Samaa mieltä. Taito, nopeus, asenne. Erityisesti miellyttää Raskin aito vitutus kun ei onnistu.
Erityisesti se asenne tuohon pelaamiseen, jonka liike sitten kruunaa. Mikäli kaikki IFK:n pelaajat olisivat noin paljon sydäntä laittaneet peliin, niin ainakin runkosarja olisi mennyt eri malliin. Edarin vastakohta. Näin kunnianhimoisesti lajiin suhtautuvia pitäisi aina IFK:ssa olla enemmistö, jolloin ne muutamat taiteilijatkin nostavat omaa tasoaan. Tämän kauden IFK oli sellainen sekasikiö. Väitän Raskin merkityksen esim. Hintzin pelaamiseen olleen valtava, eli tavallaan pakotti Hintzin pelaamaan aktiivisemmin ja Puustinen tuli sitten vanavedessä.