Eilen oli aika erikoinen peli, lopuksi sekainen. Ei sitä olisi pitänyt taas lopussa päästää sellaiseksi kaaokseksi miksi se jälleen kerran parin maalin johtoasemassa meni. Alkaa olla tuo lopun sulamisen pelko joukkueella kohta turhan iso painolasti. Miksiköhän Karjalainen ei ota näissä tilanteissa aikalisää ja ohjeista/tsemppaa joukkuetta kun lapa alkaa pelaajilla tärräämään?
Joukkueen peli on vielä hyökkäyspäässä semmoista loputonta hieromista ja toivotaan, toivotaan pelaamista. Pitäisi olla paljon suoraviivaisempi ja tylympi maalipaikoissa silloin kun niitä on ja olihan niitä ihan kiitettävästi voittoon asti.
Pelaajista olen samaa mieltä "Väärävaihdon" kanssa Satosta. Huikea kaveri, sillä löytyy jalkoja, pelinäkemystä ja eilen vaihteeksi käsiäkin, mutta yksilösuoritukset tahtovat mennä koko ajan joukkuepelaamisen edelle. Viihdyttävä kaveri, mutta pelaa liikaa itselleen ja ihan oikeasti voisi lopettaa niiden filmijäähyjen kerjäämisen.
Gatiyatovia otetaan kyllä lujaa kun on sellainen supertaitava hippiäinen. Ihme kun ei loukkaantunut ja toki osaa varoa laitojen lähellä, mutta aina ei ole silmiä selässä. Pitäisi olla kaverilla kentällisessä sellainen turva ("Raaka-Arska") sentterinä, toisena laiturina tai pakkina, että vastustaja ei kukkoile ko. kentälle ja tietää saavansa takaisin jossain vaiheessa, jos mätetään liikaa Gatiyatovia.
Aika intohimoton peli lopulta Kiekko-Pojilta vaikka voitto tuli. Hokki repi ja raastoi, mutta ei riittänyt Kiekko-Poikien taidolle ja olihan Hokilla myös todella paljon poissaoloja. Kombe hiihtelee vieläkin vaikka pieniä väläyksiä paremmasta nähtiin ja pakisto meni taas hieman paniikkiin lopun Hokin paineessa. Eikä muutenkaan pakkipeli saanut kyllä puhtaita papereita. Romppanen olisi hyvä ja tarpeellinen vahvistus loppukaudeksi saakka, ihan jo yksin kokonsa puolesta, mutta toki pelaa perusvarmaa puolustuspeliä.
Kyllä Werbik on iso pelaaja joukkueelle, jonka poissaolo näkyi vähän kaikessa. Otti heti roolin joukkueen pelillisenä kapellimestarina, mutta toivottavasti ei ole pitkään poissa.
Milloinkahan koko joukkue ensimmäisen kerran syttyisi hurjaan voittotaisteluun alusta loppuun ilman yhtään mitään anteeksipyytelyä? Hanat auki, miestä seinälle ja kiekkoa reppuun paikasta kuin paikasta. Nyt tuntuu koko ajan siltä, että useimmiten jossain vaiheessa peliä jänne katkeaa ja pelin taso tippuu sähellykseksi tai turhaksi kikkailuksi. Karjalaisesta naatiskelusta pitäisi siirtyä suoraviivaisempaan ja tylyyn tehoiluun.