suuret liksat ja niitä rahoja ei makseta siksi, että pelaaja on mukava tai siksi, että asenne on aina kunnossa. Palkka määräytyy pitkälti odotusten ja aikaisempien esitysten mukaan ja vaikka selkä suoristuisi kesken pelin, se ei ole syy jättää palkkaa maksamatta. Ja oletusarvoisesti nämä kovemman liksan kaverit kai kuitenkin ovat niitä, jotka yleisesti ottaen ratkaisevat pelit. Näin se vaan menee. En itsekään siitä pidä, mutta maailma on muuttunut ja taloudelliset realiteetit sanelevat liikaa jo sitäkin, kuka siellä kentällä loppupeleissä pyörii. Toki valmentaja on se, joka määrää pelaajat kaukaloon, mutta asia ei vain ole niin mustavalkoinen kuin monesti ajatellaan. IFK:ssa nyt ainakaan.
Toinen ongelma on se, että IFK:sta puuttuu kokonaan n.35v. jo uransa ehtoopuolella oleva keskipalkkainen pelaaja, jolla on asenne kunnossa ja silti edelleen joukkueelle myös pelillisesti annettavaa. Sellainen äijä, jonka kanssa voi laittaa yhden tai kaksikin märkäkorvaa kehittymään. Tällaista pelaajaa ei yksinkertaisesti ole ensimmäistäkään.
Ykkös-kakkosketjun jätkät ovat niitä, jotka haluavat pelata paljon ja joiden kuuluu pelata paljon. Jos joukkueessa on kolme tasavahvaa ketjua, valmentajalla on käsissään pian yksi kentällinen ukkoja, jotka ovat vittuuntuneita tilanteeseen ja pian jengin henki rakoilee. Lisäksi palkkakustannukset nousevat korkeiksi, kun kolmosketjun jätkille maksetaan ykkös-kakkoskentän liksaa.
Tämän takia pitäisi ollakin niin, että kaksi ekaa ketjua ovat ns. huippuja, kolmosessa olisi lupaavimmat, juuri "suuren" läpimurron kynnyksellä olevat jätkät yhdessä kokeneen karjun kanssa. Nelonen voisi sitten olla täysi junnuketju, jossa kaikki ringissä olevat jätkät pääsevät pelaamaan edes ne hajaminuutit. Koutsista ja muustakin jengistä riippuu paljon, paljonko näitä minuutteja kertyy, koska yleensä nämä ekojen kenttien jätkät pelaavat myös erikoistilanteita. Siis haluavat itse pelata. Ja koutsien on heitä myös peluutettava, muuten tähtipelaajat ovat tyytymättömiä ja se taas johtaa siihen, ettei heistä saada täyttä tehoa irti.
Joukkueessa tapahtuu vaihdoksia joka kausi, mutta ideaalitilannehan olisi se, että kolmosessa kehittyneet nuoret nousisivat omassa jengissä ensin kakkoseen, sitten mahdollisesti ykköseen. Lisäksi ylemmistä kentistä vuosien saatossa saataisiin aina se kokenut äijä sinne kolmoseen "kehittämään" junnuja. Nelosesta nousisi sitten aina ne korvaajat kolmoseen, kun edelliset ovat kehittyneet ja nousseet ylemmäs.
Jos jonkun roolin pelaajia ei omasta takaa ole tarpeeksi, ne hankitaan muualta. Ideaalitilanne olisi tietenkin se, että omista löytyisi mahdollisimman paljon sopivia pelaajia, mutta joukkueen balanssin kannalta on tärkeämpää, että rooli on oikea kuin se, onko joku IFK:n juniorimyllyn läpikäynyt vai ei.