Olihan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, molemmat joukkueet paahtoivat kovalla vauhdilla päästä toiseen ja olisihan peli voinut päättyä miten päin vain, mutta tällä(kin) kertaa lohipaidat onnistui kaatamaan meikäläiset. En tiedä oliko tämä juuri sitten sitä paljon mainostettua "Suomen viihdyttävintä lätkää" ja toki olihan sitä ihan hauskaakin katsoa, mutta itse haluan mieluummin katsoa lätkää, jossa on ajatusta mukana, kuten JoKP:n matseissakin on enimmäkseen ollut valmentajavaihdoksen jälkeen. Liigassakin mennään välillä päästä päähän lujaa, mutta siinä on aina kuitenkin ajatusta mukana ja pelaajilla sen verran enemmän taitoa, että pystyvät pelaamaan hyvin ja sovitusti kovassakin vauhdissa, eikä paketti hajoa. Mutta kyllähän meidän äijät sinänsä taistelivat hyvin, siitä ei voi syyttää, yritystä riitti loppuun asti, se ei vaan riittänyt eilen.
Eilen pystyttiin vain ajoittain toteuttamaan omaa peliä ja sovittuja asioita, mutta niitä pitäisi pystyä toteuttamaan pelin alusta loppuun saakka. Vastustaja toki määrittää omalta osaltaan pelinkulkua ja tapahtumia ja nyt lähdettiin mukaan vantaalaisten ralliin, eikä pysytty sovituissa asioissa. Ei ihme, että kovan vaatimustason omaava Karjalainen oli pelin jälkeen haastattelussa varsin vähäsanainen.
– Peli ei ollut missään vaiheessa hallussa. Ainoa positiivinen asia on se, että hävisimme tämän pelin. Oli sellaista luomulätkää, eikä pelissä ollut mitään tolkkua. Meidän pelaamisesta ei ollut mitään jäljellä. Se on hyvä, että silloin hävitään. Silloin pääsee asioihin kiinni. Ensi viikolla taas opiskellaan alusta pitäen tätä lajia.