Iso-Horst
Aluksi pahoitteluni vastauksen erinäisistä (teko)syistä johtuvasta myöhäisyydestä.
Keväällä 2001 kasatulla kokoonpanolla viittasin todellakin vain Jatkoajassa näkemiini väitteisiin, ettei Jalonen olisi koskaan saanut Tepsissä seurajohdon todellista tukea. Kyllä tuollaisen rosterin kasaaminen oli melkoinen tuen osoitus. Ykkösketjun häipyminen muille maille vierahille oli täydellinen suonenisku, josta tuskin voi syyttää ketään. (Tähän voisi Tuntemattoman Hietasta mukaillen lisätä, ettei siinä mitään syyllisiä kaivattukaan, vaan ykkösketjua.)
Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että kun TPS:n uudet hankinnat (Nurminen, Hagman, Pärssinen, Petriläinen) oli kevään 2001 mestaruusjuhlien jälkeen julkaistu, todettiin samalla joukkueen olevan nyt kasassa. Tuon jälkeen hankittiin kuitenkin ennen kauden alkua mm. Mika Alatalo, Miika Elomo (jota useimmat muistaakseni pitivät tuolloin hyvänä hankintana, by the way), Rob Shearer ja Pekka Kangasalusta, kauden aikana sitten ainakin Schaefer, Joseph, Kiprusoff ja Immonen (joka muuten pelasi ihan kohtuullisen kevään eikä ole muutenkaan edes lähellä kaikkien aikojen überfloppia, kyllä meidän Jouko on hankkinut myöhemmin paljon kovempia kandidaatteja tuon tittelin saajiksi). Yritän nyt sanoa sitä, että menetyksiin varauduttiin jo etukäteen ja niitä yritettiin paikata jälkikäteen, joten ei iskukyvyn heikkeneminen täysin yksipuolista ollut. Mikäli NHL-peikko ei olisi taustalla vaatinut, moni mainituista hankinnoista olisi varmasti jätetty tekemättä.
Kärki ehti kieltämättä karata kauas ennen kuin kanukit saapuivat joukkueeseen, mutta tämä ei kyllä johtunut yksipuolisesti käytettävissä olleesta materiaalista. Kyllä siitäkin porukasta olisi pitänyt saada enemmän irti – eikä minkäänlainen NHL-kato selitä sitä jumalatonta konttausta, joka kauden 2001-2002 alussa koettiin. Näki selvästi, että Kojo makseli oppirahojaan joten sikäli no hard feelings, mutta pelin tahmeutta ei kenenkään muun piikkin voi laittaa.
En allekirjoita näkemystäsi tuon kauden pudotuspeleistä. Tosiasia on, että TPS voitti niissä geimeissä ainoastaan Pelicansin ja senkin aivan helvetin hikisesti – ja tämä kaikella kunnioituksella hyvän kauden pelanneita lahtelaisia kohtaan. Tapparaa vastaan ei käytännössä ollut jakoa: 3-muna kertoo kaiken olennaisen. Itse olin katsomassa toisen välieräottelun ja vitutti kuin sitä kuuluisaa Juhani Tammisen pientä oravaa. Vierasjoukkue olisi ollut riittävällä tsempillä ja normaalitasoa paremmalla suorituksella täysin kaadettavissa, mutta tamperelaiset lönköttelivät rutiinivauhdillaan Tepsin yli. Kaiken kruunasi se legendaarinen ”sä et uskalla tapella” –kilahtaminen Marko Mäkiselle. Jonain päivänä tämäkin episodi yritetään varmaan kaataa Tepsin seurajohdon syyksi.
Kauden 2001-02 välieräjoukkueista TPS oli selkeästi turistin asemassa, mikä näkyi lopullisesta sijoituksistakin. Kaikilla muilla (Jokerit, Tappara, HPK) oli realistiset mahdollisuudet kannun tavoitteluun.
