Meikäläisiltä todella hyvä sisääntulo peliin, mutta ote kääntyi Jokereille erän edetessä ja isäntien eka maalissa peli meni meiltä osin perässä luisteluksi ja kohta peli olikin jo sitten 2-0 puolustussinisellä sattuneen virheen/ kiekonmenetyksen vuoksi.
Toka erä ja 3-0 maalissa Jokerit vyöryi voimalla maalille ja kiekko meni jostain (luistimesta?) maaliin. Meikäläisten 1-3 kavennuksessa Suvanto pelasi väkevästi, taisteli kulmassa kiekon vastustajalta, viskasi kiekon maalin taakse, josta Meriläisen syötön kautta Lohisalo pääsi laittamaan kiekon pömpeliin vanhanaikaisella. Sitten oltiin välissä mankelissa ja isännät menivät hienon soolon päätteeksi 4-1 johtoon, toki maali meni osin erikoisessa torjunta-asennossa olleen Markkasen piikkiin. 2-4 kavennuksessa Lehikoinen sai kiekon suoraan lapaan päästyään jäähyltä ja puolustavapakki näytti jäätävällä rannevedollaan, että maalintekotaitoakin löytyy. 3-4 ylivoimamaalissa, Lohisalo ampui maalille ja kiekko meni Suvannon kautta maaliin.
Vika erä ja Niemiseltä loistava kiekonriisto, syöttö maalin eteen Uskille ja peli olikin yhtäkkiä jo tasan 4-4. Eikä siinä vielä kaikki, Jokerit on ylivoimalla, kun joka tuutissa hehkutettu Filppula sählää omalla alueella kiekon Taskulalle, joka laittaa kiekon vastustamattomasti maaliin ja näin meikäläiset vie pelin ja pisteet ansaitusti maalein 5-4.
Peli oli JoKP:lta huikea taistelu, varsinainen työvoitto. Täytyy myöntää, 4-1 tilanteessa kävi mielessä, ettei tässä hyvin käy, mutta mitä vielä, joukkue oli sitkeä kuin tilliliha ja hoiti homman kotiin. Iso hatunnosto joukkueelle valmennusta myöden. Varmastikin tällaisen vuoristoratamaisen pelin ja kovan työvoiton jälkeen tapahtuu osin jonkinlainen ulospuhallus, kuten Taskulakin sanoi pelin jälkeen ”on aika väsynyt olo”. Eiköhän siellä ole äijät pikkasen fiilistelleet voittoa ja sitten olo kohdilleen hyvän palautuksen, energiatankkauksen sekä kunnon levon myötä ja ajatukset pikkuhiljaa sitten jo seuraavaan peliin, ei muuta kuin lohipaitojen kimppuun.