Jalosen toisen kauden joukkue oli kiistatta paskin TPS koskaan ikinä missään, mutta ei silti niin huono, että se olisi oikeuttanut nähdyn kaltaisen konttauksen. Jatkoajassa muistelen valtaosan TPS-kannattajista uskoneen, että kyllä tuolla rosterilla mennään kaikesta huolimatta heittämällä pudotuspeleihin eikä kuuden sakissa oloa pidetty minään utopiana; käytännössä joukkue sitten keikkui koko kauden sijoilla 8-10 ja vasta runkosarjan lopun huima loppukiri nosti joukkueen pinnan erolla pudotuspeleihin.
Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta toistetaan vielä, että itseäni eivät Jalosen kausissa häirinneet niinkään sijoitukset, jotka olivat materiaaliin nähden kohtuulliset, vaan hifkimäisesti se tyyli, jolla tulokset hankittiin. Koko Jalosen kaksivuotisen periodin ajan tuntui vaivaavan sama ongelma, jota Jukka Koivu viime kaudella valitteli, eli kiima puuttui: joukkueesta paistoi, satunnaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta, läpi ”mä olen vaan töissä täällä” –asenne. Jalosen auktoriteetti ei tuntunut riittävän siihen, että pelaajat olisi saatu sytytettyä taistelemaan. Lisäksi Kojon joukkueet olivat, kuten Kaiser Soze toi esiin, ehkä naismaisin TPS koskaan. Paljon kertoo se, että Jukka Koivun astuttua remmiin Mikko Rauteen uimahypyt loppuivat kuin seinään tai ainakin merkittävästi vähenivät.
Vertauksella Koivun ensimmäiseen kauteen en tarkoittanut pelkästään käytännössä saavutettua tulostasoa vaan nimenomaan sitä, kuinka paljon rosterista suhteessa saatiin irti. Kausi 2003-04 oli parhaimmillaan todellista matalalentoa – vain sinetti kaiken päälle jäi puuttumaan. Jalosen koko aikaa leimasi virkamiesmäisyys, haluttomuus ja tasapaksuus. Yhdessä asiassa Kojo kylläkin peittoaa Jukan selvästi, nimittäin HPK:ta vastaan käytyjen puolivälieräsarjojen suoritustasossa. Kojon TPS väänsi keväällä 2003 viime kautta huomattavasti heikommalla materiaalilla tuolloin viime kautta vahvemman HPK:n siltaan asti: alkukaavailuissa yksikin voitto Tepsille olisi ollut yllätys, mutta lopulta ry-läisten jatkoonpääsy vaati täydet seitsemän erää. Viimeiset tosin olivat niin selkeitä näytöksiä, että Kojon joukkojen yleisarvosana laskee väistämättä. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.
Kuten totesit, viime kaudesta ansaitsevat kritiikkiä sekä seurajohto että valmennus. Sama pätee Kari Jalosen päävalmentajakausiin. Itse tosin symppasin päävalmentajaa tuolloinkin MIB:tä enemmän, minkä voi tarkistaa viestihistoriastani. Kojo joutui kaikesta huolimatta tulemaan joka päivä töihin, seisomaan otteluissa vaihtopenkin takana ja antamaan lausuntoja lehdistötilaisuuksissa tappioiden jälkeen, kun Ruissalon herrat saattoivat sulkeutua huvilaansa, jos nyt edes siellä saakka viitsivät käydä. Veikkaan, että Jalosen säästi potkuilta ainoastaan se, ettei hänen tilalleen löytynyt ketään halukasta hyppäämään uppoavaan laivaan – tai sitten MIB halusi Kojon uppoavan purtensa mukana, jotta uusi kausi voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Eräät Hannu Ansaksen keväällä 2003 antamat lausunnot – tähtäin on jo ensi kaudessa tjsp. – viittavat tähän suuntaan aika selkeästi.
Pahempaa paikkaa valmentajalle kuin TPS 2002-2003 ei ihan heti tule mieleen. Ilmeisesti Kojon kohdalla piti paikkansa vanha klisee: kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Joka tapauksessa hän nähtävästi kykeni oppimaan virheistään, mikä on pääasia.